Jonkin tarinan mukaan kiinalainen seisoi suomalaisen maantien varressa ja katseli liikennettä. Oikealta tuli tukkirekka ja katosi vasemmalle. Jonkin ajan kuluttua vasemmalta tuli tukkirekka ja häipyi oikealle. Henkilö pudisteli päätään ja totesi: Hulluja nuo suomalaiset! Vuolasti virrannut ajatusten raisionjoki päässäni on ehtynyt. Olen vain katsellut ja pakonomaisesti jotain kommentoinut.
Nykykriteereillä ei varmaan Vuorisaarnaakaan olisi voinut pitää, kun ainoa esiintyjä oli tiettävästi mies. Jeesus sanoi joillekkin: Mene äläkä enää syntiä tee! Uskonpuhdistuksen juhlavuonna taannoin paikallinen lehti laittoi suuren otsikon siitä, mitä Luther oli sanonut Melanktonille: Tee rohkeasti syntiä! Olihan siinä jatkokin, mutta lehti ei sitä välittänyt lukijalle.
Jos väkikato hermostuttaa, niin pitäisi tehdä tutkimus mitä ihmiset hengellisyydesta hakevat. Jos haetaan viihdettä, niin esimerkiksi Ruisrock on vain kerran vuodessa. Jos ohjelma on samanlainen joka viikko, niin kolmannen viikon jälkeen kyllästytään. Ei Tuntematonta sotilastakaan katsota kuin Itsenäisyyspäivänä. Jos hengellisellä toiminnalla ei ole syvempää merkitystä, vaikea on keksiä lisää vetovoimaa.
Onhan toki sitten ns vapaa kristillisyys, jossa ei ole käsikirjan orjuuttavaa voimaa. Siellä voi aina tapahtua jotain. Mitä kiihkeämmin jotain mainostetaan ja odotetaan, sitä avoimempia ihmiset ovat uuden vaikutukselle. Hengelliselläkin alalla on muodostunut stara-kulttuuri. Nimi vetää ja ja aina kokoonnutaan paikalle, kunhan ei sama tähti loista montaa kertaa kuukaudessa. Liika tiheys muuttaa helposti ihmisen siis ihmiseksi. Profetioita tulee ja menee eikä juurikaan kiinnitetä huomiota siihen ovatko ne olleet totta vai ei.
Löydän itseni seisomasta pölyävän maantien laidasta. Liikennettä kulkee oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle ajatuksella: päämäärä ei ole tärkeä vain liike! Oliko se joku Schindlerin lista, joka kertoi toimeliaisuudesta, joka tarvitsi paljon väkeä, mutta tiesikö joku mitä aineellista hyvää se tuotti. Taidan vetäytyä mökkiini ja voin todeta: Juuri kukaan ei pysähdy ja kysy: Olisiko pappa menossa jonnekkin?