Hengellisten pohdintojen lisäksi ehdin katsoa yhdet uutiset ja katsoa kenraali Airon haastattelun.Haastattelussa sivuttiin myös UKK:ta. Ajatukset lähtivät laukalle, kun kuuntelin Keskustan ehdokkaiden luonnehdintoja, miten kansaa on kuunneltava.

MietinKekkosen johtamista, kun hän runnasi hallituksen. Kun päämies kutsui, kutsu otettiin vastaan. Hän kertoi ajatuksensa: Minä olen kutsunut teidät siksi, että me runnaamme maahan viiden puolueen enemmistöhallituksen. Sille annettiin nimeksi: Hätätilahallitus. Työttömiä oli 65000.

Joskus oli siis niin, että johtajat olivat profeetallista näkökykyä omaavia ja seuraajat luottivat johtajiinsa aina äärimmäisyyteen asti. Kun Isänmaa kutsui, miehet lähtivät ja tekivät mitä voivat. Nykyisin huudettaisi eduskunnassa ensin pariviikkoa puolivuotta olisi asiat valiokunnassa ja uusi huuto. Ovatko johtajat luopuneet siitä, mikä johtajille kuuluu: Nähdä asiat oikeassa valossa ja tehdä päätöksiä Isänmaan hyväksi, vaikka toiminta ei toisikaan ääniä seuraavissa vaaleissa? Profeetallisuutta koitetaan käyttää, mutta siihen tarkoitukseen, että voisi tietää trendit vuosien päähän.

Onko hengellinen johtajuus käynyt samaa prosessia läpi? Aina pitäisi tietää mitä on tulossa ja pitäisi osata reagoida kuin kissa, että aina tulee maahan jalat edellä.