Aihearkisto: Uncategorized

Tie tehomaatalouteen

Olipa kerran pieni ja pippurinen kansa, joka meni metsään, kaatoi metsää, raivasi peltoa ja rakensi asunnon. Peltoa n 15 ha ja metsää vähän enemmän. Muutama lehmä navetassa, sikapossu, joku lammas ja kanoja. Perhettä riittävästi niin, että jokaisella lapsella oli tappelukaveri. Lauantaina sauna ja puhdasta päälle, äiti oli huolehtinut. Sunnuntaina kirkko tai radiojumalanpalvelus. Nenät niistettiin, tukat ja kynnet leikattiin ja käytiin siivosti koulua säädetty määrä. Joku jäi jatkamaan tilaa ja toiset hankkiutuivat teollisuuden osasiksi.

Jos talvella ei ollut savottaa, niin tehtiin työllisyystöinä vaikkapa valtaojan kaivuuta. Niinpä piti perustaa ministeriö hoitamaan työhön liittyviä asioita ja sitä myötä tietysti kortiston arvo korostui. Toisinaan on tehokasta, jos nimiä on vähän siellä, mutta kas kummaa myös suurempi määrä palvelee jotain.

Eräänä päivänä havahduttiin todellisuuteen: Hyvänen aika se pieni tila on vain yhden ihmisen työpaikka ja sitten toinen on työtön. Mutta eihän sitä nyt voi alkaa siihen vain maksamaan korvausta, jotain pitää keksiä. Aletaan tuke työllistämistä. Kunnat alkavat etsiä yrittäjiä ja niitähän alkaa löytyä. Rakennetaan halli ja asvalttipiha sopivalla korvauksella. Perustetaan firma ja emännät kyörätään retonkia ompelemaan sarjatyönä kellokallen kiihoittamana. No, saattaa olla, että Kauko-Itä tuottaa halvemmalla ja niin paikka vaikenee.

Isäntä alkaa sitten asua tilaansa yksin. Pitää hommata vähän konetta avuksi. Koneet maksavat. On hommattava lisää sitä mitä entisestään on. Peltoa, sikoja, lehmiä. Liitymme suurempaan kokonaisuuteen ja alamme kilpailla paikasta auringossa niiden kanssa joilla edellytykset ovat paaljon paremmat. Satokausi pitempi ja mitä kaikkea. Kilpailu elämästä on alkanut. Kaikki maksaa ja kaikki on maksettava pienemmällä tänään kuin eilen.

Jonakin aamuna joku herää ja tekee havainnon: Täällä haisee sekä sian, että lehmän lanta! Idylli on pilalla. Sellutehdas sai haista, koska se oli rahan haju, mutta monen mielestä karjatalous tuottaa vain haisevaa jätettä. Tähän on tultu ja mitä sitten. Olemme saaneet jokapäiväistä maito, jugurtti, voi tai levite annoksemme. Joskus myös lihaa, joka raakana on punaista, mutta ihminen syö useasti ruskeana. Meistä on tullut syntisiä. Ei Jumalan edessä, mutta ilmastonmuutoksen edessä. Miten me tästä pääsemme? Voimmeko nyt sitten laittaa karjaa lihoiksi ja syödä hyvällä ruokahalulla? Vai onko ne vietävä metsään ruuaksi karhuille ja susille?

Ammattiuskovan velvollisuus

Tehdäänpä heti pieni määrittely ketkä kuuluvat ammattiuskovien kategoriaan Kategoriaan kuuluvat kaikki Luterilaisen kirkon palkkalistoilla olevat henkilöt.  Kaikista en voi olla varma, kun heti mieleeni tulee keskustelu, kuuluuko kuulua kirkkoon, jos on siellä töissä? Lopputulemaa en tiedä, mutta varmaan yhdenvertaisuusvertailussa tulee esille onko kirkkoon kuulumattoman valitsematta jättäminen vaikkapa kirkkoherran virkaan syrjintärikos. Haudan kaivuun se kai ei vaikuta?

Luterilaisella kirkolla on siis puhdas Lutherin ja hänen aikalaistensa määrittelemä oppi, joka on ainoa relevantti kirkon toiminnan yhteydessä. Ja se tavallisen ajattelun mukaan on esillä varsinkin seurakuntien pääpyhätöissä ja sitä harjoittaa joka sunnuntai kirkkoon kokoontuva kansa. Tämä on se eksymätön lauma, jonka Jeesus rohkenee jättää korpeen keskenään.

Sitten on kummajaisia joita kutsutaan herätysliikkeiksi ainakin aiemmin. Nyt taitaa sujuvampi sana olla palvelujärjestö. Kirkolla täytyy olla Lähetyskäskyn takia lähettejä, mutta niiden puuttuessa annetaan työ palvelujärjestöille ja kontrolloidaan toimintaa antamalla määrärahoja kuuliaisuuden mukaan. Mitä nämä herätysliikkeet ovat? Ne ovat kuin kirkon lehtolapsia, joiden isästä ja äidistä ei aina ole selvää tietoa, yhtä eppäillään.

Mitä ne tahtovat kirkolta? Ensinnäkin suojaa kriiseissä. Toiseksi joku haluaa sakramenttiyhteyttä , koska oma toiminta mielletään vain ahkerammaksi uskonharjoitukseksi kuin kerran viikossa jumalanpalvelus. Miten sitä omaa statusta ylläpidetään ja millä perustellaan? Nähdään uudistusten olevan yhteiskunnassa niin nopeita, että jarrumiestä tarvitaan ja näin voidaan tulla vähän jälkijoukossa, ettei tarvitse kaikissa hiilloksissa polttaa näppejä ensimmäisenä. Joskus se oman korostaminen menee niin villiksi, että joutuu vähän häpeämään ammattiuskovien edessä.

Yhteyttä ja yhtenäisyyttä pidetään yllä kutsumalla piispaa kesäjuhlien vieraaksi. Kirkkoherraa pienempiin juhliin ja ihan tavallisia pappeja silloin ja tällöin puhumaan. Mitä sitten ammattiuskovan pitäisi silloin sanoa? Hänelle kuitenkin ollaan ystävällisiä ja tarjotaan kahvia ja pullaa. Jos hän kehuu, että olette parasta a-ryhmää, hän loukkaa uskollisinta kirkon ydintä, että siellä nurkkaseuroissako on jotain kehuttavaa. Viisas ihminen ei kehu, kiittää kauniisti kutsusta, pitää puheen, joka ei sivua asiaa mitenkään, mutta lopuksi toteaa sivistyneesti, etteivät kuvittelisi itsestään liikaa. Velvollisuus on palauttaa kirkon seinien sisälle se autuus, jota Lutherin opiksi kutsuttu asia tarkoittaa. Niin vähäistä pastoria ei voi olla, ettei tämä velvollisuus tulisi esille.

Raamatussa on sellainen totuus, että toista on pidettävä parempana kuin itseään. Kun tämän ajatuksen lausuu tutkimatta itseään on rikkonut periaatteen. Jos on tutkinut itseään, niin kykeneekö siitä puhumaan, on toinen juttu. Olen vähän miettinyt: Hakiko Jeesus tilanteita, joissa saisi nokittaa fariseusta, vai haastettiinko hänet siihen ja tekikö hän sitä mielellään?

Ilosanoma

Marathonissa käytiin ankara taistelu! Ilosanomaa lähdettiin viemään pääkaupunkiin. Nopsat jalat veivät viestin ja viestinviejä tehtävän toimitettuaan kaatui kuolleena maahan. Ilosanoma oli siis se: Me voitimme! Mikä on tämän päivän ilosanoma? Jos en väärin muista niin hiihtokilpailuista saatettiin saada viisikin ilosanomaa per henkilö. Jääkiekkojoukkue on tuonut ilosanoman, jota sankoin joukoin on toreilla juhlittu. Jonakin vuonna juhlittiin ilosanomaa: Olemme nyt EU:n täysivaltainen jäsen rahaa myöten. Vanhempi väki muistaa miten rahat leikattiin puoliksi ja siinäkin oli ilosanoma, tämä on ikään kuin lainaa ja ne toiset puolikkaat hyvitetään myöhemmin.

Toistanpa tarinan, jonka jostain luin: Meksikolainen mies istui pienessä veneessä ja kalasti rannan tuntumassa. Paikalle kävelee amerikkalainen elämässään menestynyt turisti ja avaa keskustelun: Hei mies! Miksi et osta troolaria ja kalasta enemmän. Tuloillasi voit ostaa lisää troolareita ja palkata niihin miehistöt. Itse voit elää niillä tuloilla ja vain kalastella huviksesi! Kalastaja vastasi: Miksi kaikki tuo vaiva? Minähän jo istun omassa veneessäni ja kalastan osaksi ihan huvikseni.

Onko pääsiäisen ilosanoma sen kaltainen, että meihin liittymällä saat elää kuin ennenkin ja me seurakunnassa järjestämme jotain mukavaa, joka tuntuu sinusta hyvältä?

Äly hoi!

Vanha pää menee pyörälle! Viruspiikille kutsutaan ikäluokittain, näin meille on kerrottu. Vaimoni sai kutsun, minä en ainakaan vielä, vaikka vaimon piikityksestä on jo päiviä kulunut. Olisiko syy siinä, etten ole vuosiin käyttänyt terveyskeskusta, kun ei ole diagnosoitua sairautta paitsi kaihinalut molemmissa silmissä. Vaimolla sentään on syöpä, jota tarkkaillaan.

Kilpailutus on kaiken avainsana. Sanotaan , kaikki halpenee. Olisiko se kuluttajan etu, että jotkut kilpailevat itsensä hengiltä? Konkurssista jää joko vähän käteen tai paljon velkaa. Mikähän mahtaisi olla se summa, joka vuosittain konkursseista sovitetaan?  Valtiolla oli kerran joitakin tukipylväitä, jotka takasivat pyörien pyörivän. Posti oli joskus, muistaako joku, miten aamu alkoi lehden kolahtamisella luukusta kaupungissa ja sitten postinkantaja toi kirjepostin jossain vaiheessa.

Hyvinvointi tai ainakin sen tavoitteleminen toi ilmaisjakelun, joka meän huushollissa oli keskiviikko. Paikallinen ilmaisjakelulehti ja muita tuiki tärkeitä kaupallisia tiedotteita. Miten on nyt? Jakelu on kilpailutettu, hyvä ensiaskel hyvään ja kauniiseen on otettu. Postia tulee, en tiedä enemmän tai vähemmän, mutta sitä tippuu muutamana päivänä viikosta, mutta erikoista siinä on se, että samana päivänä enemmän kuin kerran. Onko siis nyt vain meille tuleva posti annettu yhden vakiojakajan sijasta kahdelle tai useammalle jakajalle? Jos posti tulee väärään osoitteeseen, pitäisi tietää mikä virma on jakanut ja palauttaa sinne, mutta mistä voin tietää? Yksinkertainen neuvo: Painattakaa jokaiselle jakajalle käyntikortteja ja hän tipauttaa aina postin mukana käyntikorttinsa, josta selviää virheellisesti jaetun postin palautuspiste.

Vennamo senior puhui aikoinaan talonpojan tappolinjasta. Liekkö hän profeetta? Kotikylälläni oli minun nuoruudessani parikin pankkia, pari osuustoimintaliikkeen kauppaa. Yksityisiä kauppoja, leipomo, parturinliike ja vaatehtimo. Kun olen joskus harmaantumisen vaiheessa rullannut autollani kylän raittia, olen löytänyt vain yhden olutbaarin, ei muuta. Niin ja tietysti posti oli.

Sadan prosentin korko


Elämme vaikeita aikoja. Tuntuu kuin kaikki olisi pysähdyksissä, mutta sen täytyy olla harhaa, kun tänäkin vuonna bruttokansantuotteeseen tulee jotain. Ainakin vähän. Mistä ja miten on minulle eläkeläiselle mysteeri, kun on kehotus olla sisätiloissa ja tapaamatta ketään. No, sentään päivittäiset uhrimme saamme suorittaa marketin kassalle.

Varmaan Suomessa on ollut paljon ahkeria ja kohtuupalkkaa nauttivia ihmisiä, jotka ovat sairastuneet tai muuten menettäneet toimeentulonsa pääosan.  Näyttää siltä, että on sellainen osa, jonka täytyy saada määräosa aina ja sitten toinen osa, jonka ei tarvitse saada. Ihminen saattaa ottaa vastuita hyvänä päivänä ihan mukavasti ja asiat sujuvat siihen asti, kunnes joku tuki pettää. Menee terveys osittain ankaran puurtamisenkin seurauksena. Sanotaan : Sairasta rauhassa, kun se sairaus on meillä tullut.

Menee hetki, mutta ei kestä kauan, kun muodostetaan uusi osasto, jota jostain syytä ei tarvitakaan ja sairastunut löytää itsensä sen viemärin suulta, joka sopeuttaa asiat. Kuka sopeuttaa syntyneen ongelman? Vouti! Alkaa kyselemään ja saa mitä saa.  Jos tarvitsijoita on useampia, niin kaikille ei riitä. Ei hätää velathan vanhenevat! Vai vanhenevatko? Eivät vanhene, koska ne uusitaan aina hiukan ennen vanhenemista. Joku voi saada käteensä paperin, jossa sanotaan: Saatava  esim 1200 € korko 1170 € ynnä muita kuluja.

Miksi kaikki on halvinta ja joustavinta hänelle, jolla on valuuttaa, on elektroniikkaa ja taitoa näpylöidä niitä. Miksi kaikki on kalleinta hänelle, joka ei omista elektronisia laitteita eikä ole oppinut niitä käyttämään, mutta tunnollisena ihmisenä haluaa maksaa laskunsa ja kipittelee luvan saatuaan pankin kassalle ja maksaa 5-7 € joka ainoasta lapusta, jonka maksuun tuo. Ja kalleinta hänelle, joka on menettänyt elämänhallinnan myötä pankkitilinsä hallinnan ja tarvitsee osamaksuja ynnä muuta pikavippiä.

Miksi valtio, jolla menee huonosti, maksaa korkoa enemmän häntä, jolla varaa on. Olemmeko saalistusyhteiskunnassa. Kun Coronaleijona kaataa ison härän savannilla, niin kaikki kynnelle kykenevät tulevat saaliinjaolle. Yksi tauti kuulemma on, joka paranee sillä millä se on tullut ja se on krapula. Velallisen velat eivät vähene lisää velkaa ottamalla. Markkinajumala on ankara heikoille.

Jos meidän Herramme toimisi samalla tavalla, niin olisimme kaikki hukassa. Hän antaa itsensä toivottoman velallisen edestä ja ottaa entiset ja tulevatkin vastuulleen ja takaa sen, ettei elämisen mahdollisuudet pakene köyhintä ja sairaintakaan.

Paatosta jaloa ja alhaista mieltä

Turussa Puolalankadulla oli aikoinaan viinakauppa eli Alko. Se on faktaa. Samoin se, että sotilaat käyttävät jonkinasteista uniformua . Eräänä päivänä nämä kaksi kohtasivat ja virkapukuinen osti ilmeisesti kotimaista viinaa, montako osti taru ei kerro. Kaupassa oli myyjänä jonkin taistelutoverin ystävä, joka loihe lausumaan: Mitkä juhlat siellä Pansiossa oli, kun eilen kaikki kävi viinakaupassa.

Minä olin siihen aikaan palveluksessa enkä käynyt ja tiedän monia, jotka eivät käyneet. Mitä opimme tästä, ilmeisesti emme mitään? Onko olemassa joku kirkko, seurakunta, urheiluseura, puolue tai muu yhdistys, joka olisi sitä mieltä, että yhden tai muutaman  jäsenen toiminnalla saa leimata koko porukkaa?

Joku viisas sanoi aikoinaan: Jos et voi voittaa vihollistasi, niin liity häneen tai heihin. Kun olen tehnyt työni ainakin viran puolesta poliittisesti neutraalissa ilmapiirissä, ei ole syntynyt sellaista suhdetta mihinkään virtaukseen, etten voisi katsoa ulkopuolisena kaikkea. Ihmettelen miten näissä aate- ja uskomusviidakoissa voi olla ydintä. Lähes kaikki on siirretty juuriltaan pois. Katselin tuubista miten puiden siirtelyynkin on keksitty kone ja täysikasvuisia puita pystytään siirtelemään niin, ettei juurikaan huomaa, ettei se ole alkuperäinen kasvupaikka. Kehitys kehittyy sanoi joku ajattelija aikanaan.

Joskus oli johtohenkilöitä, joilla oli aate ja samaan aatteeseen uskovat seurasivat johtajiaan. Nyt näyttäisi siltä, että omaa aatemaailmaa tärkeämpää on saattaa ilmoille mitä kannattajat haluavat kuulla. Maailmamme on nyt moniääninen, mutta mistä tietää mitä ääntä kannattaa kuunnella?

Jättiläisistä ehkä vaikuttavin on seksi!

Sallinette, että johdan jotenkin Raamatusta sen ihanteen, jonka ihanteeksi ymmärrän. Yksi mies ja yksi nainen Jumalan yhdistämänä rakentavat yhteisen elämän rakkauden ja luottamuksen pohjalle. Siihen kuuluu myös silloin sukupuolielämä ja siitä seuraavat lapset joiden lukumäärää Raamattu ei määritä. Patriarkoilla oli 1 – 12. Avioliitto siis parhaimmillaan on elinikäinen ja siinä on eri vaiheita. Alkuhurmiosta siirrytään seesteiseen keskivaiheeseen ja sitten vanhennutaan yhdessä niin, että liekit sammuvat, mutta lämmittävä hiillos jää.

Me tiedämme, että kaikki ei käy näin suloisesti. Kaikki eivät löydä kumppania, jonka kanssa elämänsä jakaa. Toisaalta fyysinen kehitys tulee etuajassa, jolloin ei ole mahdollista parisuhteen perustamiseen. Se on monille ongelmallista aikaa, kun ei ole eväitä käsitellä asioita eikä minun nuoruudessani niistä puhuttu. Oli vain ajatus, että luonto ajaa tikanpojan puuhun. Useasti tulee kuvaan mukaan masturbointi, koska jotenkin on sitä ongelmaa hoidettava. Osa kokee siitä huonoa omaatuntoa ja toiset sanovat sitä suorastaan terveyttä edistäväksi. Siinäkin nuori joutuu ristiriitaan eikä eisemitään -lääke auta kaikkia. Tässä on ensimmäinen jättiläisen ominaisuus, koska se saattaa sammuttaa asiaa, josta laulaja sanoo: Ihmisen ikävä toisen luo.

Toinen vaihe tulee sitten, kun aletaan tutustua toiseen sukupuoleen. Vaikka olisikin tieto, että seksi on avioliiton liima ja sinetti, niin sen sinetin murtamiseen on helposti ylitsepääsemätön halu ja näin ikään kuin se puhtaus ja viattomuuskin murretaan eikä maku välttämättä ole hyvä jälkikäteen.

Kolmas asia on siis se, että uskovienkin keskuudessa alettiin perustaa ns avoliittoja ja se sai tavallaan hyväksytty leiman, vaikka se on ollut vallitsevan käsityksen vastainen aluksi.

Neljäs asia on se tilanne, kun vastakkainen sukupuoli ei herätä sellaisia tunteita, joita ihminen kaipaa. En sano tästä paljon, mutta vain totean, kun tieto puuttuu.

Viides asia on sitten muodot, jotka eivät ole saaneet hyväksyntää luonteensa vuoksi. Niitä ovat lapsiin kohdistuneet seksuaaliset teot. Jopa omiin lapsiin kohdistuvana.   Raiskaus on  toisaalta vallankäyttöä ja toisaalta oman itsekkään pyrkimyksen toteuttamista. Jossain se on sodassa käytetty ase, koska joissakin kulttuureissa raiskatulla ei ole ihmisarvoa.

Oma kategoriansa on sitten pornomaailma ja kaikenlainen korviketuotanto joita myös seksileluiksi sanotaan. Se on ainakin minun ymmärrykseni mukaan loitonnut jo melko kauaksi asian luonnollisista puitteista.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala loi ihmisen seksuaaliseksi olennoksi ja tarkoitti asian olevan ihmiselle hyväksi ja elämää kantavaksi voimaksi. Pahimmillaan se voi muuttua rasittavaksi kuormaksi, joka pilaa koko elämän. Kun Jumala on antanut tämän ominaisuuden, Hän pystyy sitä myös säätelemään ja rikkimennyttä korjaamaan, jos sitä nöyrästi Häneltä rukoilemme. Tänään katselen toisin silmin kuin joskus aikaisemmin, koska itse olen haavoittuva tällä alueella ja saanut Jumalan rakkaudesta korjaavaa hoitoa.

Elämän jättiläiset

Raamattu kertoo hybridi-ihmisistä joita myös jättiläisiksi kutsutaan. Meidän aikanamme puhutaan isojalasta, joka on kuitenkin jäänyt hämäräksi asiaksi. Ihmisen olemuksessa on tarpeita joita voidaan kuvata sanalla halu. Sitten on vielä toinen aste, joka on himo. Himoja on tavallaan luonnollisia ja osa luonnottomia.

Eräs huumeista vapautunut henkilö kuvaili luonnottomat himot siten, että ihmisellä ei ole luonnollista tarvetta polttaa tupakkaa, ei käyttää alkoholia eikä käyttää huumeita. Ne ovat siis altistuksesta syntyneitä ja totuttelemalla tulleita riippuvuuksia.

Otan esimerkiksi itseäni lähellä olevan luonnollisen riippuvuuden. Olen ylipainoinen jonkin verran. En halua syyllistää ketään, joka on muun syyn eli sairauden takia ylipainoinen. Uskon, että ihminen on luotu tuntevaksi siten, että luonnontilassa yliravitsemus ei ihmistä vaivaa. Kun ruuasta on tullut nautintoaine entisen elämän ylläpidon sijaan, niin maistuminen on tullut tärkeämmäksi kuin se, että pysyn hengissä. Toistuva ylitankkaus saa sääntelyn horjumaan ja joudumme nälkämme kanssa voittamattoman riippuvuuden orjiksi.

Sama pätee rahaan. Me tarvitsemme määrätyn tulotason, että voimme viettää normaalia elämää, mutta siihen tulee helposti tarve varata pahan päivän varalle ja tilin karttuessa tulee ahneus, joka kehottaa kartuttamaan oikein ja väärin. Silloin syyllistytään helposti kansantaloudella perustellen ottamaan leivän toisen suusta pois.

Kun aikanaan olin vähän savotassa, niin piti tehdä tulet metsässä, että saatiin jotain lämmintä juotavaa ja syötävää. Tulen käsittely on siis tarve joskus ja joskus se riistäytyy irti, mutta pyromaanisena taipumuksena joku paha on siinä mukana, jos haluaa nähdä vaikkapa kirkon tervatun paanukaton liekeissä.

Joskus me haluamme jotain asiaa vaikka meillä ei ole siihen tarvittavia varoja. Haluaminen saattaa muuttua himoksi ja silloin etsitään mahdollisuutta saada omaksi vastikkeettomasti. Sellainen ominaisuus voi joskus olla niin vaikea, ettei voi mistään poistua tyhjin käsin.

Rikollinen fiilis!

Viime vuosituhannella olin vapaaehtoisena hommissa erään vammaisjärjestön palveluksessa. Heillä oli kesäpaikka ja pihapiirissä oli ulkona useita pöytiä penkkeineen, joissa he kesäpäiviä viettivät. Laitoin joskus ikkunalaudalle kaijuttimen ja soittelin joskus radio-ohjelmaa ja joskus joitakin levyjä. No, tietysti ääni kuului naapurinkin tontille. Joku soitti toimistolle ja tiedusteli oliko teostomaksut maksettu julkisesta esityksestä.

Näin saatamme tulla sulasta tietämättömyydestä rikkoneeksi jonkin tahon oikeuksia. Nyt olen hämmentynyt. Olin mukana matkalla, joka tehtiin 1995 Länsi-Inkeriin. Se oli seurakuntamatka ja siellä järjestettiin jumalanpalveluksia ja mukana oli paljon nuorta väkeä. Nuorisolla on kaksi yhdistävää tekijää yli kielirajojen. Jalkapallo on yksi ja sitä peliä pojat pelasivat aina, kun oli tilaisuus. Toinen on laulaminen. Olin silloin tehnyt videokoosteen ja syystä jota en muista siihen nauhalle tuli esittävän taiteilijan virrenveisuuta. Sain siitä tietenkin huomautuksen ja mykistin sen kohdan. Hämmentävä asia oli mielestäni se, ettei se riittänyt. Kun lapset lauloivat välillä suomeksi ja välillä venäjäksi, niin sekin oli moitittavaa toimintaa. Videot käyvät hassuiksi, kun lapsikuoro on kirkossa siellä edessä, mutta mitään ei kuulu.

Laitoin koosteen tubeen, kun ajattelin nyt jo aikuisten ihmisten muistavan sitä matkaa. Olen siis väärintekijä, mutta kenelle pitäisi osoittaa anteeksipyyntö?

Hakkeroitu Raamattu?

Mieleeni tulee ensimmäinen oma tai toinen taisi olla PC, jonka hankin joskus 90-luvun aluillaan. Se meni juntturiin ja sieltä löytyi virus, jota jahdattiin kissojen ja koirien kanssa. Mieleeni on jäänyt, että viruksia oli siinä vaiheessa noin 54 000. Mahtaako kymmenellä kertominen riittää? Virusten myötä tuli tietenkin torjuntaohjelmat ja hullu, joka ei hommaa, koska voi levittää itse tuskaa tuntematta. Virukset ovat kuin ihmisten hengityksestä tarttuvia ja niillä on paljon erilaisia nimiä. Kun sitten näitä suuria tietoryppäitä hakkeroidaan, niin meille näytetään  pitkää nenää, että ette ole turvassa, vaikka meidän jokaisessa elektroonisessa laitteessa hyvä ja paha taistelevat. Hakkeri voi jo kutistaa arvovillapaitasi nuken kokoon, jos haluaa vain säätämällä vähän lämpöä. Me kauhistelemme sitä, että joku saa tietää meistä jotain, jota tapahtuu kuitenkin jokaiselle normaalisti elävälle.

Olipa kerran kivikausi, jolloin totuus oli hakattu kiveen ja pienet tai suuret modernisoinnit olivat hyvin vaikeita siihen aikaan. Kun päästiin Lutherin ja Guttenbergin aikakauteen, kävi mahdolliseksi puuttua alkuperäiseen. Latoja oli pantu paljon haltijaksi. Tähän väliin tuli mieleeni seuratilaisuus , jossa saarna tulkittiin toiselle kielelle. Kun kävi ilmi, että tulkkaus kesti kovin pitkään , niin saarnaaja kysyi, onko se kieli niin erilaista? Vastaus oli: Minä selitin vähän tarkemmin. Kriittinen Raamatun tutkimus löytää ”totuuksia” joita itse en löydä samasta tekstistä. Raamattu voidaan hakkeroida niin, että kerrotaan sen tekstin, jos ei ihan tarinaa, niin kuitenkin paljon virheitä sisältäväksi. Tämä hakkerointi on hyvin mieluista ja sitä halutaan julki mahdollisimman laajalle. Tämä on tietysti minun henkilökohtainen näkemykseni ja luulen, että saan opetusta ihan piisalle tästä eteenpäin.

Oikeastaan olen huolissani molemmista hakkeroinneista. Minkälaisessa viidakossa kiemurtelee meidän asialliset asiamme ja minkälaista sielunravintoa pidetään esillä tässä maniarvoisuuden ryytimaassa