Jos ihmiskunta on joskus uskonut elävänsä laatalla, niin nyt ihminen uskoo löytävänsä avaruuden rajat. Siinä on vain se ongelma, että se raja ikäänkuin pakenee. Toisessa kohdassa tunnustamme, että on olemassa mannerlaatat, joden päällä asumme ja ne törmäilevät toisiinsa. Minne se avaruus sitten laajenee, menee yli ymmärryksen.

Kun täällä seuraan pintapuolisesti keskustelua, jota käydään, huomaan olevani pysäkille jäänyt jo kauan sitten. Blokistiurani aikana olen havainnut keskustelun laajentuneen niin, että useasti on vaikeaa löytää yhtymäkohtia pelastusasian kanssa. Ehkä niitä ei olekkaan tai ainakaan etsitä.

Kaikki alkoi jostakin. Minun Jumalani on pienten yksityiskohtien Jumala. Hän kertoo miten alussa toimittiin. Hän loi sanallaan kaikkea muuta, mutta ihmiseen Hän uhrasi erityistä huomiota. Hän muovasi eli käytti käsiään, miten se tapahtui, en tiedä. Hän kertoi sieltä alusta asioita hyvin tarkasti. Ihminen oli yksi, josta tehtiin kaksi ja taas niiden piti muuttua yhdeksi. Koko historian aikana on otettu yksilöitä, joista on kerrottu sekä hyvää, että pahaa.

Koska Jumala ei voinut ottaa puhtautta kriteeriksi hyväksymilleen ihmisille, Hän otti kuuliaisuuden eli uskollisuuden. Aabrahamissa näemme esikuvan siitä, miten uskollisesti hän noudatti annettua käskyä lähteä. Uskollisuus kunongasta kohtaan merkitsi sitä, että häntä seurataan silloinkin, kun tappio on silmien edessä.

Kaikesta huolimatta kaikki kulminoituu pieneen vauvaan, jonka Hän antoi ihmisten hoivattavaksi. Niin pienenä siemenenä Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut alas taivaasta. Ja Hänet annettiin ihmisten syliin ja he hoivasivat hänet aikuisuuteen. Paratiisi annettiin ihmisten hallittavaksi. Sillä kerralla tehtä’vä oli liian vaikea, kun siellä oli myös toinen ääni Jumalan äänen lisäksi. Siellä saneltiin loppulause ihmiskunnalle ja Luciferille. Ihmiselle luvattiin pelastus ja Luciferille kirous, joka astuu voimaan viimeisen tuomion yhteydessä.

Mieleeni tulee henkilö viime vuosituhannelta. Hän oli tilannut jostain sopivaa korvausta vastaan pastorin paperit taivaaseen pääsyn takuulla. Takuu perustui siihen, että yhtään valitusta ei ollut esitetty papereiden toimimattomuudesta. Olisiko tämä pääsiäisen aika se aika, jolloin jokainen hengellinen toimija voisi tarkistaa tarjouksensa aitous ja se peruste millä perusteella me itse kukin tarjoamme ihmisille vastaanotettavaksi yhtä ja toista. Scaala on laaja ja tarjonta monipuolinen. On ajatusta, että helvettiä ei ole ollenkaan ja kaikki pääsevät taivaaseen, ne jotka pitävät tuonpuoleista elämää tarpeellisena jopa mahdollisena. Toisella laidalla on pieniä ryhhmiä, jotka ovat havainneet, että vain me olemme soveliaita taivaaseen Jumalan läsnäoloon. Tässä välillä on sitten montaa väriä. Vaikka ei ihan kaikki eikä me yksin, mutta kuitenkin meidän kauttamme varmimmin ainakin paremmin kuin naapuriseurakunnasta. Kuitenkin Elämänleipä, joka tuli taivaasta alas on yksi! Hänellä on elävä ruumis täällä ja kaikki iskut mitä annamme lähimmäisellemme ovat iskuja Häneen edelleen. Hän kärsii kaikissa kaltoinkohdelluissa, vainotuissa ja vangituissa uskovissaan. Olisiko kompassin kalibroinnin aika nyt?