Vierailin viime vuosituhannella Leningradissa ja siellä ansioituneen taiteilijan ateljessa. Siellä oli useita tauluja, jotka kuvasivat todellisuutta relistisesti. Yksi taulu jäi erityisesti mieleeni ja aiheutti ristiriitaisia tunteita. Taulussa oli kuvattuna Jeesus ja joukko ihmisiä, jotka hyörivät hänen ympärillään. Merkittävä oli, että kaikilla tavallisilla ihmisillä oli musta side silmillään. He etsivät jotain, mutta eivät löytäneet. Tai olivat tottuneet siihen pimeyteen jo niin hyvin, etteivät kai enää valoa kaivanneet? Oliko Jeesus hiljaa, sitä taulu ei pystynyt kertomaan. Jos Jeesus oli oikea, hän varmaan huusi heille jotain. Jos hän oli väärä, niin oli hiljaa, että sai olla joukossa.

Uutisointi Areenasta maalaa kuvan, jota voidaan tulkita monella tavalla. Meidän pitäisi katsoa aiemmin maalattuja tauluja Olivatko profeetat pehmeitä partnereita? Oliko Johannes Kastaja pehmeä partneri? Oliko Jeesus pehmeä partneri? Olivatko apostolit pehmeitä partnereita. Oliko Paavali Ateenan Areiopakilla pehmeä partneri. Miksi näitä kyselen? Kyselen siksi, että saisin vastauksen onko kristikunta kaikkine osineen vielä samalla asialla, mihin Raamattu osoittaa tietä? Vai onko kaikki muuttunut osaksi tämän ajan viihtymisjärjestelmää?