Joku on sanonut: Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Näin tapahtui myös Pontius Pilatuksen ollessa käskynhaltijana. Hän ei ollut siis vallanhaltija vaan hän oli keisarin vallan alaisena käskynhaltijana, joka välittää käskyt ja valvoo, että käsky toteutetaan. Hänen edessään oli siis Barabbas , hänestä ei sanota paljoakaan. Vain se, että hän oli mukana kapinassa, jossa myös surmattiin joitakin ihmisiä. Toisena oli Totuus, jo pahasti kolhittuna ja pilkattuna.

Kuka puolusti totuutta? Papit? Eivät! Fariseukset ja kirjanoppineen? Eivät! Opetuslapset? Eivät! Jeesuksen perhe? Eivät! Yksi puolusti oikeasti ja varmaan monet mielessään. Kuka oli tämä, joka sanoi Pilatukselle: Älä koske tähän mieheen! Hän oli Pilatuksen vaimo. Miksi näin? Miksi papit eivät puolustaneet? Jeesus oli kuin kivi kengässä, joka edellytti muutoksia, mutta eivät myöskään fariseukset ja kirjanoppineet puolustaneet. Hän oli häiriö siinä hurskauselämässä, joka oli vaivoin saatu hiottua sellaiseksi, ettei Pilatuksen valtaa kysenalaistettu eikä Herodesta häiritty. Papisto lakeijoineen sai toimittaa hienoa perinnettään, kun Jeesus saatiin pois pelikentältä. Hän rikkoi tabuja ja esitti asioita, jotka olisivat johtaneet vaivannäköön.

Miksi Barabbas sitten kelpasi? Hän edusti jatkuvuutta, eikä häiriköinyt hengellisellä kentällä. Hän oli rikollinen, mutta armahduksen myötä sai takaisin vapautensa ja sopeutui joukkoon. Saattoi olla toive, että seuraavassa kapinassa hänestä voisi olla hyötyä, koska oli aseidenkäyttöön harjautunut henkilö. Barabbaalla oli sen verran syntisäkkiä päällään, ettei ollut kanttia eikä halua lähteä huutamaan Johannes Kastajan tavoin. Hän oli siis turvallinen vaihtoehto, joka ei uhannut maan tapaa. Ei vallanjaossa eikä rikastumishankkeissa.

Olisiko niin, että valintatilanteessa lähes aina pyydämme Barabbasta vapaaksi? Se on vaihtoehto, joka on maan tavan mukainen, ei haasta eettisiin eikä moraalisiin pohdintoihin. Oikeuden ja totuuden vieno kuiskaus on helppo vaientaa, koska maantapa ja sopiviksi sorvatut lait sallivat yhtä ja toista. YT on muotisana. Syyt yleensä näyttävät olevan liian pienet osingot. Näin ne näyttäytyvät ummikkomaallikolle. Joku, lähes monopoliasemassa oleva virma tekee mahtitulosta ja niin hyvää johtajaa pitää palkita, vaikka kertymän syy on yksinkertaisesti se, että asiakasta on rokotettu. Olisiko sellainen seminaari mahdollinen, jossa kerrottaisi kaikille päättäjille totuus! Totuus siitä, ettei rahoittajataho tai äänestäjäkunta ole kuitenkaan se taho, joka sanoo tilinpäätöksestä viimeisen sanan. Viimeisen sanan sanoo Hän, joka vakuuttaa, että jokainen polvi notkistuu Jeesuksen Kristuksen edessä vielä eräässä vaiheessa. Kannattaisiko Barabbaan sijasta kumminkin valita totuus?