Hän, siis Jeesus, on meidän Lunastajamme. Mitä se on, kysyi Katekismus aikoinaan? Paavali kertoo meille, että synti tuli yhden ihmisen eli Aatamin kautta maailmaan ja toinen aatami eli Jeesus Kristus ottaa pois maailman synnin. Mitä se meille merkitsee tänään? Mitä siis lankeemuksessa tapahtui? Siinä tuli meihin sellainen vika, että me menemme heti vihollisen taloon syntiä tekemällä, kun me siihen kykenemme. Olemme siis luontomme puolesta orjia, koska jokainen synnin tekijä on synnin orja. Kun on vapaaehtoisesti menty, niin paluukin on vapaaehtoista.

Me voimme lukea Israelin historiasta, että Egyptiin mentiin vapaaehtoisesti ja se oli suhteellisen helppoa lisäksi asuinsijaksi annettiin hedelmällinen alue Niilin alajuoksulta. Monet uskostaan luopuneet ovat löytäneet elämänsä Eldoradon, kun kaikki kahlitseva ja rajoittava on pantu syrjään. Kuitenkin Israel sai havaita joutuneensa orjuuteen, joka oli jatkuvasti pahenevaa laatua. Näin on myös useasti silloin, kun synti alkaa maistua makealta, mutta viimein se alkaa karvastella sietämättömästi.

Mihin Lunastus sitten perustuu? Se perustuu lupaukseen, jonka Jumala antoi jäähyväispuheessaan ihmiselle. Jumala kertoi millaista elämä nyt tulee olemaan, kun isäntä vaihtui. Synti ja sielunvihollinen on isäntänä vaativa ja vaatii palveluksia joka päivä ainakin häneltä, jolla on kokemusta toisesta todellisuudesta. Lupaus annettiin, koska lankeemusta edelsi tuomiolauseke, jos Isän tahto rikotaan. Siinä tuli kuolema elämän sijaan, orjuus vapauden sijaan.
Isä lupasi kuitenkin, että tulee uusi valinta, kun synnistä on hinta maksettu.

Nyt täytyy huomata, että täyteen ymmärrykseen tulleella ihmisellä tulee hetki, jolloin on tehtävä valinta Jumalan puoleen. Kaikki on kyllä valmistettu, mutta ilman lahjan vastaanottamista ei lahjasta ole hyötyä. Miksi se kalkki on joskus niin katkera? Se on siksi, että aina siitä eteenpäin muistaisimme mistä meidät on lunastettu synnin orjuudesta ja kuolemanpelosta. Muistammeko sen miten meidät tuotiin paikkaan, jossa meistä käytiin kauppaa. Jos vielä olisi jäänyt hyviä muistoja synnin palveluksessa olemisesta, emme kykene tarttumaan siihen, että meillä on vapaus valita. Älkäämme ajatelko, että meillä vanhoina tai nuorina synnin orjina olisi jotain arvokasta annettavaa Jumalalle. Ei meillä ole kuin syntinen sydän ja siitä lähtökohdasta emme ole kauppa käyvä sopijapuoli eli on mieletöntä kilpailuttaa Jumalaa ja Luciferia, kumpi antaa elämälle enemmän. Meidän on tultava ja on armoa, jos olemme tulleet armon kerjäläiseksi. Hengellisenn laulun sanoin voimme sanoa: Vielä kelpaanko Sinulle Jeesus niin kurjana kuin olenkin? Ja vastaus toisesta laulusta: Sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt! Se on armoa armon päälle, älä unohda tätä rakas ystävä, jos olet peloissasi näissä poikkeusoloissa. Hän ojentaa kätensä, tartutaan siihen uskolla, jonka Hän antaa lahjaksi.