Aihearkisto: Uncategorized

Johtajuus kriisissä?

Hengellisten pohdintojen lisäksi ehdin katsoa yhdet uutiset ja katsoa kenraali Airon haastattelun.Haastattelussa sivuttiin myös UKK:ta. Ajatukset lähtivät laukalle, kun kuuntelin Keskustan ehdokkaiden luonnehdintoja, miten kansaa on kuunneltava.

MietinKekkosen johtamista, kun hän runnasi hallituksen. Kun päämies kutsui, kutsu otettiin vastaan. Hän kertoi ajatuksensa: Minä olen kutsunut teidät siksi, että me runnaamme maahan viiden puolueen enemmistöhallituksen. Sille annettiin nimeksi: Hätätilahallitus. Työttömiä oli 65000.

Joskus oli siis niin, että johtajat olivat profeetallista näkökykyä omaavia ja seuraajat luottivat johtajiinsa aina äärimmäisyyteen asti. Kun Isänmaa kutsui, miehet lähtivät ja tekivät mitä voivat. Nykyisin huudettaisi eduskunnassa ensin pariviikkoa puolivuotta olisi asiat valiokunnassa ja uusi huuto. Ovatko johtajat luopuneet siitä, mikä johtajille kuuluu: Nähdä asiat oikeassa valossa ja tehdä päätöksiä Isänmaan hyväksi, vaikka toiminta ei toisikaan ääniä seuraavissa vaaleissa? Profeetallisuutta koitetaan käyttää, mutta siihen tarkoitukseen, että voisi tietää trendit vuosien päähän.

Onko hengellinen johtajuus käynyt samaa prosessia läpi? Aina pitäisi tietää mitä on tulossa ja pitäisi osata reagoida kuin kissa, että aina tulee maahan jalat edellä.

Karhunpalvelus

Missourisynodin kantaa Luomiseen käsiteltiin artikkelissa. Jäin miettimään niitä viittauksia Lähetyshiippakuntaan ja myös Inkerin kirkkoon ikävästi viitattiin. Ovatko uskovat jo niin rappeutuneet moraaliltaan, että takki käännetään heti, kun saadaan rahaa vaikka on iankaikkisuus asiasta kyse. En uskoisi vielä, vaikka kotimaassamme yritetäänkin ohjailla rahavirroilla herätyliikkeiden ja lähetysjärjestöjen työtä, ainakin uutiset ovat sellaista kertoneet.

Jälleen tulee kysymys Raamatun arvovallasta tunnustammeko sen sellaisennaan vai vain osittain. Jos emme ymmärrä jotakin järjellämme niin tohtori Lutherin ajatus sopii hyvin: Nostamme hattua ja menemme ohi.

Nyt kannattaa kysyä: Kumpi suuntaus tekee suurempaa karhunpalvelusta sekö, joka ottaa asiat kirjaimellisesti, vai sekö joka yhdistää luomisen ja evoluution? Meidän pitäisi muistaa, että on kyse uskon alueesta ei tiedosta, koska usko uskon koteeseen lahjaksi saatuna on pelastava momentti, ei koskaan tieto, jota tutkimalla saadaan aikaan. Meidän täytyisi ymmärtää, että elämme kuitenkin Jumalan maailmassa ja kaikki on luotu Hänen Sanallaan mitä näkyy tai on näkymätöntä ja kaikki pysyy pystyssa Sanan varassa. Ei pitäisi olla niin kiiren Sanan kumoamisessa järjen tuotoksilla.

Erikoiset papit

Tavallisten kirkonpalvelijoiden lisäksi pappeudessa on joitakin erikoistapauksia. Niitä ovat vankilapapit, sotilaspapit ja sairaalapapit. Tavallista hyvämaineista keski-ikäistä suomalaista nämä eivät paljon koske, mutta kaikki nämä palvelevat ihmistä poikkeusoloissa ja murrosvaiheissa. Siksi on ollut erikoista, että näiden kunkin ammattiryhmän hyödyllisyyttä vastaan hyökätään aina silloin ja tällöin.

Aloitetaan tuosta meitä kaikkia koskevasta eli sairaalahoidosta loppusuoralla. Ihminen on silloin heikoimmillaan, kun on hoidettavana ja poislähtö alkaa tulla todellisuudeksi. Eikö olisi siunattu asia, että jokainen joka kaipaa rohkaisua ehkä jopa asioiden selvittelyä tänne jäävien kanssa ja siinä olisi lämminhenkinen Herran palvelija auttamassa sellaisen pelottavankin asian edessä. Joka ei tarvitse tätä saa olla ihan vapaa.

Vangit ovat epäonnistuneita samanlaisiksi vauvoiksi syntyneitä kuin kaikki muutkin. Siksi jokaiselle on annettava mahdollisuus suunnan muutokseen. Kun on kuitenkin erityisoloista kyse , täytyy olla sellainen virahaltija joka tuntee systeemit, mutta omaa myös hellän sydämen tarvittaessa.

Sotilaat ansaitsevat samalla tavalla sielunhoidon mahdollisuuden jonka niin moni ilmeisesti jättää käyttämättä. Monet haluavat käydä rippikoulun, joka on jäänyt sivuun aiemmin ja poisa kotoa oli ainakin aiemmin kova koetus monille kotona viihtyneille. Kaikki tietysti maksaa, mutta niin maksaa moni muukin asia, vaikka en nyt ala laittaa asioita vastakkain, koska se ei ole hyödyllinen asia.

Pehmeä partneri

Vierailin viime vuosituhannella Leningradissa ja siellä ansioituneen taiteilijan ateljessa. Siellä oli useita tauluja, jotka kuvasivat todellisuutta relistisesti. Yksi taulu jäi erityisesti mieleeni ja aiheutti ristiriitaisia tunteita. Taulussa oli kuvattuna Jeesus ja joukko ihmisiä, jotka hyörivät hänen ympärillään. Merkittävä oli, että kaikilla tavallisilla ihmisillä oli musta side silmillään. He etsivät jotain, mutta eivät löytäneet. Tai olivat tottuneet siihen pimeyteen jo niin hyvin, etteivät kai enää valoa kaivanneet? Oliko Jeesus hiljaa, sitä taulu ei pystynyt kertomaan. Jos Jeesus oli oikea, hän varmaan huusi heille jotain. Jos hän oli väärä, niin oli hiljaa, että sai olla joukossa.

Uutisointi Areenasta maalaa kuvan, jota voidaan tulkita monella tavalla. Meidän pitäisi katsoa aiemmin maalattuja tauluja Olivatko profeetat pehmeitä partnereita? Oliko Johannes Kastaja pehmeä partneri? Oliko Jeesus pehmeä partneri? Olivatko apostolit pehmeitä partnereita. Oliko Paavali Ateenan Areiopakilla pehmeä partneri. Miksi näitä kyselen? Kyselen siksi, että saisin vastauksen onko kristikunta kaikkine osineen vielä samalla asialla, mihin Raamattu osoittaa tietä? Vai onko kaikki muuttunut osaksi tämän ajan viihtymisjärjestelmää?

Kirkon puolesta kirkkoa vastaan

Lomailin viime vuosituhannella Kreikan saaristossa ja kävimme myös Patmoksella. Olihan se jännittävää saada nähdä ne paikat, joissa apostoli Johannes sai olla taivaallisessa katsomossa näkemässä ylen ihmeellisiä asioita. Varmaan moni asia oli aitoa ja osa jälkeen rakennettua. Tulimme kirkolle, jonka ikäänkuin kellarissa oli ilmestysluolaksi nimetty kohde. Portaat johtivat luonnon muodostamaan kivihuoneeseen. Ihminen ei voi sallia niin karua ympäristöä niin arvokkaalle asialle, vaan se oli koristeltu käyttäen kultaa ja hopeaa. Jos Johannes nyt jostain syystä saapuisi ”kotiinsa” ei tunnistaisi sitä enää samaksi.

Ajatukset lähtivät laukalle tuosta otsikon asiasta. Jos minä olisin neljäkymmentälukulaisena lähtenyt maasta vaikkapa parikymppisenä ja olisin palannut vaikkapa viime vuonna, mitä ihmettelisin eniten? Ulkonaiset olosuhteet ovat kehittyneet joka puolella suurinpiirteinn samaa tahtia, siinä ei olisi niinkään ihmettelemistä. Jos olen ollut kirkon jäsen ja osallistunut ainakin jonkin verran, niin varmaan tieni olisi johtanut tuttuun kirkkoon jumalanpalvelukseen ja muun toiminnan yhteyteen. Voisin sanoa, että kaikki on muuttunut. Tai lähes kaikki. Kirkon kellot soivat niinkuin ennen ja jotain muuta tunnistettavaa on jäljellä.

Mitä on olla kirkon puolesta asialla? Kirkon puolesta huolestutaan, kun pyhiin toimituksiin kosketaan ja se mitä on pidetty kirkon ytimenä ei enää olekkaan samassa kurssissa. Katsotaan vaikkapa Raamatun asemaa.

Mitä on sitten olla kirkkoa vastaan? Jotka ovat perinnön puolustajia haluavat vastustaa sellaisia muutoksia, jotka muuttavat kirkon perusperiaatteita eli Jumalan sanan asemaa ja arvovaltaa. Suuntaus, joka rajoittaa ns konservatiivien toiminta-alaa ja mahdollisuuksia. Suuntaus, joka jakaa armoa ilman parannuksen tekoa ja tarvetta kilvoitukseen. On siis rakennusaineista kyse: Kulta hopea ja jalokivet vai puut, heinät ja oljet.

Pakkoliitto

Aikoinaan nuorella miehellä oli ”vahinkotilanteessa” kolme vaihtoehtoa. Pako Amerikkaan. Oikeudessa määrätty ruokko tai pakkoavioliitto. Olen kuullut tarinan, että jotain sulhoa olisi tuleva appi rohkaissut haulikko kädessään. Sitten oli tietysti vielä linna, jos ikäluokka oli vajaa.

Me siis ymmärrämme, että hyviä vaihtoehtoja ei ole, jos alunperin yhteistä loppuelämää ei ole suunniteltu. Minä olen alkanut miettiä, miksi kirkon piirissä pidetään pakkoavioliittoa voimassa. Kenellä on se haulikko kädessään? Jos ajatukset ovat samoista asioista niin erillään, niin sivistynyt ero olisi lihotettua riitaa parempi, näin ajattelen.

Eikö olisi viisampaa se, että konservatiivit muodostaisivat oman looshinsa. Liberalit omansa. Jos siihen jää vielä välille kolmas joukko, joka hyväksyy naispappeuden, mutta ovat nihkeitä sateenkaarelle, he muodostaisivat oman porukkansa. Omaisuudesta tulee tietysti ongelma. Jos valtio sosialisoisi kirkon omaisuuden ja senaattikiinteistöt hallinnoisivat omaisuuksia ja vuokraa vastaan antaisi tiloja käyttöön, kuka tiloja tarvitsee. Mehän olemme jo nähneet kirkkorakennuksille niin moninaista käyttöä, ettei kai enää mikään hätkäytä.

Tällä tavalla jokainen porukka saisi vuodattaa maitoa ja hunajaa toistensa kurkkuun kenenkään estämättä. Miksi pitäisi nauttia leipänsä karvaitten yrttien kanssa, kun ei ole mikään pakko. Samalla voisi joku lammaskin tulla ruokituksi, kun ei tarvitsisi hätistellä veljiä ja sisaria kaummaksi.

Osa porukasta on ikäänkuin valmis lähtemään, mutta tarvitsisi potkun takalistoon, jota lehmän lypsäjä ei tietenkään tee ja kaikki mkansa on nälissään tai ainakin leivässä on joku karvas maku. Peli jatkukoon, jos ratkaisuja ei kyetä tekemään, mutta voi tulla anoreksia ja paastotaan itsensä hengiltä.

Tulkintaa

Kun formulat tulevat maaliin, niin ainakin kärkipään autot tarkastetaan todella tarkasti. Hylkäämiseen on johtanut vääränlainen polttoaine, erilainen siiveke jossain ja ylimääräinen nappi irroitettavassa ohjauspyörässä. Urheilussa voittajat ja satunnaiset näytteenantajat tarkastetaan, ettei mitään laitonta etua olisi kenelläkään. Kun jääkiekkoilija veivaa maalin, mutta joku protestoi, niin tuomarit tutkivat videota oliko maali vai ei. Kun maali hylätään, niin se useimmiten hyväksytään vaikka karvastelee. Näin totuushakuisia me ihmiset olemme monissa maallisissa asioissa. Kaikissa kilpailuissa on tuomaristo ja vielä päätuomari, joka julkaisee tulkinnat sääntökirjasta.

Miten on meidän laitamme uskovat? Meillä on kirjojen kirja, Raamattu! Me kilpailemme voittaaksemme omaksemme iankaikkisen elämän, tai osa kilpailee ja osa on katsomossa ja antaa neuvoja, ei sitä voittopalkintoa ole edes olemassa, turhaan hikoilette! Kaikki, jotka kilpailevat, tavoittelevat samaa palkintoa, mutta täysin omilla säännöillään. Jos sääntöihin vedotaan, niin sanotaan: Käännösvirhe, tai ei ole nykyaikaa! Jos luemme ”diskaukseen” johtavista säännöistä, niin otetaanko vastaan? Osa ottaa ja ahdistuu! Osa väittää, että toinen vain huvikseen tuomitsee ilman tuomarin valtakirjaa, ja joku tuomitsee ihan huvikseen. Voiko hengellistä kenttää vielä jotenkin paimentaa tai hallita. Mielestäni ei voi, kun demokratia on poistanut auktoriteetin Sanalta, hengellisiltä johtajilta ja koittaa ottaa pois myös Jumalalta. Se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ei ampiainenkaan pysty estämään sitä, jos joku rikkoo hänen pesänsä. Ihminen on hetken kaikkivaltias ampiaiseen nähden. ja voi päättää antaako elää vai antaako kuoliniskun.

Jumalamme armoa on ja pitkämielisyyttä se, että kansaamme ei ole sotien jälkeen paljon koeteltu.