Vanhus-nimitystä ei nykyisin saa niin vapaasti käyttää enää. Olisiko syy siinä, että vanhuksesta täytyy pitää huolta. Vanha kansa on halunnut asua kotonaan vielä sittenkin, kun se ei ole ollut kovin turvallistakaan. Ehkä omin käsin rakennetusta kodista luopuminen tuo lopullisuuden liian lähelle. Nykyisenä rahanvallan aikana kotonaoleminen sallitaan jopa suositellaan, koska se toteuttaa kahta tarkoitusta. Rahaa säästyy ja vanhuksen toivetta kuunnellaan. Eihän muutamat kahvat seinille paljon kustanna. Tämä pohjustuksena sille, että saan pitää itseäni vanhuksena raamatullisessa mielessä, jos itse haluan. Mieli on jossain 15 ja 20 välillä toisinaan. Kun sitten herään todellisuuteen, niin voimansa menettänyt ruppi laittaa rajoitukset ja muistuttaa, että 75 vuoden ikä oli keskiajalla tosi korkea?

Uneksin siis unia ja yksi alkoi totisesti vaivata. Unessä näin isohkon kerrostalon, joka oli monikerroksinen ja valkoiseksi maalattu. Yksi omituisuus siinä oli. Sen ympäristö oli kaivettu auki ja kaivettaessa oli selvinnyt, että siinä rakennuksessa ei ollut perustusta eli kivijalkaa ollenkaan, vain kostean mullan päällä se seisoi pystyssä. Miehissä pohdimme miten se pohja saataisi kuivaksi, mutta kaikki jäi kesken, kun se loppui siihen.

Aamulla herätessäni aloin pohtia unen sanomaa. Sovitin sitä moneen paikkaan ja melkein sain tyydyttäviä vastauksia, mutta joku siinä vaivasi. Illan kokousta odotellessani istahdin nojatuoliin ja koitin mennä rukouksessa Herran eteen asiani kanssa. Se mitä sisäisesti kuulin, ei ollut miellyttävää, mutta todellista Kysyin mielessäni: Herra, mitä tämä tarkoittaa? Vastaus oli nopea ja selvä: Se tarkoittaa sinun entistä uskonvaellustasi siis entistä elämääsi. Vaikka siinä oli korkeutta ja ehkä kiitettyjäkin tekoja, siinä ei ollut oikeaa perustusta. Talosi ei ollut rakennettu Kristus-kalliolle vaan ihan jonkin muun varaan. En käy sitä perustusta sen tarkemmin läpi, tunnustin vain Herrani edessä, se on totta. Jos joku muukin on kiinnostunut asiasta, niin kannattaa kaivaa perustukset esille, minkä varassa oikeasti elän. Onko se kantava pohja, että teen syntiä ja saan ne anteeksi?