Ilpoisten piiri

Turussa on vaikuttanut jo 30 vuoden ajan ilmiö, jota sanotaan Ilpoisten piiriksi. Joka tiistai se kokoaa ihmisiä yhteen Martin kirkkoon. Tilaisuudessa on toimiva ja elävä formaatti. Joku minutkin aikoinaan sinne sai vieteltyä. Välillä innostus on hiipunut, kun on ollut muuta. Joskus omassa elämäsä on ollut laaksopaikkoja, jolloin ei ikäänkuin olevinaan sopinut joukkoon. Joku asia tuntui vaikealta. Vierustoverin käteen tarttumista en heti sulattanut, mutta nykyisin sekin luonnistaa. Ihminen on oppiva eläin. Samoin voi olla oma itsensä. Minä ilmaisen uskovan vapautta istumalla useasti, kun jotkut toiset seisovat. Elikkä nykyisin viihdyn ihan hyvin, vaikka taustani takia musiikki oli myös totuttelua kaipaava. Vieläkin haluan kuulla sanat eli sanoman. Sanoja lausuvat elävät ihmiset kuolleet instrumentit eivät korvaa ihmisen laulamaa sanaa, jossa on sisältö.

Osallistuin juhlakokoukseen, vaikka kahville en ehtinytkään. Joten ajatukset alkoivat askarrella sen uskollisuuden parissa, joka on ollut elinehto sille toiminnalle. Jokainen tiistai kolmekymmentä vuotta satoi tai paistoi Kuinko moni nykyisin sitoutuu samalla intensiteetillä? Harva! Me elämme erikoistarjousmaailmassa, jossa on kymmenen ovea raollaan ja luikahdamme siitä, joka näyttää houkuttelevimmalta. Kunnia Jumalalle siitä, että Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä vieläkin hyvän tahtonsa mukaan.

Kun ihminen alkaa miettiä jotain, niin ainakin minulla alkaa asiat rönsyillä pienessä päässäni. Mietin niitä erilaisia Jumalan palvelijoita, jotka ovat julistaneet sanaa näinä vuosikymmeninä.Vaikka itse olen kuullut vain osan, niin siinäkin on laaja kirjo. Aloitetaan vaikkapa äänen käytöstä. Moninaiset tavat ja tyylit ovat hyviä, kun ne ovat aitoja. Joku huutaa ja karjahtelee ja se on hyvä, jos hän palvelee seurakuntaa ja Jumalaa ehyellä sydämellä mentaliteettinsa mukaan. Joskus sellainen ravistelu on hyvä, että taivaallinen todellisuus saa paksuhkot tärykalvot värähtelemään. Joskus on todella hoitavaa kuulla lempeää nöyrää opetusta, jossa on itsekoetun makua ja Pyhän Hengen antamaa viisautta.

Jeesus puhui Pyhästä Hengestä tuuleen verraten. Tuulihan on myös voima liikkuva ilma tekee asioita, nykyisin siitä osataan ottaa ulos hyötyäkin eikä vain puhuta metsätuhoista. Pyhästä Hengestä puhutaan myös voimavirtana. Kun jotain laitetta käynnistetään ja painetaan kontaktorin nappia, alkaa tapahtua uusia asioita. Kuitenkin se jää ylläpitovirran varaan. Onko niin, että kristillisyys jää helposti pitovirralle eikä tapahdu uudistumista ja uutta toimintaa ja hartautta? Kiitos Jumalalle, että on olemassa tulen kantajia, vaikka se ei aina ole helppoa maailman tuulessa, joka mielellään sammuttaisi kaiken. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla uutta! Ehkä parasta olisi se vanha Jeesuksen seuraaminen, johon Hän kutsui ensimmäiset opetuslapsensa ja yhä kutsuu: Seuraa minua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s