Rukoushetkessä tulivat nämä kolme asiaa mieleeni, enkä voi olla kertomatta niitä julki.

1. Kirkkojen ja hengellisten liikkeiden on tehtävä parannus siitä, että toisten liikkeiden epäkohdat ovat liian usein mukana julistuksessa ainakin vihjailuna, jos ei suoria hyökkäyksiä harjoiteta.

2. Uskovien kaikkien liikkeiden ja kirkkojen sisällä on tehtävä parannus kaunaisuudesta ja anteeksiantamattomuudesta veljeä tai sisarta kohtaan, olivatpa asiat luonteeltaan mitä tahansa.

3. Yksilöuskovien on tehtävä parannus siitä, että Jumalan sanaa eli Hänen tahtoaan on alettu tulkita lihallisesti eikä kaikkea Raamatun ilmoittamaa syntiä enää pidetä syntinä. Silti oletetaan, että pelastus kuuluu meille kokonaisena, vaikka olemme epärehellisiä uskossamme.

En selittele enkä puolustele mitään, koska se sanoma, joka mieleeni tuli, on tässä.