Laitoin hakusanaksi voima perusmuodossaan ja sain osumia lähes kuusisataa. Apostoli Paavali opetti nuorta Timoteusta varautumaan siihen, että lopun aikana tulee vaikeita aikoja. Siinä oli myös viittaus siihen, että ihmisillä on uskovan ulkomuoto, mutta he kieltävät sen voiman. Olen tähän asti ajatellyut, että ihminen elämäntavoillaan kieltää minkäänlaisen uskonvoiman olemassaolon. Kun näyttää siltä, että kilvoittelu ja karismaattisuus ovat alkaneet eritä toisistaan, niin syntyy ajatuksia, että uskonelämä on vain virheiden vastustamista. Jos katsotaan, että karismaattisissa piireissä synnintunnolla ei ole suurta osaa ja näyttää siltä, ettei rististä puhuta.

Toinen laita on siis sitten sellainen, että silloin ollaan oikealla tavalla uskomassa, kun karismaattisuutta ei esiinny lainkaan. Olen nyt havahtunut siihen, että ihminen voi ihan sanallisesti kieltää uskonvoiman omassa ja toisten elämässä. Jeesus on tehnyt kaiken, Aamen niin on silloin aikanaan, mutta pelastaako sellainen usko, joka on historian tunnustamista ja jossa kaikki tapahtuu oman itsen ulkopuolella.

Mikä olisi sitten raamatullinen suhde Jumalan voimaan eli evankeliumiin sen täyteydessä. Kun uskotaan kasteeseen ja ehtoolliseen ja julistukseenkin, niin miksi ei uskota Jumalan voimaan? Jos me sanomme, että armolahjat olivat apostoleille tärkeät työvälineet, mutta ne jäivät siihen aikaan. Me kiellämme omalla suullamme Jumalan voiman eli uskonvoiman elämässämme. Toinen mahdollisuus on siis se, että nykyihminen on kasvanut yli apostolien uskosta niin, ettei tarvita enää niitä avuja.

Suomessa on sananlasku: Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoja, ´kun ei ylettynyt ottamaan. Jos ihmisellä ei ole ollut kosketusta armolahjoihin niin ei omahyväisyydessään pitäisi tehdä johtopäätöstä: Niitä ei ole, kun minulla ei ole. Jos onkin, niin ne ovat jotain vältettävää.

Mitä armolahajt siis oikeasti ovat? Ne ovat vaikkapa viisauden sanoja, joita annetaan rakkaudesta kuulijaa kohtaan. Hätääntyneelle sanotaan: Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Sananjulistaja tarvitsee tiedon ja viisauden sanoja sielunhoidollisessa kohtaamisessa, kun ihmistä yritetään auttaa. Sairaan puolesta rukoillaan silloin, kun Pyhä Henki siihen kehottaa tai sairas sitä pyytää. Aina muistaen Paavalin sanan: Minä olen kylvänyt, Apollos on kastellut, mutta kasvun antoi Jumala.