Laiva purjehtii Välimerellä ja komentava päällikkö on tietysti kiinnostunut säästä. Hän oli jotenkin tyytymätön sääpalveluun, joka määrätyin väliajoin toimitettiin hänelle sieltä radiohytistä. Erään kerran ilmoittaja liitti paikalliseen sääraporttiin: Kuopion läänissä kulovaroitus. Kaikki oli paremmin ennen. Säätä viittilöi meille uutisissa mustavalkoinen piipunvarsi ja se oli jämptiä hommaa, koska se kartta rakennettiin siinä silmiemme edessä. Laitettiin taululle pilviä ja aurinkoa sopivasti. Nykyisin ruutuun tulee valmis kartta ja kädellä viittilöiden kerrotaan lähes savolaisittain: Voihan se ollaa niinnii, mutta voi se olla muutennii. Meille esitellään valmis tuote, jonka joku on jossain ohjelmoinut. Voiko sääkartan piirtäjä välttyä siltä, ettei kaunistelisi karttaa? Ehkä nykyisin täytyy olla realisteja, muuten voi saada moitteita, kun ei kerrottu, että minun pihastani voi ensi yönä kaatua puu.

On se vasepuukki jännä vehje. Siinä voi seurata ihmisten liikkeitä kuin planeettojen ratoja pitkällä silmällä. Onse elämä tullut kiireiseksi. On Kaustista ja muuta kansanjuhlaa. Joskus tulee epäilys, että suhteellinen elämän kiihkeyden muutos johtuukin siitä, että itse hidastun. Viime kesä meni niin , ettei tullut tehtyä mitään. Syksyllä tehtiin päätöksiä, että ensikesän emme anna mennä ohi, mutta pahoin pelkään , että päädymme samaan johtopäätökseen kesän lopulla.
Hengellisiä kesäjuhliakin suloisessa Suomessamme on ihan kiitettävästi. Mieli olisi mielellään mukana vähän useammassakin, mutta ruppi ei sinne ole kerinnyt, kun mikään niistä ei ole rollaattorin kantaman päässä. En tosin vielä sellaista omista, mutta se tuntuisi hyvältä, että ne kaikki tulisivat niin lähelle. Auton omistamme ja sen mittaria olen nyt seurannut ahkerasti. Kun viikon annos on noin 50 kilometriä, niin ymmärrän, ettei se vie meitä kovin kauas säde saattaa olla se viiden kilometrin luokkaa.

Ennen oli vaihtelevaa pilvisyyttä, nyt on pilvilauttoja, jotka repeilevät. Etelämanner myös repeilee, onkohan siellä mannerta lainkaan? Uutisankkurit repeilevät lähetyksissä ja muutkin ihmiset repeilevät, ennen sentään vain naurettiin, se oli niin viatonta. Tänään näyttäs paistavan aurinko, mutta huomenna kumminkin taas sataa, joten taidan pysyä sisällä tänäänkin vain varmuuden vuoksi. Jaa taitaa olla joku, jossa pittää käyvvä. Kun sitten joskus saan mentyä hengelliseen tilaisuuteen, niin menen odottaen jotain isoa, mutta joskus käy sellainen asia, että pitkästyn. Ylistys on harvoin sopiva, useasti liian pitkä. Kun joku soittaa kitaraa ja siinä samalla harjoittaa lyrikkaa niin, ettei kukaan pysty arvaamaan mikä seuraava sana on. Tai kokouksen johtaja sanoo tai olisiko juontaja, että paikalle kutsuttu julistaja sitten päättää kokouksen. Hän on tullut satojen kilometrien päästä päättämään jonkin kokouksen, jossa pääosassa on joku muu tai jotkut muut. Olisiko taaskin minun vikani, etten osaa arvostaa sitä osiota, joka tapahtuu sananjulistuksen ulkopuolella. Itse olen sanan ihminen ja aina odotan kiihkeästi, että saan kuulla jotain tuoretta, sellaista vuosikertaa, jota ei ole uusittu montaa kertaa. Ihan viimeaikoina Jumala on yllättänyt useastikin. Olen kuullut sanan helmiä sellaisista suista, joita en ole osannut arvostaa juurikaan. Parannuksen tekemistä näyttäisi riittävän vielä täksikin vuodeksi.