Aihearkisto: Uncategorized

Kasvot kertovat

Joskus luin aikakausilehteä: Kansa taisteli! Kun kaikesta nykyään tehdään vitsiä eli huumoria, niin jotkut lisäsivät siihen: Ja huoltomiehet kertovat. Sodista on tehty myös elokuvia ja paras näyttelijä’ pääsee lähimmäksi todellisuutta ilmeissään ja teoissaan. Ihmisen Kasvot ovat kulissi, joka purkaa ulos näytelmää, joka on meneillään ihmisen sisällä. Ilmeisesti kuitenkin on kansoja, jotka ovat harjaantuneet säilyttämään samantapaisen ilmeen asioista riippumatta.

Raamatun alkulehdillä on mielenkiintoinen avaus asialle. Jumala puhuu Kainille ja kysyy: Miksi muotosi muuttui ja kasvosi synkistyivät? Vaikka Jumala tiesi mistä on kyse ja sen hänelle myös sanoi, Hän antoi vihjeen: Sinun kasvosi paljastavat sisimpäsi. Hän sanoi: Synti väijyy ovesi edessä, mutta hallitse sinä sitä! Ihmisen kasvot siis paljastavat asioita. Pelimaailmassa tunnetaan termi: Pokerikasvot! Se tarkoittaa sitä, että ihminen voi pakottaa kasvonsa tilaan, jossa eivät ilot ja pettymykset ole luettavissa kasvoilta.

Jos katselemme vaikkapa Linnan juhliin soluvaa väkeä, monia ei tahdo tunnistaa arkiminän perusteella. Toki meikkaus tekee siihen osansa, mutta myös haaveiden täyttymys juhlallisissa puitteissa voi antaa kasvoille uuden hohteen suorastaan.  Me näemme hääparien kasvot jumalaisina suorastaan, jos liiton perustana on ollut syvä rakkaus eikä leikillisesti sanottuna tulevan apen haulikko!  Onnellisuus tekee ihmisen kauniiksi, koska hän heijastaa hyviä asioita sisimmästään.

Joskus istun marketin peltipenkillä ja seuraan ohitseni kulkevia ihmisiä. Monenlaisia havaintoja voi tehdä. Kun alkoi tämä maskeeraus, niin oli niin itsellisiä ihmisiä joitakin, jotka selkä suorana euroopan omistajan ilmein käveli kauppaan ilman maskia ja ilman käsidesiä. Joku on murheen murtaman näköinen ja jollekkin julkisella paikalla asioiminen on tuskallisuutta kasvoille tuovaa asiaa. On todella hyvä huomata, että keskuudessamme on iloisia ja tyytyväisen näköisiä kasvoja, joska jokainen sellainen, joka on sinut itsensä kanssa, tekee maastamme paremmin asuttavan.

Sitten on hengellinen ulottuvuus. Vankilalähetin ura kesti kuitenkin muutamia vuosia ja siten sain nähdä joitakin ihmiskohtaloita. En toki tiedä miksi he kaikki siellä olivat, mutta ilmeiden muutosta oli mukava seurata. Kun on onnettomat olosuhteet johtaneet lainvastaisiin ratkaisuihin ja niistä on jääty kiinni, niin ihminen muuttuu synkemmäksi. Syynä voi olla painava syyllisyys tai sitten mielipaha siitä, että joku virhe vaikutti paljastumisen. Sain seurata erästä henkilöä muutaman vuoden ajan, kun kävimme jumalanpalveluksissa ja sain puhua kokoontuneelle seurakunnalle. Nyt on se hyvä asia, että voi seurata omassa sijoituspaikassaan, jos jostyain systä ei heti voi tulla kappeliin.

Henkiö oli kovasti ahdistuneen näköinen istui kumarassa penkillä ja näytti huokaillen katselevan lattiaa. Jonakin päivänä hän sai kohdata armollisen Jumalan osaston raamattupiirissä. Toivo premmasta heräsi ja ryhti alkoi muuttua katse nousi ylemmäksi ja viimeisillä kerroilla sain nähdä rauhan ja pelastusilon kirkastamat kasvot. Hän tuli iloisena tilaisuuteen ja halusi istua etupenkkiin ja järjestystä valvonut henkilökunta salli sen hänelle. Siellä on omat järjestyksensä, josta nyt ei enmpää.

Miten on sitten seurakunnissa? Ollaanko aina niinkuin Jumalan rakkaat lapset keskenämme? Emme lihallisuutemme vuoksi ole! Mieleeni tuli ystävä, joka piti huoltoasemaa Martinmäessä. Hän oli olemukseltaan iloinen ja aurinkoinen niin, että hänen hyvä tuulensa tarttui toisiinkin. Erään kerran menin tankkaamaan, mutta sieltä ei tullutkaan aurinkoisuus esille van vähän muuta. Olin tehnyt jotain, mikä ei ollut hänen mielestään kiitettävää. Olemus oli kuin reviiriään puolustavan korven kontion. Keskustelimme asiasta ja uskon, ettei välillemme jäänyt rakkautta pahempaa, kun hän on jo perillä. Minä siis olin väärässä!

Olen huomannut myös joskus seuratilanteesa, että julistaja on hyvin asiassa ja ikäänkuin hyvässä voitelusssa. Kun kesken tilaisuuden sisään astuu ovesta henkilö, jolla oli joku erityinen vaikutus, hänen kasvonsa muuttuivat toisenlaisiksi ja puhe sai uuden suunnan. Seurakunnan piirissä joku saattaa ilahtua , kun näkee, mutta taas joku toinen menee niinkuin olisin ilmaa, johon ei kannata kiinnittää huomiota. Kun keskutelemme asioista niin me melkein jokainen paljastamme osallisuutemme hyvän tai pahan ensimmäisellä ilmeellä, joka ei useasti ole hallinnassamme.

Toisen palvelija

Puhelimeni soi useasti ja siellä on vieras numero. Useasti en vastaa, mutta tarkistan kuka soitti ja soitan takaisin, jos asia tai henkilö vaikuttaa tärkeältä. Joskus vastaan, kun esitellään jotain firmaa, sanon nopeasti, että jos myyt jotain aikasi menee hukkaan. En siis aio ostaa mitään. En halua kuluttaa hänen työaikaansa, koska hän on toisen palvelija eikä ole asiani opastaa häntä työssään.En tiedä olenko sivistynyt tässä asiassa ja käyttäydyn hyvin, mutta näin olen nähnyt hyväksi tehdä.

Katselin tänään Lahden Ristinkirkosta tilaisuutta ja se herätti ajattelemaan moniakin ajatuksia. Ehdin hetken analysoida hyvää ja huonoa akselilla asioita, kun muistin ikäänkuin Hengen ilmoituksena: Kuka sinä olet, joka toisen palvelijaa tuomitset. Omalle Isännälleen hän seisoo tai kaatuu. Helpotus oli käsin kosketeltava, jos en koe omakseni jotain, voin jättää sen omaan arvoonsa.  Jäin kuitenkin miettimään sitä, että rakennus on yhteisillä varoilla rakennettu ja on niin toisenlaisia tilaisuuksia.

On tilaisuuksia, joissa puhutaan synnistä niitä tunnustetaan ja anotaan anteeksiantamusta ja saadaan lohdutusta Herran ruumiista ja verestä. Mietin pakosta sitä, ovatko nämä kaikki ilmentymät saman asian eri puolia? Jään epätietoiseksi enkä saa selkeää vastausta. Olen siis syntynyt sodan aikana, jolloin tilanne oli toinen. Oli huvikieltoja ja kirkkoihin kokoontunut seurakunta oli minun nuoruudessani tummansävyinen kaiken kaikkiaan. Silloin uskottiin yhtenäiseen toimintaan ja tunnustukseen. Veisasimme virsiä, joissa oli taivaskaipuuta ja synnin rasittavuutta koettiin. Urut olivat ainoat soivat laitteet kirkoissa ja ehtoollista vietettiin suurella hartaudella. Miehet palvelivat alttarilla ja saarnatuoleissa ja se oli luonnollista.

Uudet sukupolvet tulevat. Sodan muisto himmenee jopa niin, että koko asia luokitellaan turhien toimien joukkoon. Siitä oli vain menetyksiä ja sankarihaudat ovat muisto siitä, miten hyvää elämää tuhoutui. Myöhemmin on veteraanien asia noussut esiin, koska on ainakin osittain ymmärretty uhrin siunaus. Nykyaika uudistaa kaikkea, tuntuu joskus, että perusteena uudistukselle on se, että joku asia on vanha eli edellisten sukupolvien mietteitä. Historiallisten yhteyksien ymmärtäminen ei kai olisi haitaksi?

Kun uusi aika lumiauran tavoin pyyhkii kaikkea entistä tien sivuille, niin auratuksi tuleminen voi olla monelle tuskallinen kokemus. Herää kysymys: Olimmeko silloin yhtenäisen kirkon aikana niin suvaitsemattomia tai jyrääviä, että meidät nyt jyrätään? Eikö löytyisi jotain tuvan nurkkaa, jossa syytinkivaari saisi lusikoida puuronsa puulusikalla? Saisinko kääntää kysymyksen teille vapaa kansa: Voitteko tuomita meitä, jos pidätte osaa kansasta liian konsrvatiiveina ollakseen saman Jumalan palvelijoita?

Latteuksia

Päivänä muutamana olin huomaavinani yhden asian. Konseratiiveja näyttäisi yhdistävän yksi piirre olipa kyse hengellisesta tai maallisesta regimentistä. Se on yksi ainoa sana: EI! Alkaen eronnaitten vihkimisesta tuli varsin pian keskustelu akselille  kyllä/ei!  Kun heti tullaan tähän, niin tiedämme jo, että joo voi kasvaa, mutta ei, ei! Näin siis molemmat ruokkivat lopulta samaa asiaa. Miten edistät kehitystä haluavien keskuudessa asioita ei-sanalla. Se puoli voittaa aina, jolla on voima. Niin kauan Raamattu oli ajatuksineen vahvoilla, kun kaikki tunnustivat siinä olevan jonkinlaisen voiman. Se riitti Sanan voimaksi, että oli jotain yhteistä se rinnalla.

Kun katsomme uutisia ja näemme silmiemme edessä miten Ei-sana hallitsee maata. Mikä on se voima? Joku on sanonut voiman lähtevän kiväärin piipusta. Me näemme kaikenlaisten ihmisten kaulalla riippuvan Kalasnikovin ja monilla keppi kädessään.

Kun kannabis on tullut väkevästi esille, pelkkä ei, ei riitä! Nyt pitäisi kysyä se kysymys jota ei ole juuri tehty: Kertokaa mitä hyvää siitä seuraa? Monet tietävät, että taloissa on aikanaan ollut pontikkatehdas. Nyt ne ovat laittomia. Onko siis viina loppunut maasta? Ei ole, vaan valtio otti monopolin ja silloin yksityisyrittäjistä tuli rikollisia. Onko niin, että jotkut valtiopäivät eteenpäin niin Suomessa valtionyhtiö perusta suuret kannabisviljelmät, mutta yksityisyrittäjät ovat edelleen ”rikollisia”? Kauneus on katsojan silmäkulmassa edelleen. Edelleenkään en tiedä ratkaisua asiaan.

Kriisin hoito

Meillä on pandemia eli olemme osa maailmanlaajuista juttua joka askarruttaa. Me saamme seuraavanlaisia infoja: Valmistelee uutta maailmanjärjestystä, tekemällä tehty ja levitetty juttu, lääketehtaiden rahastusta, ei paljon flunssaa pahempi, rokotukset poistavat ongelman, rokotetut saavat tartunnan ja sairastuvatkin, ottakaa kaikki rokotus, älkää missään tapauksessa ottako rokotusta, kauheita seurauksia rokotuksella, kyllä niitä on,mutta hyvin vähän, lääkärit puolesta, lääkärit vastaan,  saadaan siru samalla, tämä on osa silmiini tulleesta.

Olemme siis huolissamme mitä meille tapahtuu ihmisinä tässä ajassa.  Kun meillä oli UKK, silloin asiat olivat selvät, tiesimme mikä on meille hyväksi ja pahaksi. Nyt kaksitoista viiva viisitoistavuotiaat laitetaan valitsemaan asiassa, josta ei kukaan oikein tunnu tietävän itsekkään mitä oikeasti tulisi tehdä. Puhutaan laumasuojasta ja se saavutetaan rokottamalla. Sitten, kun on ylitetty joku raja voidaan asia panna pakettiin ja todeta, että se tuli jäädäkseen eikä kannata huolestua.

Minulle tuli mielipuolinen ajatus, että meillä on hengellisellä alalla ollut pandemia jo kauan ja sitä ei kukaan tiedä miten pitäisi hoitaa. Ammattilaiset ovat vastakkain ja pakko on elää sekamelskassa. Pääosin ei olla huolissaan juuri ollenkaan. Joku tiukkapipo niuhottaa eikä sallisi vapautta ihmiselle, joka hänen mielestään hänelle kuuluu. Hiljennytään miettimään minkälaiseen Jumalaan turvaamme ja jos jollekin Jumalaa ei ole, niin mihin elämässäni turvaan. Ajatukset vapaat ja vapaaehtoiset.

Kirkon työt!

Jostain ponnahti silmilleni sanat: Kirkon työt, ei juuri tässä muodossa mutta tätä tarkoittaen. Nyt olisi hyvä käydä keskustelu siitä, minkälaiseen työhön ihminen itsensä antaa, kun ottaa vastaan pappisvihkimyksen. Kuka on hänen työnantajansa? Palkanmaksajan me kai tiedämme.

Minä olen tehnyt duunini Merivoimissa. Kun sinne aikanaan pyrin, en tiennyt kovin tarkkaan mitä se on. Palkanmaksajan tiesin ja senkin, ketä pitää totella. Pääosa oli ihmissuhdetyötä jota jokainen teki tavallaan, mutta sääntöjen puitteissa. Sotilas joutuu joskus myös toimimaan ihmishenkien kanssa, mutta Luoja on suonut rauha aikoja, joten se puoli ei korostunut. Mitä kaikkea sitten sodan oloissa ihminen pystyy tekemään, on hämmästyttävää miten kaukana ihmisyydestä monilla maailman kolkilla paljastuu. Joukkomurhia ja raiskauksia, koska sekin on ase vaikka en sitä ymmärrä. Poikkeusoloissa olen kieltäytynyt jonkin tehtävän suorittamisesta, josta olisi seurannut sotaoikeus, jos ei päälliköllä olisi ollut myötätuntoa.

Nyt siis olimme hetken kirkon työnkuvassa. Minkälaiseen kaitsentaan eli ohjaukseen ihminen sitoutuu antaessaan lupauksiaan? Voiko hän laittaa valtakirjansa kaappiin ja muodostaa itse itselleen työnkuvan tai toisaalta, voidaanko määrätä toimituksiin, jotka ovat omaatuntoa rasittavat. Voidaanko lainsäädännöllä poistaa omantunnon rooli ihmisen elämästä niin, että Jumala sitoutuu katsomaan läpi sormien asioita, jos ajattelemme omantunnon olevan Jumalan ääni ihmisessä.

Kysymykseni kuuluu: Onko kirkko vain tätä aikaa varten ja haluaa tehdä  siitä ihmiselle niin hyvää kuin mahdollista. Jatkokysymys kuuluu: Onko näillä kirkolliskokouksen pohdinnoilla ikuisuusnäkökulma, eli kuuluuko kirkon toimintakenttään vieläkin ihmisen pelastus?

Ilmaston muutoksen alkutahdit!

Jos oikeasti haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen, niin juustohöylä ja kauniit lupaukset eivät auta. On tehtävä oikeasti jotakin. Ensimmäinen asia on siis maailmanlaajuinen päätös, että saastuttavat piiput sammutetaan. Siis kaikki mikä ei koske ihmisen välitöntä elossapysymistä. Ravinto, lääkkeet, talojen lämmitys ja pakollinen liikenne ja vesi ja jätehuolto, joka huolehtii elämän säilyttämistä.

Sellaiset jutut, jotka puhuvat vuosikymmenien päästä jotain tapahtuvan, on vain kosmeettista politikointia ja saadaan mainetta hyvien asioiden ajattelijana.

Ilmastoko politiikkaako

Jos muistaisimme asioita, niin tänään kai Ruotsissa ei olisi atomisähköä wattiakaan. Ei yhtään höyryävää ydinvoimalaa. Nyt en tiedä onko niitä, jos ei ole, niin hyvä on lupauksesta on pidetty kiinni. Kaiken maailman ihmiset tunnistavat ja ainakin osaavat lukea lehdistä, että ilmastokatastrofi on ovella. Mitä me teemme peloissamme? Päätämme laskea huoneiden lämpötilan viiteentoista asteeseen talvella ja veden lämmittäminen lopetetaan heti. Vai mitä teemme? Emme oikeastaan mitään paitsi: Teemme lujia lupauksia! Vuonna 35 ei ole enää autossa starttimoottoria, kun sähkömoottori ei tarvitse käynnistystä.

Maan uumenissa on ollut ja vieläkin on öljyä, jonka varaan on rakennettu koko sivilisaatio ja toinen on sitten hiili. Molempia on opittu käyttämään melko hyvin ja autojen kohdalla hiilijalanjälki on jo puolittunut, kun vain poistetaan liikenteestä yli 10 vuotta vanhat autot. Meillä on siis teknologia valmiina ja sen kunnianhimoinen kehittäminen vie meitä jouhevimmin puolittumiseen. Kotimaisin menetelmin voidaan saada uusiutuvaa energiaa käyttöön käyttämällä esimerkiksi kaikki biomassa kaasupöntön kautta ja loppu on parempaa pellonparannusainetta.

Muissa energiamuodoissa saatamme olla vielä kivikauden asteella, joten hyppäys tuntemattomaan on suuri ja arvoituksellinen tuloksiltaan. Kehitys vie varoja ja, jos joudumme käyttämään uutta energia alkeellisin menetelmin ja samalla kehittää sitä, niin yhtälö ei näytä kovin hyvältä. Olisiko viisautta jatkaa entisellään kehittäen uutta teknologiaa ja ylläpitäen entistä parhaalla tasolla ja sitten tehdään hyppäys, kun uusi on yhtä hyvää eli parempaa kuin entinen.

Jumalan armeijan liikekannallepano

Näyttää siltä, että syvässä rauhantilassa pitäisi rauhassa laatia toimintasuunnitelmia ja tapoja poikkeusoloissa. Kun meillä on ollut normaalitilanne , niin jumalanpalvelukset eivät ehkä meillä kaikilla ole tuntuneet niin tärkeiltä, että joka tilaisuuteen pitäisi pyrkiä.  Sitten tulivat rajoitukset ja huomasimme, että se mikä ei ollut niin tärkeää tulikin tärkeäksi. Jumalansanan kuulo, virsien veisuu ja yhteiset rukoukset ja messut olisivatkin nyt mielessä, kun rajoitukset estävät.

Jos kirkon hallinto osaa vain rajoittaa, niin osa toimeksiannosta on hämärtynyt. Ihmisen sielun tarpeet eivät tyydyty sillä, että sanotaan: Rajoitukset eivät salli! Kirkkojärjestys ei salli! Kirkkolaki ei salli!  Herää kysymys: Mikä on oikeasti meidän Iso Kirjamme? Suomen Laki vai Raamattu?  Lain kirjain ei kuitenkaan ole ollut se este, joka on pysäyttänyt koko toiminnan vaan tulkinnat siitä.

Aikanaan Neuvostoliitossa nousi Inkerin kirkko tuhkasta rohkeitten Jumalaa pelkäävien henkilöiden toimesta. Olen katsonut ohjelmia, joita siinä vaiheessa Suomen Yle viljalti välitti, miten ne harvat papit tekivät työtään. Heillä oli ehtoollisvälineistä matkamalli aina mukanaan ja olivat valmiit ajamaan pitkähköjäkin matkoja palvellakseen sidottuja sisaria ja veljiä. Mummot veisasivat virsiä hauraalla äänellään, mutta Jumalan läsnäolon voi aavistaa helposti.

Jos meillä on ollut kuuden hengen mahdollisuus, niin miksi ei ole hyödynnetty sitä? Sanan lukeminen, tutkiminen ja rukouselämä toimii ihan hyvin niinkin pienessä piirissä, jos halua on! Kun sitten jokainen kuuluu myös johonkin toiseen soluun, niin syntyy tiivis verkosto. Messujahan voi viettää, kun porrastetaan sisääntulo ja kutsutaan alueittain  lähes kortteleittain niin ei ole tartunnanvaaraa, kun pidetään välit.

Jokaisella on harrastuksensa, mutta miksi esimerkiksi ravintolaelämä menee hengellisten asioitten ohi mennen tullen.  Vai onko kyse vain taisteluväsymyksestä? Jos seurakunnassa on vaikkapa seitsemän pappia ja pidetään 15-20 minuuttia kestäviä striimejä, niin vuoro ei osu kiusallisen usein. Mikä estää oikeasti harjoittamasta verkkoehtoollisia. Kaikki kuulevat ja näkevät saman mitä aina on messussa kuultu ja nähty. Pyhä henki voi vaikuttaa ja vaikuttaakin missä ja miten tahtoo.

Lopuksi on todettava, että Raamattu ei rajoita uskonharjoitusta. Kaikki mikä rajoittaa on ihmisten itsensä laatimia. Onko sitten niin, että ehtoollisen sakramentin vaikuttavuus on puitteissa eikä enää siinä Sanassa, jolla asiat toimitetaan. Kumpi on ratkaisevaa: Sekö minkä suussamme maistamme vai se mitä korvillamme kuulemme. Sinun edestäsi sinun puolestasi!

Äärilaitoja

Olemmeko nyt perimmäisten kysymysten äärellä? Miten palautamme muutamassa päivässä ilmastomme tasolle, jossa se on ollut ehkä satoja vuosia sitten, että  Shengen-sopimus toimisi myös Mannerheimin tiellä? Emmekö ostaneet suurella tai pienellä rahalla oikeuden vapaaseen liikkumiseen koko  siis lähes koko Euroopassa. Tämä uusi aika on tiedostamisen aikaa ja jonakin päivänä havaitsimme, että miehet ovat käyttäneet, ei järkeään, vaan lihasvoimaansa ja alistanut heikompaa sukupuolta ja emme selviä muuten kuin istumalla jalkapuussa teiden varsilla ja tunnustaen kuin eräiden maiden tiedotusvälineissä sallitaan esittää katumusta tuhmien tekojen jälkeen.

Urbaani legenda kertoo, että apukehittäjät rakensivat teurastamon maahan, jossa nautakarja on vaurauden merkki. Kuka nyt haluaisi, että pankkitili alkaa pienenemään? Meillä oli metsä vaurauden merkki ja se myös sitä toi siis vaurautta. Ilman kirveen kalketta ja sahan suihketta rakkaissa metsissämme emme olisi selvinneet panttimaksusta, että valvontakomissio poistui omalle puolelleen. Meillä siis suunnitellaan valtavia teollisuuslaitoksia metsän hyödyntämisen varaan, mutta taitaa sitten käydä niin, että koneet ruostuvat, kun kaikissa puissa lukee kohta: Ei saa koskea.

Olisihan se hienoa, jos eurooppalaisille olisi pohjoinen reservaatti, jossa koskematon luonto ja puhtaat järvet odottavat matkailijoita omine eväineen.  Jos perustuslaki on voimassa, niin valta kuuluu kansalle siis Suomen kansalle suomessa. Jota se käyttää sitä valtiopäiville kokoontuneiden edustajien välityksellä. Edustajat edustavat äänestäjiään ja toimivat vapaasti omantuntonsa mukaan.  Sitten tulee iso MUTTA! Eihän se käy, että omatunto sanelee, koska se ei ole luotettava elin määräämään. Puolueohjelma on paljon parempi, siinä on mustaa valkoisella ja hallituksen on saatava tahtonsa läpi, olipa se tahto hyvä tai vielä parempi. Ja Brysseliä on kuultava tarkalla korvalla ja täsmällisellä tulkkauksella. Muuten ei hyvää seuraa vai seuraako, no muutamalle mepille seuraa hyvää ja komissaarille ihan mukavaa särvintä.

Muuten ollaan ihmisiksi ja annetaan itsellemme, toisillemme ja erittäin lapsillemme hyvä, hyväntuulinen ja turvallinen juhannus, kukin kunnioittakoon arvojaan lain puitteissa.

Uusi, vanha vai molemmat

Haalea mielikuva vitsistä, kun joku mummo oli tullut uskoon ja alkoi puhua Jeesuksesta ja Uudesta testamentista. Perillinen soittaa toiselle, että äiti on ruvennut puhumaan jostain äijjästä ja uudesta testamentista. Uuden testamentin kirjoittaminenhan maallisessa oikeudessa kumoaa aiemman ja voi muuttaa pahastikin perintöosuuksia. Hengen maailmassa on toisin. Uudella ei ole perustaa ilman Wanhaa.

Hyvillä asioilla on myös kääntöpuolensa. Kun Raamattu tuli kansan kielelle, alkoi monimiljoonainen tulkinta ja sekaannus oli läsnä eikä koskaan lopu. Toisaalta vapauduttiin ihmisiin luottamisesta, kun jokainen voi tarkistaa Kirjasta puhuuko julistaja asiaa. Olemmeko siis vapautuneet ihmisten vallasta? Emme ole, koska on paljon mukavampaa lukea valmiiksi selitettyä. Onko se siunaus? Ei ole, koska oma oivallus jää pieneksi.

Sitten havaittiin, että Wanhan osan pois jättäminen säästää paperia ja uuden ajan ihmiselle ei paimentolaiskansan historia ole relevanttia lukea. Vai onko niin? Ei ole! Wanha kertoo riittävästi uskottavaksi alusta, syntiinlankeemuksesta ja myös lupauksesta. Erityinen osa on Aabrahamin siunaus, koska ilman sitä kenelläkään ei ole mitään toivoa. Hänen kauttaan tulevat ja ovat tulleet siunatuiksi kaikki kansat.

Erityinen julmuus tapahtuu siinä, että Wanhan hyljeksimisellä leikataan Israelin kansalta historia ja juuret Luvattuun maahan. Raamatun mukaan Jerusalem on kuninkaan kaupunki eikä se ole muuttanut nimeään, vaikka Raamattu todistaa, että sitä voi tallata toiset aikansa, mutta tilipäivä on tulossa kaikille kansoille ja silloin maksetaan kullekin tekojensa mukaan.