Tarvitsen ruokaa niinkuin toisetkin. Siksi käyn marketissa silloin ja tällöin. Joskus tunnen siellä itseni ääliöksi. Seison jonkin hyllyn vieressä ja koitan tihruta tekstiä, jota en klaseillakaan aina pysty lukemaan. Käännyn jotenkin ajattelematta tilannetta sen enempää, kuulen ohitse pyyhältävän leidin sanovan: Älä ole tyhmä! Ihmettelin asiaa, mutta vasta äsken tajusin, että hänellä saattoi olla handsfree ja tyhmä olikin joku toinen. Jää mysteeriksi.

Toisen kerran olimme ostoksilla ja minä yleensä kävelen edellä ja vaimoni työntää kärryjä perässäni. Hän saa siinä samalla kärryistä tukea. Kassa on lähes tyhjä ja kävelen siihen välikköön, kun tiesin vaimoni tulevan kärryjen kanssa perässäni. Meille oli jäänyt parin-kolmen metrin väli niin, että siihen mahtui henkilö, jolle viittasin kädellä, että vaimoni on tulossa siinä perässä. Sain kuulla kommentin: Äijjä varaa kassan. Olen syyllinen, mutta mikä oli rikokseni?

Nämä episodit ovat johdatus aiheeseen: Mitä meille tapahtuu ihmisinä? Onko ihmisen elämä tullut keskimäärin niin sietämättömäksi, että emme pysty suvaitsemaan toisen ihmisen taholta muuta kuin kehumista ja olalle taputtelua? Anteeksi, käytän vähän Raamatun sanoja.: Kärsikää toisianne rakkaudessa, Kantakaa toistenne kuormia. Ehkä se on juuri niin, että rakkautta voimme ottaa vähäisessä määrässä vastaan. Kassia voimme joskus kantaa toisen puolesta, mutta muu vaiva menee liian pitkälle.

Onko hajalleheittäjä niin vahvasti vallan kahvassa, että ihmiset eivät tahdo sietää toisiaan edes satunnaisesti kaupan kassalla? Jos vielä erehtyy lukemaan ns hengellisiä palstoja, niin silloin ihminen on oikeassa karvassaan. Siellä lyödään kuin vierasta sorkkaeläintä. Tempaus työllistää kovasti osaa kristikunnasta ja toinen osa opponoi yhtä kiivaasti. Mistä tahansa saadaan vääntö aikaan. Ihmiset äänestävät väärin useasti ja osalla on oikeus leimakirveen heiluttamiseen.

Ystävällisyys ja kohteliaisuus satunnaisessakin tapaamisessa antaisi hyvää mieltä kummallekkin. Ehkä pää on pilvissä sellaisella, joka odottaa vieläkin tapahtuvaksi hyviä asioita ihmisten kesken, että toisiamme siunaisimme, hymyilisimme toisillemme ja näin saisimme itse siunauksen.