Kun nyt olen kuukauden jäähdytellyt, niin ajattelin laittaa muutaman rivin. Ehkä saan muutamalla sanalla käsitellä äitiyttä nyt ja aiemmin. Äitiys on ollut yksi osa naisen kutsumusta. Pientilat ja siinä varttunut perhe on ollut se terve kasvupohja, jolta perustalta on ponnistettu hyvinvointiin. Kun isät vaurioituivat sodan kurimuksessa, äitien osa korostui ja niinpä sanotaan, että äiti luo kodin hengen.

Sitten politiikka muuttui. Pientila ei ollutkaan enää koko perheen koti ja työ. Vain yksi henkilö sai saada elantonsa siitä. Toisen piti ilmoittautua kortistoon ja suostua aikaisin yhteiskuljetuksilla tekstiilitehtaaseen syöttämään ahnaita koneita trikolla ja retongilla. Luonto järjestäisi asiat niin, että äitiys tulisi kuvaan mukaan nuorena, kun on voimia eikä koko elämän raadollisuus ole vielä särkenyt kuvaa äitiydestä. Nykyisin lapsi on projekti, jolle koitetaan löytää sopiva kohta. Ainakin näin olen kokenut, kun puhutaan lapsen tekemisestä Aiemmin lapsi oli Herran lahja, joka saatiin.

Tänään olen kiitollinen äidilleni, koska hän antoi minulle mahdollisuuden kokea tätä elämää. Hän antoi alun eikä suinkaan ole enää vastuussa siitä mitä elämästäni tuli.