Jooga, palvontaa vai voimistelua? Jokuhan tämänkin jutun keksi, mutta kysymys kuuluu: Oliko aunperin vain ruumiin kunnosta kyse, joka tehtiin välttämättömäksi, kun siihen liitettiin jonkin korkeamman palvonta. Vai oliko palvonnan kohde olemassa ja häntä alettiin kunnioittaa erilaisilla rituaaleilla, joista muodostui sarja asanoita?

Erilaiset palvottavat tuottavat omat palvontamenonsa. Joku laji on paikallaan pyörimistä, joku maahan kumartumista. Eli palvontamenot ovat useasti vaivannäköä. Tehdään pyhiinvaelluksia, jotka monesti ovat ihan ponnistuksia vaativia.  Luterilaisuus ainakin jossain muodossa on laiskalle länsi-ihmiselle sopivin. Motto on: Usko istuallasi! Siinä on kansanomaisempi sana ollut käytössä, jota nyt en paljasta.

Kun sitten ajatellaan sitä voiko toisen uskonnon harjoittaja ottaa käyttöön toisesta joitakin palasia silti syyllistymättä rajojen hämärtämiseen? Kysymystä voidaan pohtia pitkäänkin eikä ole varmaa saadaanko selvää vastausta. On kyse siitä voiko joku ajaa sisään asioiota, joista joku voi tulla murheelliseksi. Ihmisten maailmassa toisen kärsimyksellä ei ole isosti merkitystä, pitää vain suvaita. Onko kaikki selvää Raamatun kirjaimen ja Hengen valossa, ettei tarvitse välittää murheellisista. Vai voivatko murheelliset vain ajaa omia itsekkäitä pyrkimyksiään murehtimisellaan? Jos jooga ei ole auringonjumalan palvontaa, niin miksi siihen pitäisi liittää sana: kristillinen etuliitteeksi. Miksi se ei voisi olla vain tavallista venyttelyvoimistelua?

Erilaiset palvottavat tuottavat omat palvontamenonsa. Joku laji on paikallaan pyörimistä, joku maahan kumartumista. Eli palvontamenot ovat useasti vaivannäköä. Tehdään pyhiinvaelluksia, jotka monesti ovat ihan ponnistuksia vaativia.  Luterilaisuus ainakin jossain muodossa on laiskalle länsi-ihmiselle sopivin. Motto on: Usko istuallasi! Siinä on kansanomaisempi sana ollut käytössä, jota nyt en paljasta.

Kun sitten ajatellaan sitä voiko toisen uskonnon harjoittaja ottaa käyttöön toisesta joitakin palasia silti syyllistymättä rajojen hämärtämiseen? Kysymystä voidaan pohtia pitkäänkin eikä ole varmaa saadaanko selvää vastausta. On kyse siitä voiko joku ajaa sisään asioiota, joista joku voi tulla murheelliseksi. Ihmisten maailmassa toisen kärsimyksellä ei ole isosti merkitystä, pitää vain suvaita. Onko kaikki selvää Raamatun kirjaimen ja Hengen valossa, ettei tarvitse välittää murheellisista. Vai voivatko murheelliset vain ajaa omia itsekkäitä pyrkimyksiään murehtimisellaan? Jos jooga ei ole auringonjumalan palvontaa, niin miksi siihen pitäisi liittää sana: kristillinen etuliitteeksi. Miksi se ei voisi olla vain tavallista venyttelyvoimistelua?