Ammattiuskovan velvollisuus

Tehdäänpä heti pieni määrittely ketkä kuuluvat ammattiuskovien kategoriaan Kategoriaan kuuluvat kaikki Luterilaisen kirkon palkkalistoilla olevat henkilöt.  Kaikista en voi olla varma, kun heti mieleeni tulee keskustelu, kuuluuko kuulua kirkkoon, jos on siellä töissä? Lopputulemaa en tiedä, mutta varmaan yhdenvertaisuusvertailussa tulee esille onko kirkkoon kuulumattoman valitsematta jättäminen vaikkapa kirkkoherran virkaan syrjintärikos. Haudan kaivuun se kai ei vaikuta?

Luterilaisella kirkolla on siis puhdas Lutherin ja hänen aikalaistensa määrittelemä oppi, joka on ainoa relevantti kirkon toiminnan yhteydessä. Ja se tavallisen ajattelun mukaan on esillä varsinkin seurakuntien pääpyhätöissä ja sitä harjoittaa joka sunnuntai kirkkoon kokoontuva kansa. Tämä on se eksymätön lauma, jonka Jeesus rohkenee jättää korpeen keskenään.

Sitten on kummajaisia joita kutsutaan herätysliikkeiksi ainakin aiemmin. Nyt taitaa sujuvampi sana olla palvelujärjestö. Kirkolla täytyy olla Lähetyskäskyn takia lähettejä, mutta niiden puuttuessa annetaan työ palvelujärjestöille ja kontrolloidaan toimintaa antamalla määrärahoja kuuliaisuuden mukaan. Mitä nämä herätysliikkeet ovat? Ne ovat kuin kirkon lehtolapsia, joiden isästä ja äidistä ei aina ole selvää tietoa, yhtä eppäillään.

Mitä ne tahtovat kirkolta? Ensinnäkin suojaa kriiseissä. Toiseksi joku haluaa sakramenttiyhteyttä , koska oma toiminta mielletään vain ahkerammaksi uskonharjoitukseksi kuin kerran viikossa jumalanpalvelus. Miten sitä omaa statusta ylläpidetään ja millä perustellaan? Nähdään uudistusten olevan yhteiskunnassa niin nopeita, että jarrumiestä tarvitaan ja näin voidaan tulla vähän jälkijoukossa, ettei tarvitse kaikissa hiilloksissa polttaa näppejä ensimmäisenä. Joskus se oman korostaminen menee niin villiksi, että joutuu vähän häpeämään ammattiuskovien edessä.

Yhteyttä ja yhtenäisyyttä pidetään yllä kutsumalla piispaa kesäjuhlien vieraaksi. Kirkkoherraa pienempiin juhliin ja ihan tavallisia pappeja silloin ja tällöin puhumaan. Mitä sitten ammattiuskovan pitäisi silloin sanoa? Hänelle kuitenkin ollaan ystävällisiä ja tarjotaan kahvia ja pullaa. Jos hän kehuu, että olette parasta a-ryhmää, hän loukkaa uskollisinta kirkon ydintä, että siellä nurkkaseuroissako on jotain kehuttavaa. Viisas ihminen ei kehu, kiittää kauniisti kutsusta, pitää puheen, joka ei sivua asiaa mitenkään, mutta lopuksi toteaa sivistyneesti, etteivät kuvittelisi itsestään liikaa. Velvollisuus on palauttaa kirkon seinien sisälle se autuus, jota Lutherin opiksi kutsuttu asia tarkoittaa. Niin vähäistä pastoria ei voi olla, ettei tämä velvollisuus tulisi esille.

Raamatussa on sellainen totuus, että toista on pidettävä parempana kuin itseään. Kun tämän ajatuksen lausuu tutkimatta itseään on rikkonut periaatteen. Jos on tutkinut itseään, niin kykeneekö siitä puhumaan, on toinen juttu. Olen vähän miettinyt: Hakiko Jeesus tilanteita, joissa saisi nokittaa fariseusta, vai haastettiinko hänet siihen ja tekikö hän sitä mielellään?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s