Ikivanha persialainen mytologia puhui aikanaan kahdesta jumalasta. Toinen oli hyvä ja toinen paha. Niillä on kyllä nimetkin, mutta en nyt yritä edes kirjoittaa niitä. Se maailmanselitys on simppeli. Kummallakin on omat voimansa ja keinonsa ja se ratkaisee kumpi onnistuu voittamaan enemmän kannattajia itselleen. Tästä on tietysti olemassa myös intiaanien versio perimätiedon mukaan. Kyse oli kahdesta koirasta, jotka tappelivat, siis musta ja valkoinen. Vieras kysyi, kumpi yleensä voittaa ja vastaus oli sellainen, että se jota ruokitaan.

Kristinuskon täytyy selittää asia toisin ja se onkin luonnollista, koska se on puhtaana Jeesuksen, Jumalan Pojan usko. Meillä on käytössämme Jumalan käsikirjoitus ihmisen, kansojen ja koko maanpiirin elämästä ja tulevaisuudesta. Kun Jumala oli kaiken luonut, Hän sanoi, että se oli sangen hyvää. Siis kaikki oli hyvää. Ei ollut petoja eikä kipua. Yksinäisyys oli ensimmäinen puute, jonka ihminen ja Jumala yhdessä totesivat. Eläimet eivät olleet sopivia elämänkumppaneita ihmiselle. Uniikki ihminen uniikissa maailmassa. Ei puhekaveria eikä tätiä tai setää varoittelemassa maailman pahuudesta, koska ei ollut ketään eikä näennäisesti mitään pahaa.

Jumalalle ei mikään ole vaikeaa, joku opetti. Jumala kuitenkin on kirjoituttanut tässä yhteydessä erityisiä asioita joita Hän teki ihan toimenpiteitä eikä ainoastaan puhunut. Jotenkin ihmisen kohdalla oli sanat ja myös teot. Hän otti ihmisen tomun maasta tai maan tomusta ja muokkasi ihmisen. Siinä oli siis maan tomua eli maankuorta määrätty määrä ja sitten Hän puhalsi siihen Hengen. Ihmisessä oli siis jo siellä kaksi osaa maasta otettu materia ja Jumalan Henki! Tämä on tärkeää huomata.

Tämän lisäksi Jumala ryhtyi kirurgin hommiin eikä Eevaakaan tehty pelkällä sanalla vaan sanalla ja toimenpiteillä. Hän kuitenkin teki leikkauksen nukutuksessa, joten Aatamikaan ei tiedä miten kaikki muovattiin, mutta miellyttävä oli kohdata vertainen, jonka kanssa elää. Kun sitten tapahtui mitä tapatui, se osa, joka oli materiaa ja otettu maan tomusta, alkoi näyttää hävettävältä. Joku oli muuttunut ja se vaikutti heti suhteessa Isään. He piiloutuivat.

Sitten tulemme Uudenliiton aikaan ja kirkkoisiin. Jotenkin piti saada selitettyä ymmärrettäväksi kaikki se touhu, jota kristityt harjoittivat, vaikka uusi menetelmä ei ollutkaan niin vaativa, mitä vanha oli. Tähän saumaan tuli oivallus eräälle, että kaikki johtuukin perisynnistä ja näin me oikeastaan emme olekkaan niin vastuullisia, koska meillä on tämä syntiperimä. Sille piti kuitenkin löytää vastamyrkky niinkuin käärmeen purema vaatii vastamyrkkyä tai seuraa kuolema. Ja siihen oli selkeä ehdokas eli helluntain esimerkki Pietarin saarnasta. Ottakoon kukin teistä kasteen, että syntinne pyyhittäisiin pois! Heureka, siinä se on! Jumala salli meille viheliäisen syntymälahjan, mutta me pesemme sen kastamalla pois. Nikeassa mentiin jopa niin pitkälle, että kaste on kertakaikkinen irtautuminen koska synnit annetaan anteeksi ennenkuin niistä on yksikään tehty.