Käynnissä olevan kampanjan yhteydessä puhutaan tällä akselilla ilmeisen paljon. Mikä määrä uskoa on sopiva? Tietysti riippuu siitä mitä uskomisella tarkoitetaan ja mikä on sen päämäärä? Muistan lasuudesta Etelä-Pohjanmaalla sanottiin, että rippikoulu ja konfirmaatio valmistaa nuoren ottamaan osaa huvielämään itsenäisesti. Se oli tietenkin 50-lukua. Jos havitteli jonnekin tanssipaikkaan ennen konfirmaatiota, niin sanottiin: Sulla on lusikka vielä pappilan kaapissa. Konfirmointi antaa kyllä mahdollisuuden johonkin itsenäisesti, mutta se oli osallistuminen Herran pöytään.

Raamatun mukaan uskon päämäärä on sielun pelastus! Se on varmaankin vaikea termi, jos ei ole kuullut mitä pelastus on ja mistä pelastutaan.  Jos termi:Synti on vieras, niin vielä vaikeampaa on ymmärtää miksi mitäkin on olemassa. Jos katsomme vikkapa lainsäädännön kehitystä, niin moni asia, joka aiemmin ei ollut juuri paheksuttavaa, on nykyisin suuri rikos. Tietosuoja on niin ankara juttu, että väärän sivun klikkaaminen tietokoneella tuotaa sanktion. Jos katsoo jonkin toisen henkilön tietoja jostain rekisteristä. Jos ammatin puolesta on pääsy tiedostoihin, niin kyllä lipsahdus voisi tulla kenelle tahansa.

Sukupuolinen kanssakäyminen on ongelma niille jotka eivät halua sitoutua siunattuun liittoon. Kun satunnainen matkailija tapaa satunnaisesti kiinnostavan kohteen, niin pitää saada sanallinen suostumus, muuten voi kärähtää myöhemminkin raiskauksesta! Oli mielestäni vähintään outoa, että erään presidentinvaalin yhteydessä joku äkillisesti muisti 30 vuotta vanhan jutun miten ehdokkaan kädet olivat vaellelleet jossain.  Eikö ihmisten elämässä ole enää mitään pyhää ja inhimillistä?

Jos joku ei halua olla tosiuskova, niin miksi alkaa hengailla koko asian kanssa. Mitä sitten tosiuskovaisuus kenellekin merkitsee. Minulle usko näyttäytyy Jumalan tahdon seuraamisena Pyhän Hengen avulla, joka on uudestisynnyttänyt elävään toivoon Kristuksen tähden. Kun kuolema korjaa aikanaan, niin uskoni mukaan Jeesus on vastaanottamassa toisella rannalla. Tämä on ehkä jonkin mielestä lapsellista, mutta parempi olle lapsellinen pelastettu kuin viisas välinpitämätön mitä sielulle tapahtuu.

Jos ajattelemme järjellä, niin ei kai kukaan lottoa toivomatta voittoa. Ei kukaan harjoittele urheilua niin, ettei tähtää voittoon? Ei kai kukaan harjoittele ammuntaa haluamatta koskaan osua kymppiin?  Uskovan elämästä apostoli Paavali toteaa: Jos meillä olisi toivo vain tätä elämää varten , olisimme ihmisistä surkuteltavimmat.