Viime vuosituhannelta juttu: Kun Ranska räjäytteli atomipommeilla atollia nuuskaksi, niin pieni ja pippurinen Suomi lakkasi protestiksi tekemästä ranskanleipää! Ehkä tämä oli vitsi, mutta totuutta sivuava.

Suomi on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden luvattu maa ja sen kansankirkko näkyvin soihdunkantaja. Sitten tapahtuu jotain kauheta. Osa kansasta menikin leiriin, jota ei voi suvaita eikä johtajaa voi kunnioittaa? Mitä se on? Syrjintää, rasismia tai jotain muuta, jota julkikuvan mukaan Suomessa ei pitänyt olla ollenkaan.

Kansanviisauteen kuuluu myös sanonta: Itselleen porsas kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa. Kun joku kieltäytyy pitämästä jotain puhetta, niin rankaisee itseään ensisijaiseti. Puheen pitäminen on kaikkein tärkeintä puhujalle itselleen, siksi siinä ikäänkuin kaataa purtilonsa. Tehdäämpä ajatuskoe: Sinut on kutsuttu puhumaan vaikkapa tuhannelle hengelle. Sinä valmistaudut hyvin, teet kymmenen konseptia ja viimein se on valmis. Kun odotat kutsua lauteille sydän hakkaa ainakin jonkin verran ja kainalot hikoavat ja kädetkin joskus ainakin vapisevat. Sen sijaan ne tuhat muuta ihmistä istuvat levollisina eivät perspiroi, että mitähän nyt on edessä.

Tämä on siis minun protestini, joka ei johda mihinkään, eikä kukaan vuodata kyyneleitä myötätunnosta minua tai muutakaan kohtaan.