Olen kuullut jostain sanonnan: Jos Kristikunta lakkaa menemästä kaikkeen maailmaan, niin kaikki maailma alkaa tulla Kristikuntaan. Kaikki tapahtuu joskus hitaasti ja hienosti. Kerrotaan tarinaa nuoresta miehestä, joka meni parturin käsiteltäväksi. Häntä palveli viehättävä nuori nainen, joka käsittely oli hyvältä tuntuvaa. Parturi kysyy välillä: Otetaanko vielä? Johon nuorukainen ruususten unessa vastaa: Otetaan vielä vähän. Tämä saattoi toistua, mutta viimein parturi halusi näyttää pelillä mitä on saatu aikaan. No shokkihan se oli, kun piti ottaa vain kaksihaaraiset kuivat latvat ja päädyttiin lähes siiliin.
Olen kuullut myös tarinaa henkilöstä, joka saattoi ottaa samalle lautaselle samaan aikaan koko tarjoilun. Voi olla muusia ja läskisoossia ja reunassa väskynäsoppaa. Voihan sen niinkin tehdä metodilla: Vatsassa kaikki on sekaisin. Kansa voi olla suunnan näyttäjä tai sitten plakioitsija. Suomen kansalle lähes kaikissa asioissa ja virtauksissa on tullut kopioitsijan rooli. Mistä tahansa asiasta haastatellaan vastuuhenkilöitä, niin melkein poikkeuksetta aloitetaan: Kaikissa Pohjoismaissa ja Saksassa asiat ovat näin järjestetyt. Miksi ei sitten hengellisellä ja henkisellä alalla olisi samoin. Intiassa on niin somasti ja runsaasti jumalia ja jokaisella on niin ihanat palvontamenot. En tässä nyt halua rajoittaa vapaan ihmisen vapautta, mutta en pidä kovin tavoiteltavana syödä väskynäsoppaa läskisoosin kanssa.
Jos Mestarimme on Jeesus Kristus, niin rituaalit ovat hyvin yksinkertaiset eikä ihan minuuttiohjelmaa antanut Hän miten pitää toimia. Ei edes vaatetuksen suhteen. Kun hänet kastettiin, niin Raamattu ei kerro hänen kastevaatteestaan mitään. Kun Hän asetti ehtoollisen, ei hän pukeutunut erikoiseen pukuun. Paikka, jossa ehtoollinen vietettiin, oli tarkoitukseen tarpeeksi suuri huone. Jeesus tarkoitti, että uskovan ilo olisi Hänessä! Hänen armonsa ja rakkautensa vastaanottamisessa. Häneen luottamisessa, että hän teki yhdellä uhrilla ikuisesti täydellisiksi kaikki ne jotka pyhitetään eli veren puhdistuksen ja Pyhän Hengen täyteyden kautta uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Uskon kannalta ei ole yhtään järkevää syytä ottaa toisista uskonnoista jotakin lisäkettä seurakuntaelämään, koska siinä voi tulla eksytetyksi kaidalta tieltä.