Hämmennys valtaa usein tajuntamme,
niin nopeaa on muutos maailmamme,
kun luonnon aarteet, voimavarat sen
valtaansa ottanut on ihminen.

Virsi 602:1

Kun lähentelen iältäni kahdeksaakymppiä, niin hämmennys on vallannut ajatusmaailmani. Kun kävin koulua pienessä Teuvan Perälän koulussa, meillä oli aineena uskonnonhistoria eli uskonto. Meillä oli kirjat aiheesta ja niitä luettiin. Maalaisliitto saattoi olla silloin voimissaan ja mainoksessa oli seuraava aihe: Pöydällä oli Suomen Laki ja Raamattu päällekkäin ja  pöydän vieressä seisova mies piti kättään niiden kirjojen päällä. Sanat: Näihin luottaa Maalaisliitto. En asiaa ymmärrä enkä enempi käsittele, totean vain, että Raamattu oli joskus hovikelpoinen ja paljon asiaa tuli sieltä lainsäädäntöön.

Nyt näyttää siltä, että Raamatun hovikelpoisuutta haastetaan vakavasti. Uskon kuitenkin, että monet ihmiset ymmärtävät Raamatun periaatteiden ainakin osittain olevan ajatonta. Ministerin- ym virkavalat on perinteisesti vannottu sormet Raamatulla. Voi olla niin, että juhlallinen vakuutus on hyvä malli, jonka kai jokainen voi vakuuttaa.

Ei kai kuitenkaan ole vielä laitonta, että uskovat ihmiset toimivat luottamustehtävissä uskovina ja tuovat mielipiteensä esille. Eihän kai sananvapaus ole kuitenkaan suhdanteiden mukaan vaihtelevaa? On selvää, että Raamattu on uskovien kirja eikä sellaiselle voida laittaa Raamatun sääntöjä noudatettavaksi, joka ei tunnusta Kristinuskon Jumalaa ja Raamatun arvovaltaa. Sekulaari yhteiskunta elää omaa elämäänsä omien ihanteidensa mukaan. Kuitenkin tuntuisi luonnolliselta, että mielipiteen- uskonnon- ja ilmaisun vapauden puitteissa Raamattua ohjeenaan pitävällä tulisi olla tilaa elää yhteiskunnassa yhtä paljon kuin toisenlaisella ihmisellä. Tämän vapauden luulin toimivan kirkoissa ja seurakunnissa erityisen hyvin, mutta sirpaloituminen osoittaa, ettei elintila ole kaikella ja kaikilla yhtäläinen.

Jos kristikunta on vuosisatojen ajan tehnyt virheitä ja aiheuttanut jotain hankaluutta jäsnilleen, niin ei kai yksi-kaksi sukupolvea voi kantaa koko syyllisyyttä ja ei voi pystyä sellaiseen hyvitykseen, joka tasaisi puntit. Onko siis kirkot ja seurakunnat suojapaikkoja vieläkin niille, joita synnin syyllisyys painaa, vai onko kaikki voimat valjastettu materiaalisten puutteiden poistamiseen?