Jostain muistilokeroista tuli tilanne eräänä talvena Pansion sotasatamassa. Toimin silloin satamamestarina ja hallinnassani oli muutama pieni venho joilla avustettiin laivojen liikkeitä ahtaissa sataman tiloissa. Osa laivoista oli niin rajuja liikkeiltään, ettei tullut kysymykseen siirtyä muutama kymmenen metriä laiturista toiseen. Me toimitimme asiat hinaamalla. Olin avustamassa armeijan hommiin eläköitynyttä jäänmurtajaa siinä talvisessa tilanteessa. Avustettavan laivan päällikkö antaa käskyt mitä milloinkin pitää tehdä ja hinaaja tekee sen minkä voi. Eräässä tilanteessa tuli käsky: Pysäyttäkää tämä liike! Vastasin spontaanisti: Köydellä ei voi työntää! Olin hinaajani kanssa perän puolella köydellä liitettynä koska tarkoitus oli vain ohjata sivusunnassa vetäen. nyt olisi pitänyt saada pysäytetyksi liike teeksepäin.

Kun kirkon ovi käy ulos, niin ihmiset heräävät ja sanovat poistuvia rintamakarkureiksi, joiden pitäisi jäädä olemaan valona ja suolana. Mutta kuka sanoisi miten valona ja suolana ollaan tässä maailmanajassa, kun ei ole enää yhteisesti kunnioitettua peruskirjaa eli Raamatun arvovallasta kiistellään. Jos jokaisen ymmärrys on yhtä hyvä ihan vastakkaisenakin. Astiat ovat siis täynnä omaa viisautta, joten toisen ihmisen viisaudelle ei ole pisarankaan tilaa. Miten ollaan valona, jos vanhauskoisia ei vihitä enää mihinkään virkoihin eikä vanhauskoisella maallikolla ole enää foorumia.

Samaa virttä veisattiin aikanaan, kun irtautuminen rakkaasta herätysliikkeestä tuli eteen. Miksi te lähditte, olisitte ollut valona ja suolana. Miten olla valona ja suolana, kun toiminta ei sovi ajatusmaailmaan eikä lukujärjestykseen. Taitaa olla niin, että laskujen maksaminen on sitä suolaamista, niin kauan on tilaa joka paikassa, kun vaiteliaana suolaa yhtymän tai yhdistyksen kassaa. Muuhun seurakuntalaisia ei juurikaan tarvita. Köydellä ei siis voi työntää. Kun luulee saaneensa pikkuisen laivaa likkeelle hinausköydellä hinaten, niin sitten käsky kuuluu: Pysäyttäkää tämä liike! Pysäyttäkää vanhauskoisten parannuksen sana, joku voi pelästyä, vaikka Raamattu todistaa, että monen ahdistuksen kautta käy tie iankaikkiseen elämään. Siis tunnonvaiva on Jumalan lahjaa, jonka tulemista ihmiselle siunaukseksi pitää nykyisin käydä vastustamaan kaikin keinoin.