Olipa kerran kaksi mahtimaata: N-liitto ja USA, jotka hallitsivat poliittista näyttämöä. Niin kuin Vatikaanin valkoinen savu kertoo ratkaisun syntymisestä. Saman asian ajoi noiden kahden mahtimiehen hymyn täyttämä kättely Islannissa. Saimme huokaista helpotuksesta. N-liitto oli vihdoin saanut henkilön, joka osasi esiintyä ihmisille ja ennen kaikkea hymyillä ystävällisesti. Kaikki hyvin koko maailmassa, jos nämä kaksi tulevat ystäviksi.

Onnela ei saanut kuitenkaan elää kauaa. Gorba lähtee lomalle.  Tehtiin vallankaappaus, joka eli hetken, mutta mullisti kuitenkin epäonnistuessaankin lähes koko maailman. Tiedon saimme tiedotusvälineistä. Meillä oli silloin vieras ja ystävä Leningradissa, jolle otimme puhelun. Sieltä vastattiin, joten totesimme amatöörien hommia. Kuitenkin kaikki sai aikaan suuren sisäisen hämmingin ja sen aika monet kortit jaettiin uudestaan. Erikoisin toimi oli Moskovan Valkoisen talon koeponnistus ampumalla panssarivaunun tykillä varapresidentin työhuoneeseen.

Se oli kuitenkin aikaa, jolloin johtajat kunnioittivat toisiaan vai oliko se sen salkun painon kunnioitusta? Tänäänkään kunnioituksesta ei olisi haittaa, koska niissä salkuissa on edelleen elämän ja kuoleman kysymykset pienessä paketissa. Suomessa on ollut sananlaskuja, joita olisi hyvä muistaa sekä edesmenneitten johtajien viisaudet. Viisauden alku on tosiasioiden hyväksyminen. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Ystävät on hyvä olla lähellä ja jos vihollisia pitää olla ne mahdollisimman kaukana.

Oi Herra siunaa Suomen kansa! Kristillinen usko on ollut maamme turva niin hyvinä kuin pahoina päivinä, siis luottamus Jumalaan ja Hänen johdatukseensa. Älkäämme hyljeksikö sitä periaatetta nytkään, kun corona koettelee ja maailman politiikka tuo epävarmuutta, ollaan kuitenkin rohkealla mielellä.