Erasmus ja Martin olivat kirjeenvaihtotovereita. He päättivät pureutua kysymykseen vapaa vai sidottu. Kyse oli siis ihmisen kyvystä tehdä päätöksiä vapaa vai eivapaa. Jos vähän kartoitamme inhimillisen elämän aluetta, otamme esimerkiksi autokuumeen meidän perheessä. Kun kymmenes vuosi alkoi täyttyä, tuli kysymykseen ajetaanko vanhalla vai onko saatava uusi. Asumme kerrostalossa, jonka parkkipaikalla on muutamakymmentä autoa. Siinä on uudenkarheaa ja ja muuten karheita, joku näyttää vieläkin ruostuvan, vaikka sen jo luulisi olevan menneentalven lumia. Jossain vaiheessa automainosten kohdalla vaimo alkoi kysyä: Haluatko katsoa vai laitanko paperinkeräykseen? Ensin sanoin, että anna mennä, mutta tuli sekin hetki, että aloin niitä katsella. Pitäähän sitä pysyä ajantasalla.

Silmien kautta alkoi mennä ajatus sisään, että ehkä se vaihto ei olisikaan ihan pöhkö ajatus. Kovia tarjouksia sateli: Säästä nyt vaikka 4000 jeuroa. Minua on alkanut kiinnostaa, että mitä se säästö oikein on? Onko hinnoissa niin paljon ilmaa, että nupeiksi voi pluutata niin paljon. Kauppiaasta alkaa mielessäni tulla oikein hyväntekijä. koska hän ajattelee minun kukkaroani niin lämmöllä. Tarkoituksena kuitenkin on päästä se tyhjentämään. Jonakin päivänä se sininen on muuttunut mustaksi ja aina siihen astuttaessa pitää kehua miten paljon parempi tämä uusi on. Kunnes palataan päiväjärjestykseen. Olinko siis vapaa tekemään itsenäisen päätöksen?

Veljet siis tutkivat asiaa ja siitä on syntynyt teos, joka valaisee monen tietä puolelta jos toiseltakin. Yksi ajatus siitä on sellainen, että ihminen tekee jatkuvasti syntiä eikä voi koskaan valita muuta kuin synnintekemisen. Toinen ajatus tulee siihen tulokseen, että ihminen on vapaa tekemään ratkaisunsa ja jossain vaiheessa voidaan jo sanoa: En tee ollenkaan enää syntiä. Kaikelle pohdinnalle löytyy Raamatusta tuki leikkaa ja liimaa periaatteella. On myös mahdollista lukea niinkuin on kirjoitettu! Jo Raamatun alkulehdillä on henkilö Kain, jolle Jumala puhui: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä! Nyt on pakko kysyä: Puhuiko Jumala pehmeitä, jos valintaa ei aidosti ollut? Vai halusiko Kain tehdä sen synnin, vaikka tiesi sen olevan syntiä? Pakottiko joku häntä?

Nooan aikana Jumala totesi, että ihmisten ajatukset olivat kaiken aikaa pahat! Siksi synnintulvan tähden Hän hukutti ensimmäisen maailman vedellä. Olivatko arkin matkustajat synnittömiä? Eivät olleet, koska aloittivat synninteon heti, kun se oli mahdollista. Mooses sai käskyn puhua kansalleen: Minä laitan teidän eteenne siunauksen ja kirouksen elämän ja kuoleman! Valitse siunaus ja elämä! Voivatko he aidosti valita? He lupasivat seurata Herraa mutta rikkoivat sen aina melko pian. Kun kansa oli tämmöinen, joka ei pystynyt elämään ilman synnintekemistä, niin järjestettiin uhripalvelus. Varmaan se ensimmäinen kaulankatkaisu on ollut kovaa hommaa, mutta viimein siihenkin tuli rutiini: Synti/syntiuhri ja uusiin seikkailuihin. Mitä voimme tästä päätellä? Ihmiskunta oli kaksimielinen. Jumalalta olisi haluttu kaikkea hyvää ja siunauksia, mutta arkielämässä oli oman lihan palvelu.

Mikä oli Jumalan ratkaisu ongelmaan, kun Hän kuitenkin rakasti luomaansa taaperoa, joka sotki ja loukkasi itseään jatkuvasti. Hän antoi kaikkeenriittävän uhrin, jolla koko ihmiskunta ostettiin vapaaksi synnin orjuudesta. Mitä tämä nyt merkitsee. Jeesus on mukana jokaisen lapsen syntymisessä, sen voi lukea Johanneksen evankeliumin alusta. Mitään ei ole syntynyt ilman Jeesusta. Lapsi syntyy siis kaksiosaisena. Hänessä on Jumalan henkäys, joka tekee hänestä elävän sielun. hänellä on Aadamin perintö, joka on kyky langeta heti, kun ymmärrys siihen on kehittynyt. Jokainen siis lankeaa itse syntiin ja vetää päälleen kuoleman. Lankeamuksen jälkeen tarvitaan uudestisyntyminen, että yhteys Isään voidaan palauttaa.

Ihmisessä on siis uudestisyntymän jälkeen uusi luomus, joka ei tee syntiä ja vanha luomus, joka pyrkii tekemään syntiä. Kumpi nyt sitten hallitsee? Uuden ihmisen voima on Pyhän Hnegen asuminen sisimmässä. Sillä voimalla sanan kautta voidaan lihaa ristiinnaulita kaikkine haluineen. Uudesyisyntyminen ei tapa lihaa, koska se on sidoksissa tähän näkyvään olemukseemme. Vain ristille se voidaan naulita niin, ettei se pääse meitä johtamaan synnin poluille. Näin on valinta ratkaistu. Ihminen tietää uudestisyntymän jälkeen, harjaannuttuaan totuuteen, hyvän ja pahan ja Pyhän Hengen voimasta valita seurata Jeesusta. Liha kysyy valtansa perään kyllä useastikkin, koska se on sielunvihollisen liittolainen ja altis tämän maailman houkutuksille. Siis molemmat kirjoittajat olivat oikeassa tavallaan. Martin siinä, että ennen uudestisyntymistä ihmisen halut ovat synnin puoleen. Erasmus siinä, että uudestisyntynyt ihminen saa Pyhässä Hengessä mahdollisuuden valita mitä tietä alkaa seurata.