Eräänä hetkenä havahduin uutiseen televisiossa. Siinä mainittiin, että vanhus saa maallista hyvää parikinkymmentätuhatta vuodessa enemmän mitä maksaa veroja. Pitäisikö tämän herättää jotain ajatuksia? Minä ainakin ryhdyin miettimään, että mitä se hyvä voisi olla kohdallani? Me vaimon kanssa masamme yhteisistä varoistamme kaupan kassalla mitä kone näyttää. Samoin bensaa tankkaan silloin ja tällöin. Hammaslääkärissä olen käynyt vuosittain yksityisellä, kun olen paikkauskollinen, on mukava mennä tuttuun tuoliin. Siinä tulee kelalta joku kymppi. Lääkärissä olen käynyt vuosia sitten niin, että kantapiste ketoo vain lunssarokotuksen. En siis löytänyt rikostani vaikka lähes kyyneleillä etsin. Kuitenkin jäi vähän syyllinen olo. Kysyin sitten itseltäni: Miksi pitää syyllistyä siitä, että pallo pyörii ja kierros auringon ympäri vanhentaa meitä jokaista vuodella. En kuitenkaan tule nuoremmaksi vaikka mitä tekisin. Enkä tule yhteiskunnalle hyödyllisemmäksi, koska en ossoo ohjelmoijja. Niitä pelijuttuja.

Mitä nämä puheet lopulta merkitsevät? Mitä lukee sen pääteaseman seinällä? Kai siellä lukee: Ei vanhuksille! Sitten sain uuden miettimisen aiheen! Kun hyvää jaetaan yli sen mitä ansaitsemme, noin jotain toimintaa täytyy olla veroleikkurin ulkopuolella, joka sen hyvän tulouttaa, mutta mitä se on? Ehkä jotain rippeitä tulee siitä ulkomaalaisten virmojen toimeliaisuudesta, kun ihan hyvyyttään kaivavat arvometallit kallioperästämme ja naapuri ostaa joutavat saaret ja käyttämättömät maa -alat ja kaikki myyvät kilpaa, joilla myytävää on, pelkästä rahanrakkaudesta.

Miten on uskovat? Jos me äänestämme eduskuntaan parhaat salkunhoitajat eli, jotka pitävät kukkarosdtani parasta huolta, ja sitten odotamme vanhurskaita päätöksiä, miten tämä yhtälö voi toimia? Ehkä pitäisi kaksinkertaistaa edustajien määrä, että saisin valita sen parhaan bisnesmiehen ja hänen viereensä istumaan vanhurskaan ja aina ne äänestävät, jotka ymmärtävät asiasta jotakin. Kirkko on siksi, että täällä kuollaan, mutta pitäisikö meidän yli seitsemänkymppisten kuolla nopeammin ja siistimmin? Itse en ole vielä vanha, mutta sekin päivä tulee! Saanko silloin olla olemassa, jos olen ihan hiljaa kerrostaloluukussani, enkä käytä kelataksia enkä kompensoituja lääkkeitä.Tuleeko ensimmäisen vastaanottajan priorisointiin vielä yksi kategoria: Ei kannata hoitaa? Voisiko kirkossa ajatella näitäkin asioita vihkimisen ohella. Joka kaipaa vihkimistä ei luultavasti ole hätätapaus, koska kaikki eivät tarvitse vihkimistä koskaan. Yhteiskunnan kaukolämpö hiipuu, tarttis tehrä jotain, mutta auttaisiko se enää?