Kreikalta saimme demokratian. Saimme tietysti paljon muutakin, mutta ilmeisin lahja on tämä hallintomuoto, jota pidetään maailman parhaana. Joku on sitä mieltä, että valistunut diktatuuri olisi ihan paras, mutta mistä sellainen valistunut löytyisi demokratian aikana? Demokratiaan kuuluu osasia eli vapauksia. Ne ovat lailla suojatut. Vai ovatko?

Demokratia ja ne vapaudet kasvavat myös rönsyjä, joita välttämättä halittaisi, mutta, kun laki suojelee.  Pilakuvat ja yleensä asioiden pilkkaaminenkin kuuluu ilmaisuvapauden piiriin, vaikka se voisi kiihdyttää tunteita toisaalla kiehumispisteeseen. Onko siis onnistumnutta vapauden käyttöä, jos asioista syntyy mellakka? Me näemme rajatapuksia myös ihan arkipäiväisessä asioiden hoidossa. Yhteiskunnallisessa toiminnassa voidaan pitää ihanteena ilmeisesti jotain eduskunnan istuntoa, jossa piti puhua juna jostain pohjoisesta Helsinkiin, että saatiin oikea äänestystulos. Valtuustoissa voi olla sellaisia demokratian esitaistelijoita, joiden mielestä jokainen asia on äänestettävä ja jokaiseen kohtaan täytyy pitää monta pitkähköä puheenvuoroa. Ylityö tietysti tuo kokouspalkkioon bonusta.

Meillä on hieno demokratian kaunein kukkanen: Kansalaisaloite. Kansan ääni kuuluu ja otetaan huomioon. Kannattaisiko kokeilla sitä, että hallinnon alat eivät tekisi yhtään lakialoitteita. Aletaan käsittelemään vain kansalaisaloitteita. Kyllä kansa tietää mikä on väärin ja tietää miten minun asiani korjataan. Mieleeni on tullut sellainen seikka, että kansalaisaloitteesta on tehty kolikko, jossa ei ole klaavapuolta. Pitäisi olla mahdollisuus laittaa vastustava nimikirjoitus, niin kansan mielipide tulisi selville. Otetaan esimerkki: Jos laittaisi liikkeelle aloitteen, että kaikista kotona säilytettävistä aseista pitää toimittaa iskuri poliisilaitokselle. Olen melko varma, että rivit täyttyisivät. Tässähän olisi paljon hyviä puolia. Ei vahingonlaukausia eikä laukauksia ylipäänsä. Ei salakaatoja. Sudet ja karhut saavat lisääntyä vapaasti.