Tuo sana on tuttu kirjallisuudesta. Kirjoittavat koneet on suunniteltu niin, että arkin kirjoittaminen laidasta laitaan on vaikeaa, jos ei ihan mahdotonta. Teksti on ikävän raskaan näköistä, jos ruudullakin on kirjoitettu sivu ilman marginaaleja. Marginaali on siis jotain hyvää, kun niihin on totuttu. Sitten on oma ajatuksensa siitä, että painnetaan ns evankelistanraamattuja, joissa teksti näyyttää pieneltä läiskältä siinä keskiviivan molemmilla puolilla ja sitten on avaruutta mihin saa julistaja kirjoittaa tärppinsä. Sitten on vielä erinomainen keksintö tuo huomiokynä, jolla voi vielä muokata kokonaisvaikutelmaa. Onko Raamatusta tullut interaktiivinen tätä tietä niin, että sitä voi hyödyntää tarkoituksenmukaisesti?

Ministerin haastattelussa puhuttiin ihmismarginaaleista. En tiedä onko se korrekti sana, kun en enää tahdo pysyä kärryillä miokä on tänään in ja mikä out? Jokatapauksessa puhuttiin ihmisistä, joita kirkko ei tavoita eikä auta. Jos on olemassa marginaali, silloin täytyy olla myös ns leipäteksti, jonka joku on kirjoittanut ja määritellyt marginaalien leveyden. Siis ihminen, joka kuuluu sen leipätekstin raameihin, saa ainakin osan niistä eduista, joka kuuluu sen sisällä oleville. Heillä on oikeutensa ja vaikuttamismahdollisuutensa. Heillä olisi myös mahdollisuus vaikuttaa marginaalien leveyteen ja myös siihen mitä muistiinpanoja sinne marginaaliin on kirjoitettu.

Marginaalissa ovat kaikki, joilla ei ole vaikuttamismekanismia eikä kuluttajana suurta markkina-arvoa. Lapset, jotka markkinatrendien takia ovat suuri kuluerä vanhemmilleen. Joskus on verrattu kuluja niin, että jokainen lapsi tuottaa kuluja yhden omakotitalon verran vanhemmilleen. Jos näin rinnastetaan, niin onhan rakentaminen varmanpäälle, kun voi valita materiaalit ja rakentajat ja saa nauttia siitä loppuiän. Lapsen saaminen on myös sijoitus, mutta onko kaikki mennyt mynkään, jos hän ei ole kunnianhimoinen ja ala väitellä tohtoriksi alle nelikymppisenä? No, marginaaliin putoamme eläköityessämme. Konsernit eivät kaadu vaikka jäimme eläkkeelle. Sen vain huomaamme nopeasti, minua ei enää tarvita, ja elintasoni on säädetty sellaiseksi, etten ole kovin hyvä kuluttajana. Puhumattakaan ajasta kuin ennen lapsena, jolloin en pystynyt tekemään mitään itsenikään hyväksi.

Marginaaliin on monta tietä. Yksi on myös nautintojen tie. Joku on sanonut, että jokaisella kansakunnalla on oma sallittu huumeensa. Suomessa se on perinteisesti viina eri variaatioineen. Sitä pitäisi kuluttaa, koska se työllistää ja tuottaa rahaa valtion kassaan, mutta ei saisi liikaa innostua, ettei tule seurannaisvaikutuksia, jotka syövät potin tuoton. Tällä tiellä syntyy marginaalia ja jos en väärin lukenut, niin kirkko ei hoida tätä sairautta. Eikö enimmät instrumentit ole siellä leipätekstin joukossa, missä säädetään lakeja ja jaetaan ja kerätään rahaa? Ongelma on ehkä siinä, että tällä ajalla on niin vähän onnea tarjolla ihmiselle, joka ei ole hyödyllinen kuluttaja. Jumalan yhteydessä eläminen olisi Raamatun mukaan mielekästä niin rikkaana kuin köyhänä. Köyhä ja marginalisoitunut ihminen on usesasti agendalla juuri ennen vaaleja. Hänet valjastetaan edesauttamaan ihan eri asiaa reaalisesti. Eipä meillä taida olla paljon annettavaa marginaaleille, leipäkassi? Yksi olisi: Hädässäsi huuda avuksesi Minua ja Minä tahdon auttaa sinua ja sinun tulee kunnioitta Minua! Kansakunta on huutanut hädässään ja saanut avun, mutta onko kunnioittaminen jäänyt pysyväksi?