Meillä ihmisillä on arvoastoikot joka asiaan. Naapurimaassa törmäsin outoon ilmiöön aikoinaan. Suoritusportaassa parhaat palkat oli autonkuljettajilla ja heikommat opettajilla ja lääkäreillä. Laskettiin suorina hyötysuhteina kuka on hyödyllinen enempi. No Suomessa kaikki on toisin kukin saa ”ansionsa” mukaan. Ainakin siitä päätellen, ettei kukaan ainakaan minun kuulllen ole sanonut saavansa liikaa.

Meillä on myös tunkeutunut hengelliselle alalle arvostelun henki. Se sekotetaan niin helposti ja useasti Henkien erottamisen armolahjaan. Ihmisiä, kun olemme, niin lahjatkaan eivät toimi aina ihan puhtaasti. Me saatamme tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ihan asiaan kuulumattomien asioiden perusteella. Jos emme tykkää jostain, niin mielellämme näemme jotain vikaa julistuksessa, jota voi ollakkin, mutta emme kehtaa sanoa, että ääni ja äänen käyttö ärsyttää. Joku on liian sitä tai liian vähän tätä. Meillä on vapaus.

Jouduin arvojeni kanssa vastakkain Venäjän puolella lähellä Viron rajaa pienessä kylässä. Kun sinne oli varustettu hylätystä klubitalosta Jumalanpalveluspaikka, eikä aina ollut live tilaisuutta, niin he menivät sinne kirkkoon, laittoivat radion alttaripöydälle ja kuuntelivat radiojumalanppalvelusta Suomesta. Kun minun lapsuudessani ei ollut radioo, niin en ollut oppinut niitä kuuntelemaan ja samalla arvostus jäi heikolle. Heille se oli kuitenkin tuulahdus taivaallisista. Sitä on TV7 nyt monille, jos se on ainoa vihreä niitty ja raikas lähde joillekkin yksinäisille, älkäämme sotkeko jaloillamme sitä lähdettä. Luotetaan Jumalaan niin, että Hän on kykenevä kasvattamaan lampaalle lampaan korvat. Lammas kuulee Paimenen äänen.