Jos en ihan väärässä ole, niin N-liitossa annettiin lopulta kaikille elossa olleille veteraaneille sama merkki ehkä vähän erinäköisenä, kuin se jonka ne sodan ajan sankarit asivat. Muistan miten viime vuosituhannen lopulla Petroskoissa pikkujobbarit kauppasivat muutamalla kympillä sellaista merkkiä. Minulla ihan kylmät väreet menivät, kun ajattelin sitä mitä sen merkin saanut soturi oli joutunut kokemaan ja nyt se on kauppatavarana.

Vanhanajan Almanakka huomioi kaikki pyhäpäivät. Nyt olen joutunut ulalle, kun ei minun tietokoneeni ruudulle ilmestyvä kalenteri tiedä mistään mitään. Tänään olisi siis Pyhienmiesten päivä, jota nykyään pyhienpäiväksi sanotaan. Jos ajattelemme kielipelinä koko asiaa, noiin onhan pyhienpäivä demokraattinen ja tasa-arvoinen sana. Olisiko kuitenkin näissä ilmaisuissa joku ero? Jos kaivaudumme historian sedimenttiin, niin ero on todella suuri. Nyt meille ovat pyhiä kaikki edesmenneet sukulaisemme, joita käymme kynttilöin muistamassa. Eikä siinä ole pahaa yhtään, jos muistamme edesmenneitä hyvällä, heitä joiden kanssa olemme eläneet ja yhteistä matkaa taivaltaneet.

Pyhät miehet, joita alkujaan muistettiin, olivat apostolit eli Herran lähettiläät, jotka molivat ihmisiä niinkuin mekin. Oli heissä kuitenkin jotain erikoista. He  saivat toimeksiantonsa suoraan Herralta ja Pyhän Hengen täyteyden suoraan taivaasta. He uskoivat niinkuin mekin nyt uskomme, mutta he todistivat uskostaan hengellään. Siinä on asia miksi olemme heitä muistaneet. He antoivat meille esimerkin siitä, minkä arvoisena he pitivät Jumalan lahjana saatua uskoa. Ehkä olisi hyvä uhrata joku ajatus tähän varsinkin, kun tähän kohtaan on merten takaa rantautunut aivan erilainen kulttuuri, joilla ei ole yhtymäkohtaa. Eipä taida olla sellaista tavaramerkkiä, joka toisi pyhät miehet meidän olohuoneisiimme?