Mietteitä piispanvalista

Suomessakin on kaikenlaisia vaaleja. Seurailen sivullisena vaalipropagandaa ja lopputuloksia. Aina en osaa löytää vaalikamppailun ja lopputuloksen välillä ilmeistä yhteyttä. Suomessa on ollut väkeviä johtotähtiä, joita on seurattu ja jopa ajattelutavalle on annettu ihmisen nimiä. Alkiolaisuus ja Tannerilaisuus tulevat ihan hakematta mieleen. Monet vahvat johtajat olivat näkijöitä, jotka määrittelivät linjansa itse ja se sai vaihtelevasti kannatusta. Ilmeisesti olemme siirtyneet uuteen aikaan. Jotkut ehdokkaat lupasivat kilpaa kuunnella kansan ääntä ja tehdä sen mukaan päätöksiä. Jos jäseniä olisi vaikkapa yli sadantuhannen, niin mestari on, joka siitä viidakosta löytää yhteisen äänen.

Kun demokratia on tullut kirkollisiin valintoihin, niin toki on ymmärrettävää, että henkilöiden kautta halutaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Jokainen valitsijayhdistys näkee keulakuvassaan meidänasian edistäjän.  Jos olisi niin, että parhaat ilmoittautuisivat ensimmäisenä, niin ei vaalissa ole mitään mieltä, vai miten on tulkittava? Jossain herää ajatus, jos tuo pystyy mielestään tuolle paikalle, niin kyllä minä ainakin yhtä hyvin? Vai onko niin, että joku toinen koulukunta kokee ensimmäisen haitalliseksi omalle ajatukselleen? Jossain vaalissa valitettiin, että äänestettiin väärin. Jos yksi tai toinen sukupuoli haluaa ehdottomasti oman mallisensa piispan, pitäisi vaikka mutapainissa valita se ehdokas, jonka taakse kaikki asettuvat, ettei olisi hajottavia ehdokkaita. Onhan se nyt kansanvallan kannalta optimitilanne Turussa ehdokkaita on optimimäärä ja pientä jännitystä syntyy yksi vai kaksi kierrosta.

Nyt siis pitää rakentaa neljännen asteen yhtälö: Nuoruus/kokemus – mies/nainen – parta/parrattomuus – kauneuskilpailu tämä ehkä ei kuitenkaan ole. Taloudelliselta kannalta on pakko tarkastella kirkon ja yhksityisen kannalta. Kirkkoon kannattaa valita noin nelikymppiset piispat, niin emerituksissa säästetään. UKK on tässä hyvä esimerkki. Jos taas ajatellaan ottaan järjestelmästä maximihyöty yksilöille, niin kannattaa aina valita henkilö joka on siinä hiukan päälle kuudenkymmenen. Neljä vuotta korkeassa virassa on sopiva. Ensimmäinen vuosi menee sopeutumiseen. Toisena vuotena henkilö on tehokkaimmillaan ja siitä alkaa laskeutumislento eikä tule paljon järjestelmää pilattua/uudistettua sinä aikana.

Turku tarvitsee piiispan, jonka työnantaja on Kaikkivaltias!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s