Rakkaassa naapurissamme on käsite: Riigikaitse ja se on suomeksi Puolustusvoimat. Ensimmäinen kaitsemiseen liittyvä kehotus annettiin jo Paratiisissa: Viljele ja varjele! Viljely antaa ruokaa ja varjelu turvallisuutta. Minkälainen olisi maailma, jos päämääränä olisi ollut vain nämä kaksi asiaa? Olisi viljelty etelän viljavat maat eikä olisikaan tehty näitä betoni istutuksia. Nyt sitten pitäisi ainakin sen verran harjoittaa varjelua, että puhtaat seinät ja puhtaat rakenteet saisivat pysyä puhtaina. Kävelypolun varteen oli laitettu penkkejä ja ne oli laitettu betoniseen jalustaan. Ennenkuin betoni kovettui oli sprei tai tussitaiteilija iskenyt. Seuraava veti lastun selkänojasta.

Jeesus kävi Pietarin kanssa keskustelun, jota on paljon selitelty. Miksi kolme kertaa? Kolme kieltoa? Kolme erilaista rakkauden tunnustusta? Onko näillä ajatuksilla jotain oleellista merkitystä? Osittain oli! Jeesus toivoi, että häntä rakastetaan Ihmisen ja Jumalan poikana. Eikä rakasteta siksi, että hänestä voidaan hyötyä.

Mitä Jeesus siis opetti Pietarille siinä keskustelussa? Hän opetti seuraajiensa tehtävät aloittaen tärkeimmästä: Ruoki minun karitsoitani! Seuraavaksi tärkein: Kaitse minun lampaitani! Ja viimeiseksi: Ruoki minun lapaitani! Kun oppikiistat astuvat näyttämölle, ensimmäiseksi unohtuvat karitsat, jotka eivät osaa etsiä itse ravintoaan. He eivät hyödy verisestäkään taistelusta siitä kuka on oikeassa. Seuraavaksi tulee kaitsenta, joka itse asiassa on lauman varjelemista vääriltä ja vahingollisilta opeilta ja tavoilta. Lopuksi annetaan myös terveellistä ravintoa aikuisuuteen kasvaneille kristityille.

Jeesus ei siis perustanut akatemiaa eikä sotakorkeakoulua kasvattaakseen väittelijöitä ja rykmentin komentajia. Hän halusi omalla esikuvallaan kasvattaa valtakuntaansa ruohonjuuritason puurtajia, jotka kantavat vastuuta itsestään ja toisistaan. Että jokainen Herran palvelija tekisi työtään ei vaadittuna vaan hyvällä mielellä niinkuin Luojalle eikä ihmisille.