Lomailimme aikoinaan myös Kreikan saarella. Minulla on tapana tutsutua hautausmaihin ja sielläkin saimme oikein opastusta paikallisista tavoista. Osa vainajsita haudattiin siellä sellaiseen maanpäälliseen kiviarkkuun. Sitten kolmen vuoden kuluttua arkku avattiin ja otettiin luut ja puhdistettiin ne ja sitten ne laitettiin pieneen luuarkkuun ja vietiin kappelin kellarin hyllylle.Profeetta Hesekiel näki myös luulaakson, jossa oli hajallaan kuolleita luita. Hänen käskettiin saarnata niille luille. Nykyisille luuvarastoille ei kai kukaan enää saarnaa?

Kun silmäilin juttuja ehtoollisasiasta ja siihen tulleen vastauksen, tuli kristikunnasta jotenkin se luulaakso mieleen. Jos tuuli jotenkin häälyttäisi niitä kuivia luita, niin sieltä kuuluisi vain kolinaa. Ja kuitenkin Hesekiel sai käskyn puhua niille luille elämää. Kuka olisi sellainen hesekiel, joka saisi sanottua, että hajallaan oleva Kristusruumis on kuoleman tilassa, kun ei ole edes jänteitä jäljellä, jotka pitäisivät luita koossa. Inhimillisesti mahdoton tehtävä puhua elämää luille, mutta Jumala teki ihmeen ja luut alkoivat liikkua. Luut liittyivät toisiinsa ja vähitellen elämä alkoi vaikuttaa ja voittaa alaa. Onko siis Kristusruumiissa niitä luuihmisiä, jotka pitävät jäseniä ryhdissä eivätkä jousta mihinkään suuntaan. Luuihmiset teidän on vastuu löytää yhteys toiseen luuihmiseen ja liittyä yhteen.

Jos kirkot eivät kykene nauttimaan yhdessä Kristuksen ruumista ja verta, ei voi sellainen ruumis pysyä elävänä, jossa verenkierto ei ulotu kaikkiin jäseniin. Jos joku jäsen irroitetaan tai irtoaa, sen käy kuin puun oksan, se kuivettuu.