Työ voi olla asa-aikainen ja silloin saa osan ajastaan levätä. Elikkä yhtä hommaa kohti voi olla vaikkapa kaksi tekijää. Joskus se merkitsee sitä, että sama työ on tehtävä puolta lyhyemmässä ajassa. Näin kävi vaimolleni, kun ajattelimme, että hän keventää kuormaansa, mutta järjestötyö ei noudata aina kaikkia luonnonlakeja. Olihan siitä muutakin haittaa. Esimerkiksi eläke pieneni huomattavasti. Keppi ja porkkana tulee useasti samassa paketissa.

Paneuduin tuohon osa-aika-käsitteeseen perusteellisesti. Onko rötöstelevä ihminen vain osa-aikakansalainen vai tuleeko ihmisestä kokoaikainen rosvo, kun yhtenä päivänä horjahtaa kaidalta tieltä? Kyllä useasti tulee kokoaikainen lusija, kun ovi lukitaan ulkoa päin. Kyllä se taitaa olla totta, kun on todettu: Jumala armahtaa, ihmiset eivät!

Teismi ja ateismi ovat käsitteitä joista ihminen voi periaatteessa valita vain toisen, mutta voiko näissäkin esiintyä osa-aikaisuutta. Tuleeko ateistista osa-aikainen, jos hän salaa epäilee? Ja tuleeko teististä osa-aikainen, jos hän joskus erehtyy pitämään ateistin perusteluja kestävinä?

Miten on sitten uskovan, joka suhtautuu osa-aikaisesti Jumalan sanan totuuksiin? Tuota noudatan, mutta tuota en, koska se olisi niin rajoittavaa. Olisiko sanan seuraaminen tarkempaa, jos tietäisimme, että osa-aikaisesta noudattamisesta ei saa täyttä palkkaa? Ehkä kannattaa mietiä ketä lopulta palvelen? Sitäkin, syntyykö Jeesus-lapsi aina uudelleen ehtimättä aikuisuuteen kasvussaan?