Synti vai siunaus

Näkömuistiini on jäänyt kirjan kansi, jossa olivat nämä sanat. Olipa kyse mistä elämänalueesta tahansa, niin haarukointi on niin laveaa, että se kyllä hämmentää. Mieleeni tulee tarina hölmöläisistä. Hölmöläiset olivat rakentaneet tukevan hirsitalon, mutta jostain syystä siitä tuli pimeä. Asia mietittiin, mitten ongelma voidaan ratkaista. Joku keksi, että voidaan kantaa säkillä valoa sisälle. Silloin paikalle osui kulkumies nimeltään Matti. Hän tiedustelee toiminnan tarkoitusta? Hän saa selvityksen valoon liittyvästä ongelmasta. Hän alkaa kertoa, että pysyvä tarkaisu edellyttää ikkuna-aukon avaamista ja niin tehtiin. Kun asia sai onnellisen käänteen, niin kulkija jatkoi matkaansa. Talon asukkaat ihmettelivät miten yksinkertainen ja toimiva kulkijan neuvo oli, joten avataan aukkoa suuremmaksi, koska valo vain lisääntyy, kunnes talo sortui avartamisen takia.

Kaksi asiaa suomalaisessa kristillisessä keskustelukentässä on ylitse muiden, jotka jakavat mielipiteitä otsikon tapaan tai ainakin hämmentävät samalla tavalla. Ne ovat alkoholi ja seksi. Kun olen kasvanut ehdottoman raittiuden ilmapiirissä lapsena, minun on vaikeaa sisäistää mihin uskova tarvitsee juovuttavia juomia. Kaikki käyvät Raamatun kimppuun ja sieltä etsitään kuin ranteenvahvuista koivukepakkoa, jolla voi lyödä toisinajattelevaa. Kaanaan häitä pidetään Jeesuksen alkoholipoliittisena kannanottona. Hän teki heti satoja litroja, ettei heti porukan tule jano. Paavali sanoo Timoteukselle ne kuuluisat sanat: Ota vähän viiniä! Kuitenkin samaan aikaan sanotaan: Jotka juopuvat ne yöllä juovuksissa ovat! Älkää juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno! Kun saivartelu saavuttaa huippunsa, niin voidaan todeta seuraavaa: Jokainen, joka on ottanut yskänlääkettä tai lapsuudessa rautapitoista nestemäistä lääkettä, on nauttinut alkoholipitoista ainetta. Liikennepoliittisesti juopumisen raja on määritelty. Siis ihminen voi tehdä omat tulkintansa omaksi hyväkseen toisista ja Jumalasta välittämättä.

Seksikeskustelu on takuuvarma aihe, joka kirvoittaa kielet ja jokaisella on oma hyvin varma mielipide miten asiat ovat. Itse en ollenkaan ajattele, että olisin mallikepoinen siinäkään asiassa, mutta koitan kertoa mitä olen sanasta ymmärtänyt. Uskon niin, että Jumala tarkoitti asiat menevän suurinpiirtein näin: Jumala sanoi: Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva. Jokainen tavallinen ihminen tietää, että ihmisen ikävä toisen luo syntyy nykyisin jo ennenkuin siihen on reaalisia mahdollisuuksia. Kuitenkin asiat näyttäytyvät minulle niin, että Jumala suunnitteli jo seuraaviakin sukupolvia ja yhdisteli geeniperimää niin, että henkisellä tasolla löytyy sielujen sympatia eli mitä rakkaudeksi sanotaan. Kun sitten on sitouduttu kosinnan kautta ja sitten solmitaan avioliitto Jumalan edessä ja todistavan seurakunnan läsnäollessa, niin sitten on aika alkaa elää yhteiselämää, joka on avioliiton sinetti ja yhdessä henkisen, fyysisen ja mikäli mahdollista hengellisen rakkauden yhdistelmä on kestävä pohja elinikäiselle elämälle. Rakkaus tuottaa myös hedelmää, jota Jumala sanoi lisääntymiseksi.

Jos siis ihmisen seksuaalisuus on Jumalan antama ominaisuus, niin Hän voi sitä myös hallita, jos annamme Hänelle kunnian siinäkin asiassa. Syntiinlangennut ihminen ei omin voimin voi pitää asioita kurissa. Tuo oli siis Jumalan tarkoittama ihanne! Kun tiedämme, että syntiturmekus tuo kaikenlaista ihmisen elämään, niin me lihallisina alamme laventamaan ihannetta helposti, mutta Jumalan ei ole tarvinnut muuttaa mieltään sen vuoksi, että ihmiset ovat erimielisiä. Keskustelusta saa helposti sen kuvan, että kaikki Raamatun ohjeet ja rajoitukset ovat ihmisten keskinäisiä sopimusasioita niin, ettei Kaikkivaltias ole mitenkä’än osallisena. Perätään vastuullisuutta ihmisten edessä, mutta miten vastuukysymys on ratkaistu Jumalan Kaikkivaltiaan Isrelin Pyhän edessä! Antoiko Hän poikansa meidän syntisen elämämme mahdollistajaksi? Vai halusiko Hän antaa voiman elää Hänen yheydessään Hänen kaltaista elämää? Mieleeni tulee sanat, jotka lausuttiin Pushkinin kirkon alttarilta 1989: Armoa on se, ettemme ole vielä tuhoutuneet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s