Olen juuri kokenut ihmeen täällä it-maailmassa. Eilen eteeni avautui kuva, jossa professori Jouko Talonen seisoo käsissään nippu papereita. Hän piti esityksen, jos en väärin ymmärtänyt, luterilaisesta raamattukäsityksestä. Esitys oli korkeatasoinen, vaikka en ymmärtänyt läheskään kaikkia lausuttuja sanoja, mutta jonkinlaisen kokonaiskuvan sain. Yleisöä ei näytetty eikä esitelty, mutta puheista päätellen siellä oli asiantuntevaa väkeä. Enää minulla ei ole harmaata aavistusta miten se asia eteeni tuli.

Kun taas aamulla heräsin, ikäänkuin joku olisi sanonut: Kiinnitäppä huomiota yhteen asiaan. Tai useampaan. Tunnustuksia, puolustuksia, opinkappaleita ja ohjeita oli useita. No, mitäs ihmeellistä siinä on, mietin? Ikäänkuin joku olisi sanonut: Kaikissa oli yksi yhteinen piirre! Se oli seuraava: Jokainen opus oli kirjoitettu ja laadittu vastustamaan jotakin! Jos aloitetaan Augsburgin tunnustuksesta, sehän oli osoitettu paavinkirkon harhoja vastaan. Puolustus oli suunnattu tunnustuksen arvostelua vastaan. Näin edeten koko sarja oli skismaattisia julkaisuja, joissa hyökättiin aina jotain harhaa vastaan. Siis jotain vähän toisella tavalla uskovaa uskovien ryhmää vastaan. Olisiko mahdollista, että olisi aina oikeassaoleva taho, joka saa tuomita toisia harhaoppisiksi? Olisiko kuitenkin niin, että kiistanalaisissa kysymyksissä kumpikaan osapuoli ei omista yksinoikeudella koko totuutta?

Lähihistoriassa on Nokiamission tapaus. Siinä yhteydessä syntyi kaksi erilaista käsitystä asioista, voisimmeko pitää kumpaa tahansa niistä oikeana totuutena, jos ei oteta huomioon sympatiaa tai antipatiaa? Sen jälkeen on tullut uudet henkilöt ja uudet asiat esille. Kun paavi ei ole enää se päävastustaja, hänestä on tullut mukava setä ja hänen johtamansa organismi kouristelee ilmeisesti pahimmassa koetuksessa miesmuistiin. Jos kirkkoa ohjaa skismaattiset asiakirjat, niin viholliset pitää löytää jostakin. Silloin alkaa kiinalainen kulttuurivallankumous. Aletaan käydä veljen ja sisaren kimppuun. Siihen tarkoitukseen sopivat ne kaikki, jotka eivät ole kakistelematta nielleet uusia lääkityksiä, joita on syntynyt. Paavilaisuudellekkin löytyy sopivasti seuraaja lestadiolaisuuden piiristä. Kaiken kummallisuuden keskellä Jumalan pelastusasiat ovat voimassa ja Jeesuksen ristintyö kantaa kaunista hedelmää, kun ihmiset löytävät Jeesuksen ja anteeksiannon omaan elämäänsä.