Kirjoittajan arkistot: laurileevi

Tietoja laurileevi

Eläkkeellä oleva kapiukko. Harrastan elämää! Vanhetessa vanhat asiat kääntyvät päällimmäisiksi! Saattaa muuttua enemmän uskoa käsitteleväksi?

Jättiläisistä ehkä vaikuttavin on seksi!

Sallinette, että johdan jotenkin Raamatusta sen ihanteen, jonka ihanteeksi ymmärrän. Yksi mies ja yksi nainen Jumalan yhdistämänä rakentavat yhteisen elämän rakkauden ja luottamuksen pohjalle. Siihen kuuluu myös silloin sukupuolielämä ja siitä seuraavat lapset joiden lukumäärää Raamattu ei määritä. Patriarkoilla oli 1 – 12. Avioliitto siis parhaimmillaan on elinikäinen ja siinä on eri vaiheita. Alkuhurmiosta siirrytään seesteiseen keskivaiheeseen ja sitten vanhennutaan yhdessä niin, että liekit sammuvat, mutta lämmittävä hiillos jää.

Me tiedämme, että kaikki ei käy näin suloisesti. Kaikki eivät löydä kumppania, jonka kanssa elämänsä jakaa. Toisaalta fyysinen kehitys tulee etuajassa, jolloin ei ole mahdollista parisuhteen perustamiseen. Se on monille ongelmallista aikaa, kun ei ole eväitä käsitellä asioita eikä minun nuoruudessani niistä puhuttu. Oli vain ajatus, että luonto ajaa tikanpojan puuhun. Useasti tulee kuvaan mukaan masturbointi, koska jotenkin on sitä ongelmaa hoidettava. Osa kokee siitä huonoa omaatuntoa ja toiset sanovat sitä suorastaan terveyttä edistäväksi. Siinäkin nuori joutuu ristiriitaan eikä eisemitään -lääke auta kaikkia. Tässä on ensimmäinen jättiläisen ominaisuus, koska se saattaa sammuttaa asiaa, josta laulaja sanoo: Ihmisen ikävä toisen luo.

Toinen vaihe tulee sitten, kun aletaan tutustua toiseen sukupuoleen. Vaikka olisikin tieto, että seksi on avioliiton liima ja sinetti, niin sen sinetin murtamiseen on helposti ylitsepääsemätön halu ja näin ikään kuin se puhtaus ja viattomuuskin murretaan eikä maku välttämättä ole hyvä jälkikäteen.

Kolmas asia on siis se, että uskovienkin keskuudessa alettiin perustaa ns avoliittoja ja se sai tavallaan hyväksytty leiman, vaikka se on ollut vallitsevan käsityksen vastainen aluksi.

Neljäs asia on se tilanne, kun vastakkainen sukupuoli ei herätä sellaisia tunteita, joita ihminen kaipaa. En sano tästä paljon, mutta vain totean, kun tieto puuttuu.

Viides asia on sitten muodot, jotka eivät ole saaneet hyväksyntää luonteensa vuoksi. Niitä ovat lapsiin kohdistuneet seksuaaliset teot. Jopa omiin lapsiin kohdistuvana.   Raiskaus on  toisaalta vallankäyttöä ja toisaalta oman itsekkään pyrkimyksen toteuttamista. Jossain se on sodassa käytetty ase, koska joissakin kulttuureissa raiskatulla ei ole ihmisarvoa.

Oma kategoriansa on sitten pornomaailma ja kaikenlainen korviketuotanto joita myös seksileluiksi sanotaan. Se on ainakin minun ymmärrykseni mukaan loitonnut jo melko kauaksi asian luonnollisista puitteista.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi ja tarkoitti asian olevan ihmiselle hyväksi ja elämää kantavaksi voimaksi. Pahimmillaan se voi muuttua rasittavaksi kuormaksi, joka pilaa koko elämän. Kun Jumala on antanut tämän ominaisuuden, Hän pystyy sitä myös säätelemään ja rikkimennyttä korjaamaan, jos sitä nöyrästi Häneltä rukoilemme. Tänään katselen toisin silmin kuin joskus aikaisemmin, koska itse olen haavoittuva tällä alueella ja saanut Jumalan rakkaudesta korjaavaa hoitoa.

Elämän jättiläiset

Raamattu kertoo hybridi-ihmisistä joita myös jättiläisiksi kutsutaan. Meidän aikanamme puhutaan isojalasta, joka on kuitenkin jäänyt hämäräksi asiaksi. Ihmisen olemuksessa on tarpeita joita voidaan kuvata sanalla halu. Sitten on vielä toinen aste, joka on himo. Himoja on tavallaan luonnollisia ja osa luonnottomia.

Eräs huumeista vapautunut henkilö kuvaili luonnottomat himot siten, että ihmisellä ei ole luonnollista tarvetta polttaa tupakkaa, ei käyttää alkoholia eikä käyttää huumeita. Ne ovat siis altistuksesta syntyneitä ja totuttelemalla tulleita riippuvuuksia.

Otan esimerkiksi itseäni lähellä olevan luonnollisen riippuvuuden. Olen ylipainoinen jonkin verran. En halua syyllistää ketään, joka on muun syyn eli sairauden takia ylipainoinen. Uskon, että ihminen on luotu tuntevaksi siten, että luonnontilassa yliravitsemus ei ihmistä vaivaa. Kun ruuasta on tullut nautintoaine entisen elämän ylläpidon sijaan, niin maistuminen on tullut tärkeämmäksi kuin se, että pysyn hengissä. Toistuva ylitankkaus saa sääntelyn horjumaan ja joudumme nälkämme kanssa voittamattoman riippuvuuden orjiksi.

Sama pätee rahaan. Me tarvitsemme määrätyn tulotason, että voimme viettää normaalia elämää, mutta siihen tulee helposti tarve varata pahan päivän varalle ja tilin karttuessa tulee ahneus, joka kehottaa kartuttamaan oikein ja väärin. Silloin syyllistytään helposti kansantaloudella perustellen ottamaan leivän toisen suusta pois.

Kun aikanaan olin vähän savotassa, niin piti tehdä tulet metsässä, että saatiin jotain lämmintä juotavaa ja syötävää. Tulen käsittely on siis tarve joskus ja joskus se riistäytyy irti, mutta pyromaanisena taipumuksena joku paha on siinä mukana, jos haluaa nähdä vaikkapa kirkon tervatun paanukaton liekeissä.

Joskus me haluamme jotain asiaa vaikka meillä ei ole siihen tarvittavia varoja. Haluaminen saattaa muuttua himoksi ja silloin etsitään mahdollisuutta saada omaksi vastikkeettomasti. Sellainen ominaisuus voi joskus olla niin vaikea, ettei voi mistään poistua tyhjin käsin.

Rikollinen fiilis!

Viime vuosituhannella olin vapaaehtoisena hommissa erään vammaisjärjestön palveluksessa. Heillä oli kesäpaikka ja pihapiirissä oli ulkona useita pöytiä penkkeineen, joissa he kesäpäiviä viettivät. Laitoin joskus ikkunalaudalle kaijuttimen ja soittelin joskus radio-ohjelmaa ja joskus joitakin levyjä. No, tietysti ääni kuului naapurinkin tontille. Joku soitti toimistolle ja tiedusteli oliko teostomaksut maksettu julkisesta esityksestä.

Näin saatamme tulla sulasta tietämättömyydestä rikkoneeksi jonkin tahon oikeuksia. Nyt olen hämmentynyt. Olin mukana matkalla, joka tehtiin 1995 Länsi-Inkeriin. Se oli seurakuntamatka ja siellä järjestettiin jumalanpalveluksia ja mukana oli paljon nuorta väkeä. Nuorisolla on kaksi yhdistävää tekijää yli kielirajojen. Jalkapallo on yksi ja sitä peliä pojat pelasivat aina, kun oli tilaisuus. Toinen on laulaminen. Olin silloin tehnyt videokoosteen ja syystä jota en muista siihen nauhalle tuli esittävän taiteilijan virrenveisuuta. Sain siitä tietenkin huomautuksen ja mykistin sen kohdan. Hämmentävä asia oli mielestäni se, ettei se riittänyt. Kun lapset lauloivat välillä suomeksi ja välillä venäjäksi, niin sekin oli moitittavaa toimintaa. Videot käyvät hassuiksi, kun lapsikuoro on kirkossa siellä edessä, mutta mitään ei kuulu.

Laitoin koosteen tubeen, kun ajattelin nyt jo aikuisten ihmisten muistavan sitä matkaa. Olen siis väärintekijä, mutta kenelle pitäisi osoittaa anteeksipyyntö?

Hakkeroitu Raamattu?

Mieleeni tulee ensimmäinen oma tai toinen taisi olla PC, jonka hankin joskus 90-luvun aluillaan. Se meni juntturiin ja sieltä löytyi virus, jota jahdattiin kissojen ja koirien kanssa. Mieleeni on jäänyt, että viruksia oli siinä vaiheessa noin 54 000. Mahtaako kymmenellä kertominen riittää? Virusten myötä tuli tietenkin torjuntaohjelmat ja hullu, joka ei hommaa, koska voi levittää itse tuskaa tuntematta. Virukset ovat kuin ihmisten hengityksestä tarttuvia ja niillä on paljon erilaisia nimiä. Kun sitten näitä suuria tietoryppäitä hakkeroidaan, niin meille näytetään  pitkää nenää, että ette ole turvassa, vaikka meidän jokaisessa elektroonisessa laitteessa hyvä ja paha taistelevat. Hakkeri voi jo kutistaa arvovillapaitasi nuken kokoon, jos haluaa vain säätämällä vähän lämpöä. Me kauhistelemme sitä, että joku saa tietää meistä jotain, jota tapahtuu kuitenkin jokaiselle normaalisti elävälle.

Olipa kerran kivikausi, jolloin totuus oli hakattu kiveen ja pienet tai suuret modernisoinnit olivat hyvin vaikeita siihen aikaan. Kun päästiin Lutherin ja Guttenbergin aikakauteen, kävi mahdolliseksi puuttua alkuperäiseen. Latoja oli pantu paljon haltijaksi. Tähän väliin tuli mieleeni seuratilaisuus , jossa saarna tulkittiin toiselle kielelle. Kun kävi ilmi, että tulkkaus kesti kovin pitkään , niin saarnaaja kysyi, onko se kieli niin erilaista? Vastaus oli: Minä selitin vähän tarkemmin. Kriittinen Raamatun tutkimus löytää ”totuuksia” joita itse en löydä samasta tekstistä. Raamattu voidaan hakkeroida niin, että kerrotaan sen tekstin, jos ei ihan tarinaa, niin kuitenkin paljon virheitä sisältäväksi. Tämä hakkerointi on hyvin mieluista ja sitä halutaan julki mahdollisimman laajalle. Tämä on tietysti minun henkilökohtainen näkemykseni ja luulen, että saan opetusta ihan piisalle tästä eteenpäin.

Oikeastaan olen huolissani molemmista hakkeroinneista. Minkälaisessa viidakossa kiemurtelee meidän asialliset asiamme ja minkälaista sielunravintoa pidetään esillä tässä maniarvoisuuden ryytimaassa

Aineisto ja tulkinta

Merisotakoulussa merilakia opettanut varatuomari kertoi tarinan: Vankilassa kysyttiin eräältä vangilta: Miksi olet täällä? Vastaus: Koska pidin kirjanpitoa niin kuin hovioikeuden vähemmistöön jääneet tuomarit olisivat pitäneet. Inhimillinen aineiston tulkinta johtaa useisiin lopputuloksiin ja useampi tutkii saman asian. Käräjäoikeus saa asian käsiteltäväksi sitten vedotaan hoviin ja viimein korkeimpaan oikeuteen. Ajallisesti ajatellen korkein tieto on siellä, jossa asiaa ei lainkaan tunneta. Tosin siellä ei ehkä ole mitään patioita puolesta tai vastaan. Saattaa olla, että totuus lopulta tapahtuu ja oikeus astuu voimaan. Sielläkin tehdään äänestyspäätöksiä, joten tuomiot eivät ole yksiselitteisiä.

Lakialalla on sitten kahdenlaista väkeä, jotka yhteinen opetuslaitos on kouluttanut. Tuomarit tuomitsevat ja asianajajat puolustavat asia yhteinen rooli eri.

Jos me nyt hetken katselisimme aineistoa, jota Raamatuksi sanotaan. Mitä me sieltä löydämme? Mitä meidän tulisi sieltä etsiä? Minkälainen tulkinta meidän pitäisi tehdä? Yksi kysymys on siinä, miten käsittelemme ja arvotamme kahta eri Testamenttia. Jos hylkäämme Vanhan, mitä me silloin teemme? Katkaisemme Israelin kansalta juuret, jotka ovat syvällä Luvatussa maassa. Katkaisemme Jeesukselta historiallisen todistusaineiston, jota profeetat ovat julki tuoneet. Hävitämme osan hyvän elämän reunaohjeista! Hävitämme itseltämme Aabrahamin siunauksen! Menetämme kaiken!!

Mitä meille jää sitten Uudesta opittavaksi? Meille jää sarja epäilyksiä, onko kaikki todella tapahtunut. Onko kaikki henkilöt ollut olemassa? Miksi sijaissovitusta tarvitaan? Miksi kirjoittajat näyttävät kirjoittavan ristiriitaisesti? Jos kuitenkin Raamattu kokonaisuudessaan sisältää Jumalan ilmoituksen, niin miten vapaasti saamme käsitellä sitä tekijänoikeuden valossa? Voidaanko siitä työstää vaikkapa 1500 totuutta ja pitää niitä kaikkia totuutena? Musiikin tekijät ovat tarkkoja siitä kuinka monta tahtia saa lainata toiseen teokseen. Voidaanko todella löytää useita teitä taivaaseen ja uskoa, että ne kaikki toimivat toivotulla tavalla? Kuka maksaa harhaanjohdettujen loppulaskun, jos käytetty teoria ei toimi luullulla tavalla? Päästäänkö taivaaseen äänestyspäätöksellä? Vai onko kaikki houretta ilman todellisuuspohjaa?  Mietitään hetken omaa taivasteoriaamme kestääkö se elämän lisäksi myös kuolemassa?

Kortti tuo ja kortti vie, mutta maanviljelys on onnenkauppaa

Me kaikki 70+ ihmiset olemme päässeet elämän ihanuudesta ihmeiden maailmaan. Minullakin on tietokone, jolla aukeaa tiedon taidon ja huvituksen maailma ihan rannattomasti. Älykännyä vielä vierastan. Tunnemme ajan ennen näköradiota ja suursikaloita, kanaloita ja navettoja. Päivittäin tulee s-postiin ystävällisiä lainatarjouksia ja vielä houkuttelevampia pyöräytystarjouksia erilaisissa onnenpyörissä. Se on kuin huumekauppaa? Ensimmäiset kiksit ilmaiseksi vaikkapa parisataa pyöräytystä. Onko kyse siis apparaatista, jolla on tarkoitus onnellistuttaa kansaa jakamalla rahaa tällä tavalla, tuskinpa?

Kultareunaiset pilvet leijailivat pikkutilan yllä, kun ydinperhe asusti pikkutilaansa, jossa oli viitisentoista hehtaaria peltoa ja metsää kotitarpeiksi. Navetassa muutama lehmä kanoja ja possua kasvamassa. Päätien varressa maitolava, joka hoiti maidon kuljetuksen, mutta monesti hoiti sitä seuran etsintä vaihetta. Elämä oli tietenkin työntäyteistä, mutta parhaimmillaan onnellista. Olihan siinä sitten sekin puoli, että työttömille järjestettiin työllisyystöitä, joka oli useasti ison runko-ojan kaivuuta talvisissa olosuhteissa.

Eräänä päivänä äskettäin perustettu työministeriö kiinnitti huomionsa tähän onnelaan ja totesi toiminnan olevan tehotonta, siispä saneeraamaan. Kehitettiin dokmi: Pikkutila on vain yhden ihmisen työpaikka ja toisen aikuisen pitää ilmoittautua kortistoon. Kotikylilläni oli siis vaimot, jotka sinne kortistoon ilmoittautuivat. Sikäli luonnollista, että metsätyö hevosen kanssa oli muotoutunut miesten hommaksi. Ottivat riesakseen kymmenien kilometrien työmatkan koneen jatkeeksi, joka suolsi rikoota riskeille ja ei niin riskeille. No se tehdaskin oli jonkin työllistämisprojektin osa ja hiipui aikanaan pois.

Mitä tästä seurasi? Ensimmäinen oli lypsykoneen osto. Eli piti rationalisoida asioita ja sehän vatii sitten traktoria, puimuria, viljankuivaamoa ja monenlaista vermettä, ettei sanotuksi saa. Kustannukset kasvavat ja se vaatii lisää pinta-alaa. Suurempaa sikalaa ja navettaa ja lisää koneita ja elektroniikkaa. Tarvitaan tai ainakin halutaan ostaa karvalakki kunnon talvena ja turkki oli talavisovassa korvaamaton verme. Kun kettuja ja susia ei pyöri jaloissa tarpeeksi kaikkiin karvalakkeihin ja karvakauluksiin, niin pittää ruveta tarhaamaan. Ja taas ollaan moraalittomalla vyöhykkeellä. Eiku tekemään keinoturkista, mutta kun sitä on tehty öljystä, niin miten sitten suu pannaan, kun öljypumput pysäytetään.

Miksi maanviljelys on nyt onnenkauppaa? Elämme kuitenkin säännöstelytaloudessa, vaikka emme enää leikkaa niitä pikkuruisia kuponkeja pienillä sakseilla kaupan kassalla. Meillä on kiintiöt ja ne täällä reunalla ei taida olla kaikkein parhaat. Pitää panna paperit vetämään, jospa ensivuonnakin saisi ottaa puimurista savut. Jumala sanoi: Viljelkää ja varjelkaa! Luultavasti se neuvo olisi tuottanyt toista tulosta.

Vaino

Vaino on tilanne, jossa henkilö joutuu toistuvasti kärsimään sitkeää ja systemaattisesti toteutettua väkivaltaa ja häneltä kielletään tai uhataan kieltää perusihmisoikeudet vainotun ominaisuuksien perusteella, joita vainoaja ei hyväksy (uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen, kansallisuuden ja tietyn ryhmän jäsenyyden perusteella). Lainattu ihmisoikeuspuolustajien sivulta.

Vaino on aivan ilmeisesti monenlaista niin kuin syytkin ovat moninaiset. Vainon tunnusmerkit voivat täyttyä monenlaisissa myös ihan ihmissuhteissa. Vainossa voi olla kiristykseen liittyviä elementtejä. Rikosilmoituksia ym, joka aiheuttaa vaivaa ja epävarmuutta.

Uskovien vainoja on monilla puolilla maailmaa. Tilastojen mukaan kristityt Jeesukseen uskovat ovat listan kärjessä. Tietysti meidän on todettava, että monet muutkin uskonnot vähemmistöasemassa ovat vainon kohteina. Mielipiteen tai poliittisen kannan perusteella voidaan vainota. Aina on todettava, että valtaväestö saa yleensä olla rauhassa, vaikka sissiliikkeet aiheuttavat päänvaivaa, mutta voidaanko sitä sanoa vainoksi? Vähemmistö ei useinkaan pysty vainoamaan enemmistöä.

Meidän on todettava, ettei Suomessa ole vainoa Jeesuksen tunnustamisen tähden, varsinkin, jos on hiljaa vakaumuksestaan. Olemme kuitenkin merkillisellä rajalla. Ihmistä ei vainota edes lestadiolaisuuteen kuulumisesta ainakaan kovin, mutta avata suunsa sananvapauden nimessä voi syyllistyä ihmisoikeusrikkomukseen. Sananvapaus ei ole kuitenkaan vapaus ilman kontrollia, joka oikeus on jokaisella mielensä pahoittajalla.
Vainosta puhuttaessa puhutaan yleensä tähän näkyvään osaan kohdistuvasta kipua tuottavasta toiminnasta. Jeesus puhui kahdeksan autuuden viimeisenä tuntomerkkinä vainon. Voiko suomalainen pelastua ilman tätä merkkiä?

Meidän vainoojamme on hengellinen, joka tasoittaa ulkonaisen tiemme niin sileäksi ja miellyttäväksi, ettei Jumalan asioilla ole tilausta enää. Meidän sielumme on kuihdutettu ja laihdutettu kompromisseilla, jotka ovat olleet lihalle mieluisia, mutta vastaan Pyhää Henkeä.

Aabrahamin siunaus


Kaikille Raamattua lukeneille kertomus Aabrahamista on tuttu. Abramina ollessaan hän oli ympärileikkaamaton pakana. Minkälainen maailma oli silloin, kun hän asui Kaldean Urissa.  Jumala valitsee kaldealaisen ja alkaa puhua hänelle. Miten Hän puhui, en tiedä, mutta vaikuttavaa se on ollut. Ilmeisesti toimeksianto on annettu vain Abramille ja hän on sitten perinteitä noudattaen ottanut mukaansa isän ja ilmeisesti muutakin perhettä.

Nykyisin monet asiat riippuvat siitä miten suhtaudumme Vanhaantestamenttiin. Siellä on Aabraham, Mooses ja profeetat. Jos hylkäämme Vanhantestamentin, teemme monta isoa virhettä. Ihan ensimmäisenä menetämme Aabrahamin siunauksen. Hänen siemenessään tulevat kaikki kansat siunatuiksi, sanotaan Raamatussa.

Silloin leikkaamme Jeesukselta ne juuret, jotka alkoivat kasvaa heti paratiisin loppunäytöksessä. Siis lupaukset Messiaasta ja monet profetiat Hänestä menetämme ja Jeesuksesta tulee uskonnon perustaja yhtenä joukosta eikä niin kovin kivana, koska Hän koski niin arkaan paikkaan kuin ihmisen kukkaroon useasti. Alkuperäisessä Alfa- aineistossa oli osio: Kuka Jeesus oli? Vastauksia on kaksi! Hän oli julkisuushakuinen hullu tai sitä mitä sanoi olevansa eli maailman Vapahtaja. Siis hylätessämme Vanhantestamentin hylkäämme pelastuksemme. Näin se on tulkittava.

Viimeisenä eikä välttämättä vähäisimpänä me tuhoamme kokonaiselta Israelin kansalta juuret ja historiallisen oikeuden Luvattuun maahan. Jumala antoi Aabrahamin vain telttailla siellä, mutta lupauksen maasta antoi Hän Aabrahamin jälkeläisille. Eli Aabrahamin siemenelle, joka oli lupauksen lapsesta kasvava. Jumala antoi kansalleen merkin, joka piti antaa kahdeksantena päivänä eli Hän halusi erityisen kansan, jonka ei voinut sekoittua ja hävitä kansojen mereen.

Vähin veli

Vankilalähettinä toimiessani julistin sanaa tuomiosunnuntaina ehkä ihan peräkkäin neljänä vuotena vankilan kirkossa Kakolassa ja sitten Saramäen kappelissa. Silloin oli aina tekstinä se tuomiopäivän evankeliumi. Siinä Jeesus julistaa osalle mitä on tehty ja osalle mitä on jätetty tekemättä. Jotenkin se kohta tuli tutuksi noin niin kuin tekstinä. Aina kuitenkin piti pohtia ja pyytää ymmärrystä, että oikea tarkoitus voisi tulla esille.

Keskeinen kysymys on aina se, kuka on se vähin Jeesuksen veli? Olen kuullut sanottavan, ettemme tämän elämän aikana tule tietämäänkään kuka hän oli. Yleinen ajatus on tietenkin se, että armahtaisimme häntä, joka pyytää kenties kahta euroa aamupuuroon. Jos olemme rehellisiä, niin ensimmäinen ajatus tuppaa olemaan : Miksi on saattanut itsensä tuohon tilaan? Kaljaa kumminkin ostaa! Saatamme sanoa, ettei ole tai, että nyt on niin kiire. Ja molemmissa tapauksissa olemme epärehellisiä. Mistä voi tietää elämättä hetkeäkään lähimmäisen elämää mitä hänen elämässään on tapahtunut ja mitä hän on kokenut.

Varmasti on jo ylenkatsomisen astia täynnä, vaikka sitten toisaalta koetaan hyvänä kohteena ylevälle hyväntekeväisyydelle. Tiedämme, että sodasta palanneet kaikki eivät saaneet elämän syrjästä kiinni, vaikka fyysisesti saattoi selvitä naarmuitta. Vuosien kokemukset kuoleman varjon maassa rikkoi niin pieniksi pirstaleiksi, ettei mikään voinut enää eheyttää.

Vuosia sitten osallistuin johonkin vapaaehtoistyön koulutukseen. Kouluttaja jakoi paperit ja kynät ja pyysi kirjaamaan syyt miksi teen vapaaehtoistyötä. Me kaikki kai koitimme olla yleviä ja hyveellisiä. Paperit palautettiin ja kouluttaja silmäilee vastauksia ja lukee sieltä täältä muutamia aiheita. Toteaa lopuksi: Joka ainoa syy oli itsekäs! Se oli pommi, joka loukkasi hetkeksi, mutta mielensä malttaja huomaa, että jotain mielihyvää siinä tulee itselle, kun auttaa toista.

Miten tästä selviämme? Käännetään katseemme itseemme. Jos elän luonnontilassa eli itsekäs luontoni ohjaa, niin sekin mikä näyttää uhraukselta, muuttuu omaksi iloksi eikä ole näinollen puhdasta iloa. Jos ymmärrämme, että meissä on kaksi osaa, niin voimme ymmärtää oman sieluni olevan se vähin veli, joka tarvitsee ensin tulla Jeesuksen omaksi ja saada vaatteet ja ruokaa ja muuta hoitoa. Silloin me voimme rakastaa Kristuksen rakkaudella ja palvella apua tarvitsevaa.

Jos luulemme, että oma pelastuksemme hoituisi joulupataa kartuttamalla, osallistumalla kaikenlaisiin rahan pyyntöihin, joita nykyisin viljalti on, niin olemme kuin ne rikkaat, jotka laittoivat liiastaan. Lesken ropoa voitiin halveksia, mutta Jeesus ymmärtää mittasuhteet. Leski laittoi likoon koko elämisensä eli elämänsä ja halusi palvella sillä mitä hänellä oli eikä varmistellut sitä, että itselle vielä jää tarpeeksi. Oman elämän luovuttaminen Jeesuksen ja Pyhän Hengen hallintaan on avain siihen, että voi tehdä niitä autuaita tekoja joita ei jälkeenpäin muisteta.

Rauha maassa

Jouluyönä paimenet saivat tämän rauhan sanoman yliluonnollisesti enkeleiltä. Ehkä enkelit olivat silloin luonnollisempi ilmiö kuin tänään.  Mitä tuo sanoma merkitsi näille paimenille? Palkankorotusta? Tuskin. Oikeastaan emme tiedä, vain sen me tiedämme, että he kävivät toteamassa asian todenperäisyyden.

Maailma tarvitsee rauhaa! Kansakunnat tarvitsevat rauhaa. Ihmiset tarvitsevat rauhaa. Kaikki me haluamme rauhaa itsellemme ja ehkä myös toisillemme, mutta rauhan ehdot eivät aina ole kovin reilut. Voittaja kirjoittaa käsikirjoituksen ja tekee sen yleensä omaksi hyväkseen, jos toinen suostuu rauhaan ollessaan ahdingossa.

Monissa sodissa nykyisin ei ole selvää voittajaa eikä ole selvää rintamalinjaakaan, silloin rauhan tulisi olla kompromissi, mutta rauhat ovat hauraita niin kuin tulitauotkin. Olemme saaneet uutisvirtaa monistakin tulitauoista eri puolilta, mutta myös tiedon  miten se voi kestää vain tunteja tai päiviä.

Mikä sitten tuo rauhattomuuden maailmaan? Vallan himo, rahan himo ja ihan yksinkertaisesti halu alistaa ja hallita kansoja. Aseina käytetään politiikkaa eri muodoissaan, uskontoa eri muodoissaan , vaikka useasti kaiken takana on luonnonrikkaudet, öljyt, kullat, timantit ym.

Kun Jeesus tuli, teki tehtävänsä ja palasi kotiinsa, tuliko se rauha, jota enkelit julistivat? Tuli ja ei tullut! Se rauha tuli, jota enkelit tarkoittivat, mutta se rauha ei tullut mitä ihmiset luulivat!  Syntiensä tähden rauhattomaksi tulleelle julistetaan rauhaa Ristinveren voimassa. Taistelukentille tuli yksi se eli toimija lisää. Jeesuksen nimeä huulillaan kantavat ovat yhtä paljon rauhattomia kuin ennenkin. Osa ihmisistä väittää taistelevansa Jumalansa nimessä ja puolesta. Rehellisiä ovat vain ne, jotka sanovat, että öljyesiintymästä kannattaa vaikka sotia, jos sitä ei muuten saa hallintaansa.

Se rauha, josta enkelit lauloivat on vieläkin olemassa ja sen voi löytää, mutta siihenkin on tullut mutkia. Kun pitäisi julistaa suvereenia rauhaa Jeesuksen nimessä, niin siihen koitetaan laittaa omia puumerkkejä. Omistushalu on tullut sinnekin, missä kaikki on armosta saatua ja siksi monopolia ei ole kellään. Hengellisellä kentällä käydään lähes identtistä sotaa eli on blokkeja, on ystäviä on yhteistyökumppaneita, mutta kaikkia ei hyväksytä vaikka kaikki on Herran, kaikki on Jumalasta mikä vie meitä itse kutakin pelastukseen ja sisäiseen rauhaan. Rauhaan Jumalan kanssa ja rauhaan lähimmäisten kanssa. Jos voisimme kuunnella enkelten laulua niin kuin paimenet ja kaikki yhdessä voisimme löytää saman Jeesuksen itsellemme. Siinä olisi rauha ja ilo ja sitä joulun todellinen sanoma koittaa meille tänäänkin puhua.