Ajokortin uusinnan aika lähestyy. Aloin miettiä elämääni. Jos kolmannen osan vuorokaudesta olen nukkumassa, niin nyt olen sitten nukkunut nuo mainitut vuodet. Onhan se pitkä aika olla niinkuin automaattiohjauksella. Ehkä se sana on sopiva: Jos emme ole varmoja, niin olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Me siis joka kerta nukkumaan mennessämme heitämme oman kontrollimme vapaalle ja annamme itsemme, niin minkä tai kenen hallintaan ja hoivaan? Nukkumatti olisi mukava! Hän, joka heittää unihiekkaa silmiin ja sulkee ne uneen.

Joskus kyselin itseltäni: Pelkäänkö kuolemaa ja pakko oli tunnustaa, että pelkään! Aikaa on kulunut niistä ajoista ja nyt olen ymmärtänyt se olevan osa elämää. Elämä alkaa, kestää aikansa ja päättyy aikanaan. Elämän todellisuus tulee vastaan silloin viimeistään, kun kuoleman majesteetti vierailee omassa sisarusparvessa. Nuorena katsomme elämää avautuvien mahdollisuuksien näkökulmasta. Me odotimme jotakin mopoikä on nykyisin tärkeä. Aikuisuus, miten mahtava asia! Saan itse määrätä asioistani. Kun se tuli niin huomasin, etten ollutkaan niin valmis siihen kuin luulin. Useasti halusi toisen ja kolmannen mielipiteen. Näinhän me useasti teemme, kun lääkäri ilmoittaa jotain huolestuttavaa.

Paavali kirjoittaa jossakin kohdassa majan purkamisesta. Se on vielä keksi-iässä kaukainen asia, kun suorituskykyä on vielä runsaasti jä’ljellä. Kun rakensimme kirkkoa Kelttoon, niin tutustuin siellä paljon kokeneeseen mummoon. Hän kertoi elämäntarinaansa. Meillä oli samanaikaista elämää, vaikkakin toisistamme tietämättä ja niin perin erilaisissa oloissa. Me keskustelimme myös näistä perimmäisistä kysymyksistä. Hän sai ilokseen kuulla Kelton kirkon kellon taas soivan, joka oli vaiennut 1938. Kun työ aikanaan loppui ja hyvästelimme hänen kanssaan, toivotin hänelle Jumalan siunausta. Siunausta niin, että majan purkamisen lopulla kuoleman majesteetti tulee ystävänä ja johdattaa väsyneen vaeltajan Isän kotiin.

Joskus nukkumaan mennessäni ja jotain kolotusta tuntien siunaan itseni ja sanon Jeesukselleni: Jos aamulla herään, niin kuljetaan yhdessä taas se päivä, mutta ellen herää, niin kohtaamme kasvoista kasvoihin.