Joku puhuu minulle! Heräsin neljän aikaan aamulla ja mieleeni tuli outo sana tai kaksi: Kastiton kristitty! Kuka järkevä ihminen heräisi yöllä miettimään tälläistä? Mietintö sai aikaan sen, että käsitin olevani kastiton. Eihän kastilaitos kristikunnassa niin toimi iten se toimi aikanaan Intiassa. Kristikunnan kastilaitos toimii pörssin periaattein. Elikkä se on kuin eduskunnan hissi. Pitää vain huomioida, että oikea puoli vie ylös ja vasen alas.

Aikanaan ounastelin, että tieni vie ulos kansankirkosta ja siinä vaiheessa puntaroin asiaa julki. Lapsellinen ajatukseni oli silloin, että voin tulla ystäväksi kaikenlaisille kristityille, koska en liittynyt mihinkään uuteen. Pelipuolella ihmisiä myydään ja ostetaan, mutta minulla ei ollut markkinahintaa. Muistan lapsuudestani koulun pelipäivät. Joukkuejaossa olin viimeinen valittava, joka oli pakko sijoittaa puolen tai toiseen. Olin kai ylipainoinen enkä ymmärtänyt yhdestäkään pallopelistä yhtään mitään. Niistä ei opetettu sen ajan Vaasa-lehdessä eikä paikallisessa TeJuKa:sa. Eikä muuta oppilähdettä ollut.

Hengellisten liikkeiden rotaatio vie joskus kunnian kukkuloille, mutta yhtä vakaasti itkunlaaksoon. Kotikylässä oli kaksi rukoushuonetta toinen oli hihhuleiden ja toinen hedbeggiläisten. Molemmat ovat kuihtuneet pois Henrikin seuraajilta meni ensin niin se toinenkin kylmeni. Eri liikkeet ovat kasvattaneet paljon pappeja ja mikä on nousussa, tuottaa sitten myös piispat. Minulla on sellainen olo, että SLEY oli viime vuosituhannella parasta a-ryhmää, mutta loppua kohden pilviä alkoi nousta. Olenkin miettinyt, että missä enempi tapellaan kuin oman perheen keskuudessa, jos sattuu semmonen porukka. Keskimäärin ollaan korvat höröllä, josko jossain on syntymässä kunnon kahina ja niitähän syntyy ja hajannuksia tulee.

Kastittoman ongelma on siinä, ettei ole käytöskoodia miten sellaiseen pitäisi suhtautua. Luterilainen on kehittänyt tavan kohdata vapaita suuntia ja päinvastoin koodikieli pelaa ja juhlapuheissa kahvikupin äärellä ollaan kuin pahaat kaverit. Yhteistoiminta venyy myös mölkkypeliin, kun siinä on ulkopuolisen laatimat säännöt. Jos kastiton eksyy porukkaan, niin mitä hänelle kuuluu tehhä? Ei kukan tiedä. Varmin konsti, ei olla huomaavinaan kyllä kai se osaa lähteä. Olen kai loppuelämäni kuin teräskuula flipperissä! Aina menossa johonkin suuntaan, josta tönäistään toisaalle. Toisaalta aina voin hiipiä takapenkkiin ja nauttia siitä mikä on hyvää. Ei tarvitse kavahtaa mitään suuntausta eikä tehdä käynneistäni tiliä kelleen. Halleluja, nyt olen oikeasti vapaa ja iloinen, johdatuksesta.