Lapsuudesta tulee mieleeni kulkukauppias. Hän vieraili lapsuuteni kotimökissä muissa asioissa, mutta oli ottanut arkkunsa mukaan ja sitä vähän ihmeteltiin. Se avautui eri lokeroistaan ja sisälsi kaikkea hienoa ja tarpeellista. Se oli 50-luvun tavarataivas kapseloituna. Sillä systeemillä oli etunsa nykypäivään. Kun arkkua avattiin mainostarkoituksessa, niin haluamansa sai heti ostaa siitä. Se oli paaljon helpompaa kuin nyt. Me saamme myyntiluetteloita vielä myös paperiversiona. Selaamme ja tilaamme ja odotamme ja viimein saamme, jos emme tykkää me palautamme. Posti on siis se juoksupoika, joka juoksuttaa luoksemme retonkia ja hetki kokovartalopeilin edessä ratkaisee juoksutetaanko se takaisin taas jonkin toisen hämmästeltäväksi.

Muutenhan siihen aikaan oli sekatavarakauppoja josta sai kaiken tarvittavan, mutta sinne piti matkustaa ja siihen ajoi tarve ei halu hypistellä tavaroita. Parkkipaikalla oli hevospuomit, joss ajoneuvo kaurasäkki päässään tankkasi elinvoimaa silläaikaa kun isäntä teki ostoksia ja harjoitti kotitarvetiedonvälitystä.

Onko nyt käynyt niin hengellisyydessäkin, että pittää olla tavarataloja, jossa on kaikille kaikkea. Ei siis pelkästään terveellistä ja hyödyllistä. Pitää olla sopivat mainoskampanjat. Joka vuosi uusi mallisto. Miestenpiiriä vetonauloineen. Naistenpiiriä, jossa esitellään tuotteita ja muuta hyvinvointia. Tarve pitää herättää niinkuin ruuan menekki kokkiohjelmilla. Tarve yhteiseen tekemiseen ja viihtymiseen. Profeetta puhuu: Ei Hänellä ollut muotoa ja kauneutta… Hän ennusti Vapahtajasta. Joskus on ollut aikoja, jolloin on herännyt kysymys, miten voidaan pelastua? Se taitaa olla outo kysmys, kun kukaan ei tiedä olevansa hädässä.

Mieleeni tulee puusepän kertomus. Jos puuseppä tarvitsee kymmenen lautaa pituus metri tasan. Jos hän on taitava, hän mittaa tarkasti ensimmäisen ja käyttää sitä ensimmäistä mittana ja saa kymmenen samanmittaista lautaa. Jos hän on taitamaton ja käyttää edellistä aina seuraavan mittana niin hänellä on lopussa kymmenen erimittaista lautaa, joista pisin on metri ja puolitoistasenttiä päälle.

Jos Raamattu olisi meille se metrin malli ja sillä mittaisimme kaiken, meillä olisi mallikas systeemi. Meillä on ollut, mutta siitäkin on alettu aprikoida oliko se metrin vai kolme kyynärää ja pari tuumaa. Kun sitten kirkkoisät ovat tehneet työnsä ja heitä on seurattu ja tulkittu ja niin edelleen aina katsotaan sitä edellistä, kun oikein radikaaleiksi ryhdytään. Tietääköhän kukaan enää mikä on oikea metrin malli ja miten pitkä se oikeasti on? Ei oikeastaan ole ihme, että uskontoa koitetaan kaupitella, eikä siinä vielä kaikki metodilla, kun ei oikein tiedetä enää mikä se myyntiartikkeli alunperin oli!