Kirjoittajan arkistot: laurileevi

Tietoja laurileevi

Eläkkeellä oleva kapiukko. Harrastan elämää! Vanhetessa vanhat asiat kääntyvät päällimmäisiksi! Saattaa muuttua enemmän uskoa käsitteleväksi?

Lapsikin ymmärtäisi

Lapsi ymmärtäisi, jos opetettaisi. Arkkipiispaa sivuten, tämä on faktaa. Siksi pitäisi muistaa Matt 18. Lähetyskäskyn sisältö. Kastakaa ja opettakaa. Kastettu on, mutta miten on opettamisen laita, kun kastaminenkin lopetetaan. Lapsikin ymmärtäisi kristinuskon ytimen, jos joku hänelle opettaisi. Siihen liittyisi sekin, ettei ketään kiusattaisi koulussakaan. Jos olisimme oppineet kristillisen ihmiskuvan, että ihminen on Jumalan luoma ja sinänsä arvokas ja ihmeellinen. Tavallinen ihminen ei kiusaa häntä, jota arvostaa ja kunnioittaa.

Jos Paavaliin vedotaan tavalla tai toisella, on huomattava uskovien taivallus. Me saamme ihmetellen katsella miten Jumala ottaa lapsekseen vieläin syntisiä ihmisiä. Siitä Paavali iloitsi, että ihmiset ottivat sanan vastaan Jumalan sanana. Kun matka jatkuu , niinemme voi lämmitellä enää uskoontulon lämmössä, koska arki tuo haasteita. Huomaamme, että meidän vaha aatami elää ja useasti voi hyvin. Siksi Paavali julistaa parannusta ja laittaa rinnakkain lihan ja hengen hedelmän.  Emme kuitenkaan voi ajatella niin, että emme pääse täydellisiksi Hengen hedelmässä, niin emme pidä ihan tarkasti lihan hedelmää kaikkea syntinä. Ohjaisiko Pyhä Henki tähän suuntaan?

Jos meillä on kulmakivi, Kristus, niin Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Eikö myös ilmoitus synnistä ja armosta ole pysyvää laatua, koska Jeesus on takaaja syntien sovitukseen!  Vaikka kärsimys on kattanut kaikki synnin ilmenemismuodot, niin ei kai synti silti menettänyt kadottavaa ominaisuuttaan, jos sitä ei kaduta ja saada anteeksi. Olen kehittänyt mielessäni raakapuu-teologian. Purjelaivalla mastoon nousevat miehet menevät järjestyksessä niin, että ensimmäinen menee raakapuun ääripäähän. Kun tulee keskusteluun asia, josta voidaan aprikoida synti vai siunaus. Sen asian rakastaja menee äärimmäiseen päähän sinne puolelle. Siunaus on ja rakastettava asia. Toinen juoksee raakapuun toiseen ääripäähän ja sanoo syntiä ja helvetti edessä. Kun on puuttunut terve opetus synnistä ja anteeksiantamuksesta, niin joopas/eipäs tilanne lukitsee tilanteen. Meillä pitäisi olla jokaisella ymmärrys, että meillä jokaisella on täydellinen turmelus lihassamme, mutta täydellinen ja ylenpalttinen armo Jeesuksessa. Synti ei siis ole ongelma Jumalalle, mutta meille näyttää olevan. Nimittäin armo ei kosketa niitä asioita, joita emme tunnista lihan tahdoksi.

Lakia säätämässä

Myllynkävijän valitus! Isäntä lähti jyväsäkkeineen myllyyn. Palattuaan alkoi sättiä vaimoaan! sidoit säkit niin huonosti, että seitsemästi jouduin uusimaan.Suomi itsenäistyi aikanaan ja sai myös perustuslain. K J Ståhlberg oli perustuslain isä, näin muistelen kuulleeni. Hän muotoili vallanjaon ja käytön rajat. Ne rajat kestivät sodan ja rauhan aikoja aina UKK:n ajan loppuun saakka. Oliko laki huono? Ei ollut.mutta näytti antavan liikaa tilaa yksilön vallankäytölle. Siksi korjattiin. Korjaamisen katalysaattori on mielestäni ennen poismenoaan todennut, että vähän liioiteltiin!

Joskus käy niin, että eheää korjatessa saadaan haittoja aikaan. Äskettäin hallituspiireistä tiedotettiin, että monta vireillä olevaa asiaa jää ajan puutteen takia raukeamaan. Kun tilanne on tämä, niin kai silloin tartutaan tärkeimpiin asioihin?  Nyt me tiedämme mikä oli tärkeää. Luulisi, että tärkeä asia olisi tärkeä enemmistölle kuin vaikkapa ruuan tuotanto. Me kaikki syömme niin kauan kuin elämme. Nyt esillä oleva asia on varmasti tärkeä ihmisille joille se on tärkeä suuruusluokkaa en tiedä enkä ala arvailla.  Itse en tunne muuttuvani miksikään lain voimaan tulon myötä.

Demokratiasta olen huolissani, miten kohta saadaan parhaita päättäjiä, jos täytyy olla norsun nahka kestääkseen. Kun näyttäisi siltä silmissäni, että joku ministeri on työpaikkakiusattu jatkuvasti, kun yrittää toteuttaa edustajalle tarkoitettua omantunnon vapautta. Itse olen tehnyt urani puolustusvoimissa, jolloin ei voinut sitoutua mihinkään puolueeseen, joten minulla ei ole erityistä lukkarinrakkautta mihinkään suuntaan. En siksi kirjoita, että itse kärsisin tilanteesta.

Sähköä ja ilmastoa

Mieleeni tulee kouluaika. Talvi ja pakkanen. Eräänä päivänä mittari laski -42 asteeseen kotikylällä.  Oli perin kuiva keli ja lumi narskui jalan alla.  Oli tietenkin myös tyyntä. Oli soma näky, kun tupien piiseistä nousi savu ihan suoraan ylös. Jokainen savu merkitsi siellä asutaan ja tupa lämpiää. Pieni köyhä poika palelee vaatteissaan, joskus ystävällinen täti kutsuu tupaan ja poika saa jotain hyvää ja lämmintä.

Sauna on ollut suomalaisten pyhättö! Siellä on ensimmäiset parkaisut paruttu ja siellä viimeinen pesu pesty. Poislähteneen maallinen maja on haluttu lähettää pestynä ja valkeisiin puettuna viimeiselle matkalle. Monille ei riittänyt yksi sauna, piti olla toinenkesää varten. Metsäläiskansan sielussa oli pyrkimys yksinkertaisuuteen ja luonnollisuuteen. Siksi alkoi kesämökkien rakentaminen ja mikä parasta siellä lähellä luontoa piti olla myös sauna. Koivun lehväkset soittelivat saunan höyryssä syntien rasittamaa selkää ja antoi hetken ymmärryksen siitä, mitä on olla puhdas.

Kesämökki antoi sisäistä rauhaa, mutta vaati pientä puuhastelua. Kiuas lämpisi puulla ja vesi useasti piti kantaa jostain purosta, joesta järvestä tai vinttikaivosta. Jokainen ymmärsi, että hyvinvointi vaatii panostusta ja lihasvoima antoi pontimen, mutta kyllä se myös palkitsi. Yhteinen nimittäjä oli silloin metsä! Metsä antoi tarpeet talojen ja mökkien rakentamiseen ja antoi lämmön tupiin. Antoi leivinuunin tuottaa maukasta leipää ja muuta ruokaa. Seuratupien pullansiivut, sisältä vähän taikinainen, se oli pienten poikien herkkua. Hellat hehkuivat ja padat ja kattilat kiehuivat kantaen elämää sisällään. Ja sunan kiuas sai puusta lämpönsä.

Kaikki hyvä kestää aikansa. Metsäläisyys ohenee kaupungistumisen myötä, tarvitaan mukavuuksia.  Betoniviidakko on mukava aikansa, vesi tulee ja menee eikä lämpimään veteen tarvita muuripataa. Maalle menneään edelleen, mutta sivistys ei salli vanhan kokemuspohjan enää hallita. Lapset kasvavat eikä sinne maalle lähdetä enää, jos ei ole samoja mukavuuksia kuin citykodissa. Media valistaa, ei käy enää kaupaksi sähkötön ja vesijohdoton mökki, sehän olisi höyhyyden ja sivistymättömyyden merkki. Kun ollaan lomalla niin käden ulottuvilla pitää nyt olla kaikki mitä ikinä voi keksiä.

Kaikella on juurensa. Autoilullakin. Hevoset ja kiesit luksusta aikoinaan. Hevosten vetämät raitiovaunut. Mister Otto näpräsi vermeen, joka pitää ääntä tuottaa savua ja lämpöä, mutta myös voimaa, joka oli edelleen hevosvoimaa.  Lossit kulkivat ihmisvoimalla kaikki muu hevosvoimilla. Kunnes joku keksi sähkön. olihan se oikeastaan ollut jo olemassa, se piti vain oivaltaa. Kummallinen aine ei voi nähdä tavallisesti ei tuoksu miltään eikä mitään kuulu. Jos kosket sormella silloin olematon tulee olevaksi.  Siitä alkoi huikea kehitys. Eipä ole paljon asioita, joissa sähkö ei olisi avuksi.

Jokainen uusi asia tuo mukanaan bisneksen ja tiedämme, että bisnes ei ole hyväntekeväisyyttä. Kukin voi vauhdittaa omaa bisnestään, joko kehumalla omaa artkkeliaan, mutta myös osoittamalla kilpailijasysteemistä puutteita. Olemme tulleet siihen kohtaan, että sähköllä ei voi eikä kota saa olla kilpailijaa.  Kaikki se, mikä on pitänyt suomalaisia onnellisena vuosisadat, muuttuukin huonoksi melkein voisi sanoa ilmastosynniksi. Auto saatuttaa, sauna saastuttaa, kaikenlainen lämmitys sastuttaa.  Samalla vuosituhantinen kristinusko kokee samaa saneerausta.  Rauha, rakkaus, armo ja anteeksiantamus on huipussaan, mutta aina ei tahdo olla tietoa mihin niitä vielä tarvitaan. Valaistus sähköllä. Lämmitys sähköllä.  Autoilu sähköllä, vaikka ainakin vielä vain vauras eliitti voi autoilla. Sitten tullaan viho viimeiseen kysymykseen, miten sähkö tuotetaan? Olemmeko astumassa ojasta allikkoon, kun lähdemme sutta pakoon, saatamme kohdata karhun?

Kun ydinenergia teki tuloaan näimme osittain vain suuren saatanan siinä. Silloin vannottiin uusiutuvan nimeen. Mikä tulee ensiksi mieleen, no metsähän uusiutuu, kun hoidetaan. Mutta se saastuttaa. Turve uusiutuuko vai ei, mielipidekysymys jossain maassa kyllä jossain ei!  Raakaöljy ilmeisesti ei, koska on fossiilista, miten niin fossiili? Fossiilithan ovat kivettyneitä äyriäisiä olleet.  Vesivoima olisi hyvä, mutta kalojen kuteminen ei onnistu. Tuulivoima, myllyt humisevat ja osaaavatko linnut ja lepakot väistellä siipiä? Aurinkovoima, mutta aurinko ei pysy paikallaan niin, että voimaa tulisi ympäri vuorokauden.  Kansainvälinen sähköverkko on ratkaisu. Pitkät ajat olemme kahvimme keittäneet ja saunamme lämmittäneet N-liiton puhtaalla atomisähköllä, mutta miten nyt suu pannaan.  Meitä opetetaan jotain uutta varten. Niin, että vavisten saunamme käynnistämme peläten, että juuri se 6Kw-n kiuas on oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän. Jokainen uusi asia ehkä tuo yhden uuden  ratkaisun, mutta saattaa tuoda monta uutta ongelmaa.

Tuhkasta nousee aamu

Hengellinen laulu sanoittaa uutta alkua noilla sanoilla. Tuhkasta nousee aamu, aamu uus ikuinen. Tuhkasta nousee aamu, Rakkauden! Meillä monilla on varmaankin kokemusta siitä, kun tuli on alkanut koetella elämäämme ja on tullut tuhkaa ja kekäleitä. Kirkkoja palaa silloin tällöin. Tuhojen laajuus määräytyy rakennusmateriaalien mukaan. Puukirkosta ei jää mitään käyttökelpoista. nauloja voi kerätä muistoesineiksi ja saranoita.  Kivikirkosta jää aina jotain, joka velvoittaa tekemään jotain. Pyhän Olavin kirkko oli saanut juuri uuden paanukatteen. No se oli harjoitusta tulevaa varten. monet saivat osallistua paanujen veistoon ja sisätilat rakennettiin entisillä piirustuksilla joku pieni ero on, oliko yksi penkki vähemmän?

Kun kivikirkosta jäävät ikiaikaiset kiviseinät ehyiksi, niin se katselee syyttävästi ohikulkijoihin, mtta leppyy kyllä, kun ensimmäiset vasaran ja kirveen iskut kuuluvat rakennukselta. Mieleeni tulee kotipitäjän kirkko, joka oli kivikirkko. Sitä ei jälleenrakennettu, mutta uuden rakentamisessa oli iso rooli. Vanhat seinät kaadettiin ja joukko pitäjän nuorukaisis ottivat ja puhdistivat vanhat tiilet ja niistä uutta muurattiin.  Uudessa on siis mukana vahoihin seiniin tarttunut hartaus.  Vanhaa ei voitu rakentaa uudelleen, kun perustukset olivat painuneet  molemmista päistä. Vanha kuoriosa jätettiin muistomerkiksi ja kirkkotilasta tuli oiva ulkoilmatilaisuuksien toteutuspaikka. Paikkakunta on siis Teuva.

Kun Inkerin Luterilainen kirkko koki ylösnousemuksen ikäänkuin tuhkasta. Kuitenkin sinnikkäitä tulenkantajia oli mummoissa, jotka säilyttivät uskonsa kaikista olosuhteista piittaamatta. Kysymys heräsi kirkkojen kohtaloista. Monet kirkot olivat olemassa ja säilyneet muussa käytössä rappeutumiselta.  Kun kirkko oli kiinteistönä menettänyt, niin tuli kysymys palauttamisesta ja monissa tapauksissa palauttaminen toteutettiin täsmällisesti, mutta ei ihan aina. Monet olivat menttäneet kaiken lahoavan ja joitakin oli vain hävinnyt maisemasta. Monille vanhuksille oli tärkeää, että vanha nuoruuden kokoontumispaikka herää eloon. Jos hävinnyttä ptäisi korvata uudella, niin syntyi paljon keskustelua onko entinen paikka niin pyhä, että uusi on saatava samaan paikkaan. Moni asia oli kuitenkin muuttunut ja varsinainen asutus oli laajentunut toisaalle. Keltto on hyvä esimerkki siitä, että seurakunta kykeni tekemään järkevän ratkaisun ja kirkko kohosi keskelle elävää asutusta hyvälle paikalle.

Rakennuksia tärkeämpää on se, että meidän uskomme on rakennettu kullasta, hopeasta ja jalokivistä. Silloin se kestää koetusten tulessakin. Raamattu todistaa, että Herra meidän Jumalamme on kuluttava tuli! Kun uskomme on perustettu Kristus-kalliolle ja rakennettu palamattomista aineista, meillä ei ole hätää mikä tahansa maanpiiriä kohtaa. Palamattomat aineet olisi vain kaivettava Raamatusta esille ja nostettava arvoon arvaamattomaan. Vai olemmeko epärehellisen huoneenhaltijan tapaisia, joka sanoo: Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa! MInä tiedän mitä minä teen…

Kirkko paloi, mitäs nyt?

Kun suuret tulet syttyvät, niin tiedämme materiaalisten arvojen tuhoutuvan. Kun kirkko palaa, niin kyse ei ole pelkästään materian tuhosta. Kirkko on kuulunut suomalaiseen elämäntapaan niin hyvässä eli ilossa kuin surussa. Siellä on pasia kastettu, kohfirmoitu, vihitty ja siuanttu viimeiselle matkalle. Siellä on iloittu ja siellä on itketty. Rauhaton on löytänyt rauhaa ja syntinen armonlupaukset. On ympäröity poislähteneen arkku on polvistuttu ehtoollispöytään ystävän ja naapurin viereen. On paljon henkilökohtaisi kokemuksia ja kollektiivista juhlan tunnetta.

On siis paljon aineetonta pääomaa karttunut ihmiselle. Jos rippikoulu on antanut siemenen, niin aina on ollut mielessä paikka, josta saa apua, jos tulee ahdas olo ja tarvitsee jotain enemmän elämäänsä. Nyt sitä paikkaa ei ole ja jotkut nuoret sen pukivatkin sanoiksi.  No, ainahan kirkko voidaan rakentaa uudelleen ja siinä on luovuudelle tilaa. Vaikka tulos olisi kuinka hieno a arkkitehtuuria ja kaunista Mmattitaitoa, se ei ole kuitenkaan samaa mitä oli. Elämän raitamatosta on kappale pysyvästi pois. Vain syvä vakaumus ja hartauden kaipuu tuo uuteen ihmisiä kokoon entisen tapaan. Pätisikö tässäkin ajatus: Arvo huomataan vasta, kun sitä ei enää ole.

Ilmeisesti palo on todettu tuhotyöksi. Minkälainen ihminen saa tälläisen idean? Onko niin, että pyromaanin taipumuksen jostain saanut ihminen tarvitsee silloin ja tällöin saada aikaan nuotiota suurempien liekkien efektin? Vai onko tarkoitus tuhota kokonaan, vai aiheuttaa  pieni roihu, joka sitten sammuu ja asiat voidaan korjata ennalleen.  Voiko viha jotain vastaan , jostain syystä olla aiheuttaja? Luulisi, ettei ihmisen asiat voisi vaatia tälläistä kostoa.

Raadollisin näkökulma tuhoon liittyy rahaan. Kun kirkon jäsenyys harvinaistuu, niin valtavat kiinteät omaisuudet tulevat taakaksi. Eikä varmaan Museovirastokaan pysty hoitamaan koko kirkkovarantoa. Tuleeko tässäkin olemaan kehityskeskushakuiseksi. Suuressa seurakuntayhtymässä voidaan ajatella, että kaikki mahtuvat keskuskunnan kirkkoon, vaikka matkat pitenevät kuin koululaisilla.  Silloin myös henkilökunnan tarve pienenee. Säästö sillä alalla on nyt muotia. Vähemmällä väellä enemmän tulosta, sehän on kilpailukykyä ja tehokkuutta.  Pienenvät talousluvut eivät elätä enää niin suuria henkilömääriä. Yksi puoli on myös se, että kirkolla ei ole ihan ikiomaa lähetys-sekstoria vaan kaikki on delegoitu, joten rahamurheet siltä osin on muualla!

Ihmisen pahoinvointi

Olemme kuulleet juttuja nuorison jengiytymisestä. Jengit ovat olleet suuren maailman asioita ja jotkut ovat tulleet tunnetuiksi Niinkuin esimerkiksi Niky Crutz. Jengeissä on ollut oma maailmankäsitys ja oma paikka siinä sen hierarkian mukaan, minkä jenngi kullekin on suotu. Korkeamman asteen saavuttaminen vaati näyttöjä siitä, että on uskollinen jäsen, vaikka suhde ympäristöön on ollut hyvin vinoutunut. Maailma on paikka, jossa toteutetaan kunkin hetkisiä ajatuksia ja suunnitelmia.

Niky on löytänyt tien ulos ja on saanut syntyä Jumalan lapseksi ja on myös kertonut avoimesti tiestä viattomasta vauvasta jengin kingiksi. Sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet hänen perhessään, asuinympäristössä yleensäkin olivat toivottomat. Talo, jossa he asuivat oli huonokuntoinen ja omistajalta puuttui halu kohentaa oioja. Oliko vielä iin, että yhteiskunta maksoi vuokrat? Toivottomuus ja näköalattomuus johti siihen, että ihmisen pimeä puoli pääsi valtaan ja alkoi hoitaa asioita.

Noidankehän murtamisen tarvittiin yliluonnollinen voima, joka johti David Wilkersonin lähettilääksi kortteleihin, joihin aseistetut poliisitkaan eivät halunnee juurikaan mennä. Ja se voima oli Jumalan rakkauden voima. Rakkaus silloin oli se rautainen vitsa, jolla Poikalapsi alkoi hallita Nikyn elämää ja hän on saanut olla tuomassa valoa niihin pimeisiin loukkoihin.  Välittäminen ja itsensä alttiiksi laittaminen puhutteli jengiä, joka sai tehtäväksi kantaa kolehdin eräässä kokouksessa. Jengi oli päättänyt koota kolehdin itselleen, mutta Davidin luottamus mursi jengin johtajan sydämen niin, että kolehtiin ei kukaan uskaltanut koskea.

Tämä on yksi tarina monista eikä kaikilla ole yhtä siunattua loppua. Nykynuori kasvaa velvollisuuksien paineessa turvattomassa ympäristössä. Elintaso vaatii, että lapsi pitää viedä päivähoitoon aikana, jolloin pitäisi saada terve turvallisuuden tunto. Koulujen suuret kolossit ja massoittain oppilaita ei voi luoda lapselle turvallista ja mukavaa kaveripiiriä. Puhutaan paljon ennaltaehkäisystä, mutta ehkäisijät puuttuvat juuri silloin, kun asiat alkavat mennä vinoon. Sitten on vieä lapset, jotka eivät voi piiloutua massaan, kun joku ulkoisessa hapituksessa kertoo, että lähtökohta on muualla. On luonnollista, että nuori hakeutuu porukkaan, jossa osaa puhua ja taustaa ymmärretään. Mitä sitten alkaa tapahtua, kun äksöniä pitää kuitenkin olla.

Joskus vuosikymmeniä sitten katselin jonkin ulkomaan olosuhteita, ihmettelin sotkua ja töhryjä yhteisissä tiloissa rappukäytävissä. Ihmettelin, miten voi rakastaa rumuutta, jota se mielestäni oli. Kapinaa, kapinaa vallitsevaa systeemiä kohtaan. Systeemiä, joka on poistanut hyvän ja pahan kokemuksen vesittämällä kristillisen perinteen. Siinä on ainakin ollut se, että kaikkea kaunista ja hyvää on vaalittu. Varsinkin toisen ihmisen omaan ei ole ollut syytä koskea. Varkaus kaikissa muodoiossaan on ollut kriminalisoitua. Kun näpistyksiä on tarpeeksi paljon, niin ne hyväksytään hiljalleen maan tavaksi. Toisaalta työelämä uuvuttaa aikuisia, joten he eivät ole aina lastensa kanssa läsnä vaikka olisikin kotona. Tulevaisuuden kuva on kovin valju! Työn orjuuttaminen ja kuitenkin näyttää siltä, että kovakaan puurtaminen ei tuo huvää oloa. Työtaistelut osoittavat, että suomalainen elää hyväksynnän , arvostuksen ja rakkauden puutteessa. Olemme rakentaneet paratiisia vuosikymmenet ja saaneet aikaan olosuhteet, jotka eivät vastaa oikein kenenkään tarpeisiin. Olemmeko kadottaneet sen viisastenkiven, joka kantoi joskus kaunista hedelmää. kotikasvatuksen,jolla oli kristilliset juuret?

Suolaton ruoka

Te olette maan suola! Mitä se on, ketkä te?Varmasti Jeesus tarkoitti niitä, jotka sen puheen kuulivat. Tämä oli siis osa Vuorisaarnaa, jota on ihasteltu niin ajallista elämää hellivänä julistuksena. Vaimoni on kertonut olleensa nuorena munuaisvaivaisena sairaalassa pitkiä aikoja suolattomalla ruualla. Ällöttävää, on kai paras määritelmä. Vaikka lättyjä paistettaisi, niin ripaus suolaa kai siihenkin laitetaan samoin puuron keitossa.

Liika suola on myös pahasta ainakin osalle ihmisistä. Mieleeni tulee  palvelustoveri, joka lisäsi ruokaan aina suolaa, vaikka ei ollut vielä maistanut. Vallitsevan tiedon mukaan saamme liiaksi suolaa, koska kaikessa käsitellyssä elintarvikkeessa leivästä alkaen on suolaa.

Osallistuin kerran keskusteluun, jossa mietittiin suolan makua Raamatun valossa. Päätökseksi tuli, että suolan maku on rakkaus!  Seuraava kysymys kuuluisi miten sitä rakkautta annostellaan niin, että se on suloista ja vastaanottamisen arvoista?  Tulemme tässä julistukseen. Tässä tulee mieleen Hölmölä ja se tunnettu Matti-kulkuri, joka eksyi tavan takaa Hölmölään ja antoi hyviä neuvoja. Tässä niistä yksi: Hölmölässä oli rahennettu hirsitalo, mutta ikkunan puutteen takia se oli sisältä pimeä. He koittivat kantaa säkillä sinne valoa, mutta kas kummaa säkissä ei ollutkaan valoa, kun sisään päästiin. Matti antaa neuvon: Kun tekee seinään aukon, niin siitä tulvii valoa sisään. Kun pieni aukko antaa niin hyvin valoa, niin se vasta on jotakin, kun poistetaan koko seinä. Valoa tulvi yllinkyllin, mutta talo sortui maan tasalle lopuksi.

Jumalan valtakunnan julistuksessa on tärkeää oikea annostelu. Tietenkin on ratkaisevaa onko tarkoitus kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan Jeesuksen seuraajaksi tai sitten omaan porukkaan penkin ja kolehtihaavin täyttäjäksi. Laki annettiin Mooseksen kautta! Armo ja totuus tuli Jeesuksen kautta.  Me tarvitsemme armoa ensiksi, että voimme sitten katsoa totutta silmiin, itsessämme, totuutta Jumalasta ja totuutta pelastuksesta.

Jos sanasta puuttuu totuus, vaikka rakkautta olisi kuinka paljon, se ei ole maistuvaa pitkän päälle eikä ravitse monipuolisesti. Suolaton ruoka näyttää samalta lautasella, tuntuu samalta lusikassa, mutta suussa ihan eri vaikutus! Varmasti kuulija sisimmässään tuntee, jos tunnustaa itselleen, että nyt minua ei kutsuta todelliseen pelastukseen vaan täyttämään tilastoja kuinka monta jättäytyi tällä kierroksella. Totuutta itsestämme voimme katsoa silmiin sanan kuulossa. Jos mieleeni tulee joku tapa tai asia, jota joudun kovasti selittelemään ja puolustelemaan itselleni ja joskus kiivaasti väitellen myös toisille, on kyse toden näköisesti tulelle talletetusta eli Jumalan tahdon vastaisesta asiasta.  Armoa tarvitsemme totuuden vastaanottamiseen ja erittäin paljon sen seuraamiseen.

Nielu ja päästökauppa.

Olisiko ihan tänään, kun Suomen hiilinielut romahtivat. Minua ainakin hämmentää ajatus, että nielua voidaan mitata jollain niinkuin sydämen sykettä tai verenpainetta. Jos sellainen kone jossain on, niin kyllä se pitäisi tuoda uutisissa näytille edes yhden kerran! Haluaisin nähdä ruudultani miten monitori näyttää, että vielä äsken metsä nieli hiiltä, mutta yhtäkkiä monitori piippaa ja näyttää suoraa viivaa. Minusta tuntuu järjen vastaiselta se, että emme saisi käyttää suomalaista metsää niin kuin vuosisadat on käytetty ja yhä metsää on olemassa. Suomalaisuuteen on aina kuulunut oma sauna ja sen terveydelliset ja terapeuttiset löylyt. Miksi myös maataloutta syytetään milloin mistäkin, kun kuitenkin tarvitsemme ruokaa joka päivä. Kyllä tietysti Eurooppa tuottaa meille ruokaa mielellään, mutta onko syytä ajautua samanlaiseen riippuvuuteen kuin Venäjän öljy ja kaasu ovat aiheuttaneet.

Toinen ehkä paljon isompi ihmetyksen aihe on ollut ns päästökauppa. Kuka voi myydä eli keneltä saa ostaa lupia saastuttamiseen. Ovatko kaikki autojenpolttojutut ostaneet päästölupia, että saa käryttää? Kuka on oikeutettu myymään päästöoikeuksia ja kenelle ne rahat menevät. Mitä niillä rahoilla tehdään? Maailma ympärillämme on muuttunut kummalliseksi ei osaa hahmottaa. Kun emme tiedä etukäteen mitä tarvitsemme seuraavassa vaiheessa. Oli varmaan mahtavaa puhua Unkaria ja Puolaa vastaan laillisuuspyrkimyksistä, joka on nyt 8 miljardin panttauksessa, kun tarvitaan hyväksyntä Nato-optioon, jolla on kehuskeltu pitkän aikaa. On vähän niin kuin olisi mittakaavat ja perspektiivit hukassa. Neljän vuoden periodi on liian lyhyt asioiden korjaamiseen, mutta liian pitkä lainsäädännön ”uudistamiseen”.

Perhe, suku, heimo ja kansa

Raamattu puhuu siitä, että kansoille on määrätty asumisen rajat ja -ajat.  Siinä kaavassa olisi ruhanomaisen rinakkainelon aakkoset, jos olisi lukutaitoa.  Vanhankansan perinteen mukaan nuori mies ja nuori nainen rakastuivat ja päättivät yhdistää kohtalonsa. Siihen siunaantui sitten myös lapsia.

Ihmiskunta on rakennettu rakkauden periaatteelle. Isä ja äiti rakastavat toisiaan, he luovat perustuksen hyvälle elämälle. He rakastavat lapsiaan ja lapset heitä, vanhempinaan. Se on tietysti ihanne, johon sitten tulee niitä poikkeuksiakin. Perheet kasvavat, tulee useampia sukupolvia ja perheistä syntyy suku, joka on yhteisöllisyyden seuraava aste. Suvuista syntyy heimot. Ja heimoista kansa.  Rakkaus tietenkin ohenee loitonnuttaessa siitä ydinrakkaudesta, mutta aina me heimomme ja kansakuntamme tunnistamme omaksemme kaikkien joukosta.

Suomalainen pitää toista suomalaista kaverinaan, kun ulkomailla kohtaamme. Jos kansat asuvat rauhassa rajojensa sisällä ja kansat tuntevat kuuluvansa ihmiskuntaan, voi rauha vallita kaikkien kesken. Raamattu kieltää myös vanhojen rajojen siirtämisen.  Rajan siirtyminen on ollut katkerien käräjien aihe monesti. Rauhan maailmassa jokainen kansa saisi tehdä ja tuottaa sitä mikä parhaiten menestyy ja sitten voidaan tehdä kauppaa niin, että se tuottaa hyvää molemmille.

Mistä kaikki tora, riita ja kahakointi ja sodat sitten aiheutuvat. Jos ihminen ei mielestään mahdu omien rajojensa sisäpuolelle, elintilaa on alettava vaatia toisilta eikä se koskaan tapahdu rauhassa, paitsi rahalla ostettuna.  Alaskan on USA ostanut rahalla aikanaan. Me olemme havaitsevinamme, että kansojen sekoittamisesta ei ole tullut mitään hyvää. Kansat vaeltavat paremman elämän toivossa, mutta myös pakotettuna niin kuin orjakauppa teki ison asian. Orjuuden haava kansan sielussa tulehtuu helposti, varsinkin isäntähengen esiin tullessa edelleen. Kaikkialla, missä kansakunnan muodostuminen on vaatinut uhreja, siellä on haavoitetut sielut herkästi tulehtuvassa vaiheessa. Siksi syntien tunnistaminen, tunnustaminen ja anteeksisaaminen olisi niin tärkeää pienessä ja suuressa mittakaavassa. Totuuskomiteat ovat tehneet siunattua työtä jos valmiutta anteeksiantoon aidosti on käsillä.

Ehkä ehjää ei kannata korjata

Kun joskus olen katsellut erilaisia remonttiohjelmia, olen ihmetellyt miksi ehjää rikotaan. Jos kylppärissä on väärän väriset laatat, niin piikkausvasara käteen ja seiniä louhimaan. Ehkä lapsuuden köyhyys on lyönyt leimansa vai olisiko peräti ihan vain kateutta, kun jollain on varaa ostaa miljoonatalo ja sitten kaikki pannaan uusiksi.

Oikeastaan ajatuslähti laukalle siitä, että Pisa hommissa on menestytty aikanaan hyvin. Nyt olisi monellakin alalla väitöstutkimuksen paikka tutkia mitä muutoksia järjestelmään on tehty niitten hyvien vuosien jälkeen. Mitä ja miksi jotain on tehty ja mikä on ollut vaikutus? Samalla pitäisi tutkia mitä esimerkiksi Virossa on tehty samaan aikaan, joka on tuottanut toisenlaista tulosta?

Samanlaista itsetutkistelua tarvitsisi varmasti myös kansankirkkomme. Joskus kirkon jäsenyys on ollut 90 prosentin luokkaa. Mitä se on nyt, en tarkkaan tiedä. Mutta ei kai kovin hyvin mene, kun monet asiat takkuavat. Kiinteistöt jäävät vaille käyttöä ja se mikä oli joskus hyvää, esimerkiksi leirikeskukset, ovat ehkä jo rasite. Olisiko ratkaisuissa tutkimisen aihetta? Ei kai uudet tuulet ole aina suotuisia, jos ne tuottavat heikompaa tulosta.

Katsoin yhdenohjelman, kun sukupuolensa kanssa vaikeuksiin joutunut tilitti tilannettaan. Järkytyin siitä mitä ihmislle voi tapahtua, kun aletaan korjaamaan, jos ei ihan ehyttä, mutta kokonaista kuitenkin.  Olisiko kuitenkin ollut niin, että remonttia olisi pitänyt tehdä sielussa ja mielessä eikä fyysisessä olemuksessa. Rukoillen Luojalta apua, jos joku asia on jäänyt kesken! Me kaikki, jotka olemme joskuskin osallistuneet Jumalanpalvelukseen, olemme tunnustaneet Jumalan Isäksi, Kaikkivaltiaaksi, Taivaan ja maan Luojaksi!