Kansalainen Kuusinen kirjoitti aikanaan kirjan: Jumala syöksee enkelinsä. Se on melko paksu kirja, mutta siitä harvinainen, että luin sen ihan loppuun asti eli läpi. Yksi luku jäi mieleeni: Päivä jolloin ilo katosi työpaikoilta. Sanamuoto ei ehkä olle ihan jämtti, mutta ajatus on. Kun puolueen johtoasemaa ja arvovaltaa piti lujittaa, niin keksittiin oiva keino millä saadaan selville epäkunnioittavat ainekset ja laittaa koulutukseen.

Työpaikalle saattoi ilmestyä henkilö, joka kertoi vitsejä puolueesta ja puoluevirkailijoista ihan huipulta asti. Sitten oli tietystikkin värvätty tarkkailija, joka taltioi henkilöt, jotka ottivat osaa vaikkapa vain nauramalla. Tarkkailijan piti päivittäin antaa raportti päivän tapahtumista. Eikä siinä vielä kaikki! Oli toinen tarkkailija joka vertasi tietojaan ensimmäisen tarkkailijan luetteloon oliko ensimmäinen tarkkailija kertonut kaiken.

Toisen maailmasodan aikana kerrotaan jostakin valtakunnasta, jonka väki osoitti liiallista avuliaisuutta miehittäjää kohtaan. Se toiminta olisi vaikuttanut haitallisesti sodan kulkuun ja ollut valtaajalle avuksi. Tehtiin suunnitelma. Puettiin miehittäjän vormuihin joukkueellinen miehiä, jotka hyökkäsivät johonkin kylään  miehittäjän asein varustettuna ja näin saatiin sympatialta leikattua siivet pois.

Minusta on alkanut tuntua siltä, että vihapuheelle saatetaan syöttää lisävirettä varsinkin somessa, jonka alkuperää ei saa selville, vähän niinkuin vauhditusaineistoa. Jos kaikki vihapuhelaulun ilmaisut ovat aitoja ja todellisten ihmisten todellisia ajatuksia, niin hallituksella on coronaa pahempi epidemia keskuudessamme. Ilmeisesti kohta puolet kansasta tarvitsisi terapiaa päästäkseen fobioistaan vai pitäisikö alkaa perustaa lisää suljettuja hoitolaitoksia.