Kun on eläkkeellä, niin aikaa riittää kaikenlaiseen. Olen myös miettinyt sanaa: Armo! Olen tullut vähän siihen tulokseen, että meidän ihmisten annostelukone armon jakamisessa on niin kitsas, että Jumalan kädessä sellainen ei pelastaisi varmaan yhtään ihmistä.

Mieleeni tulee pari kohtaa Raamatusta. Ensimmäinen on armoton kanssapalvelija. Me varmaan kaikki mittaamme armoa itsellemme yllin kyllin, mutta pähkäliemme riittääkö tuolle toiselle lainkaan. Ihan tulee hakematta mieleen: Maksa minulle mitä olet seurakuntayhtymälle velkaa!

Toinen kohta on se kelvoton palvelija, joka totesi, että on menettänyt otteensa evankeliumiin. Mielessään ymmärtää, että alkuperäinen pesti ei oikein toimi, mutta sitten se pienikokoinen neuvonantaja vasemmalla olkapäällä antaa neuvon. Siinähän sitten asioitiin Herran velallisten kanssa, mutta yhdessä todettiin, että jos velkaa on syntynyt, niin nyt on alaskirjauksen paikka. Mehän tiedetään, että kirjanpidossa on tili näitä juttuja varten, kun tarpeeksi monta kertaa kirjataan alas, niin lopulta ei ole mitään velkaa ja homma jatkuu.

Kun tulee tilintarkastuksen aika, minkälaisen kirjanpidon kanssa rohkenemme sinne mennä. Jos löytyy moitittavaa, niin voimmeko sanoa, että niin moni oli sitä mieltä eli samaa mieltä. Vai tunnustammeko, että vääriä merkintöjä tuli, mutta minulla on jo tilintarkastuskertomus ja siinä on Kristuksen veren merkki! Jos kerran Jumala on armollinen, niin meidän pitäisi seurata Häntä, joka antoi itsensä meidän puolestamme.