Aihearkisto: Uncategorized

Nielu ja päästökauppa.

Olisiko ihan tänään, kun Suomen hiilinielut romahtivat. Minua ainakin hämmentää ajatus, että nielua voidaan mitata jollain niinkuin sydämen sykettä tai verenpainetta. Jos sellainen kone jossain on, niin kyllä se pitäisi tuoda uutisissa näytille edes yhden kerran! Haluaisin nähdä ruudultani miten monitori näyttää, että vielä äsken metsä nieli hiiltä, mutta yhtäkkiä monitori piippaa ja näyttää suoraa viivaa. Minusta tuntuu järjen vastaiselta se, että emme saisi käyttää suomalaista metsää niin kuin vuosisadat on käytetty ja yhä metsää on olemassa. Suomalaisuuteen on aina kuulunut oma sauna ja sen terveydelliset ja terapeuttiset löylyt. Miksi myös maataloutta syytetään milloin mistäkin, kun kuitenkin tarvitsemme ruokaa joka päivä. Kyllä tietysti Eurooppa tuottaa meille ruokaa mielellään, mutta onko syytä ajautua samanlaiseen riippuvuuteen kuin Venäjän öljy ja kaasu ovat aiheuttaneet.

Toinen ehkä paljon isompi ihmetyksen aihe on ollut ns päästökauppa. Kuka voi myydä eli keneltä saa ostaa lupia saastuttamiseen. Ovatko kaikki autojenpolttojutut ostaneet päästölupia, että saa käryttää? Kuka on oikeutettu myymään päästöoikeuksia ja kenelle ne rahat menevät. Mitä niillä rahoilla tehdään? Maailma ympärillämme on muuttunut kummalliseksi ei osaa hahmottaa. Kun emme tiedä etukäteen mitä tarvitsemme seuraavassa vaiheessa. Oli varmaan mahtavaa puhua Unkaria ja Puolaa vastaan laillisuuspyrkimyksistä, joka on nyt 8 miljardin panttauksessa, kun tarvitaan hyväksyntä Nato-optioon, jolla on kehuskeltu pitkän aikaa. On vähän niin kuin olisi mittakaavat ja perspektiivit hukassa. Neljän vuoden periodi on liian lyhyt asioiden korjaamiseen, mutta liian pitkä lainsäädännön ”uudistamiseen”.

Perhe, suku, heimo ja kansa

Raamattu puhuu siitä, että kansoille on määrätty asumisen rajat ja -ajat.  Siinä kaavassa olisi ruhanomaisen rinakkainelon aakkoset, jos olisi lukutaitoa.  Vanhankansan perinteen mukaan nuori mies ja nuori nainen rakastuivat ja päättivät yhdistää kohtalonsa. Siihen siunaantui sitten myös lapsia.

Ihmiskunta on rakennettu rakkauden periaatteelle. Isä ja äiti rakastavat toisiaan, he luovat perustuksen hyvälle elämälle. He rakastavat lapsiaan ja lapset heitä, vanhempinaan. Se on tietysti ihanne, johon sitten tulee niitä poikkeuksiakin. Perheet kasvavat, tulee useampia sukupolvia ja perheistä syntyy suku, joka on yhteisöllisyyden seuraava aste. Suvuista syntyy heimot. Ja heimoista kansa.  Rakkaus tietenkin ohenee loitonnuttaessa siitä ydinrakkaudesta, mutta aina me heimomme ja kansakuntamme tunnistamme omaksemme kaikkien joukosta.

Suomalainen pitää toista suomalaista kaverinaan, kun ulkomailla kohtaamme. Jos kansat asuvat rauhassa rajojensa sisällä ja kansat tuntevat kuuluvansa ihmiskuntaan, voi rauha vallita kaikkien kesken. Raamattu kieltää myös vanhojen rajojen siirtämisen.  Rajan siirtyminen on ollut katkerien käräjien aihe monesti. Rauhan maailmassa jokainen kansa saisi tehdä ja tuottaa sitä mikä parhaiten menestyy ja sitten voidaan tehdä kauppaa niin, että se tuottaa hyvää molemmille.

Mistä kaikki tora, riita ja kahakointi ja sodat sitten aiheutuvat. Jos ihminen ei mielestään mahdu omien rajojensa sisäpuolelle, elintilaa on alettava vaatia toisilta eikä se koskaan tapahdu rauhassa, paitsi rahalla ostettuna.  Alaskan on USA ostanut rahalla aikanaan. Me olemme havaitsevinamme, että kansojen sekoittamisesta ei ole tullut mitään hyvää. Kansat vaeltavat paremman elämän toivossa, mutta myös pakotettuna niin kuin orjakauppa teki ison asian. Orjuuden haava kansan sielussa tulehtuu helposti, varsinkin isäntähengen esiin tullessa edelleen. Kaikkialla, missä kansakunnan muodostuminen on vaatinut uhreja, siellä on haavoitetut sielut herkästi tulehtuvassa vaiheessa. Siksi syntien tunnistaminen, tunnustaminen ja anteeksisaaminen olisi niin tärkeää pienessä ja suuressa mittakaavassa. Totuuskomiteat ovat tehneet siunattua työtä jos valmiutta anteeksiantoon aidosti on käsillä.

Ehkä ehjää ei kannata korjata

Kun joskus olen katsellut erilaisia remonttiohjelmia, olen ihmetellyt miksi ehjää rikotaan. Jos kylppärissä on väärän väriset laatat, niin piikkausvasara käteen ja seiniä louhimaan. Ehkä lapsuuden köyhyys on lyönyt leimansa vai olisiko peräti ihan vain kateutta, kun jollain on varaa ostaa miljoonatalo ja sitten kaikki pannaan uusiksi.

Oikeastaan ajatuslähti laukalle siitä, että Pisa hommissa on menestytty aikanaan hyvin. Nyt olisi monellakin alalla väitöstutkimuksen paikka tutkia mitä muutoksia järjestelmään on tehty niitten hyvien vuosien jälkeen. Mitä ja miksi jotain on tehty ja mikä on ollut vaikutus? Samalla pitäisi tutkia mitä esimerkiksi Virossa on tehty samaan aikaan, joka on tuottanut toisenlaista tulosta?

Samanlaista itsetutkistelua tarvitsisi varmasti myös kansankirkkomme. Joskus kirkon jäsenyys on ollut 90 prosentin luokkaa. Mitä se on nyt, en tarkkaan tiedä. Mutta ei kai kovin hyvin mene, kun monet asiat takkuavat. Kiinteistöt jäävät vaille käyttöä ja se mikä oli joskus hyvää, esimerkiksi leirikeskukset, ovat ehkä jo rasite. Olisiko ratkaisuissa tutkimisen aihetta? Ei kai uudet tuulet ole aina suotuisia, jos ne tuottavat heikompaa tulosta.

Katsoin yhdenohjelman, kun sukupuolensa kanssa vaikeuksiin joutunut tilitti tilannettaan. Järkytyin siitä mitä ihmislle voi tapahtua, kun aletaan korjaamaan, jos ei ihan ehyttä, mutta kokonaista kuitenkin.  Olisiko kuitenkin ollut niin, että remonttia olisi pitänyt tehdä sielussa ja mielessä eikä fyysisessä olemuksessa. Rukoillen Luojalta apua, jos joku asia on jäänyt kesken! Me kaikki, jotka olemme joskuskin osallistuneet Jumalanpalvelukseen, olemme tunnustaneet Jumalan Isäksi, Kaikkivaltiaaksi, Taivaan ja maan Luojaksi!

Hyvinvoinnin jälkipäivät

Sotakorvaukset polkivat aikanaan Suomen teollistumisen huimaan vauhtiin. Oli opittu ja opeteltu tekemään laivoja, vetureita ja kaikkea muuta puusta ja metallista.  Tulee mieleeni tarina, jonka kuulin naapurimaassa. Yrittyshenkiset kaverukset perustivat rakennusliikkeen, joiden suunnitelma oli saneerata vanhoja asuntoja nykyaikaan. Ennenkö homma lähti käyntiin heille tehtiin tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Hyvin pukeutunut henkilö tuli käymään ja ilmoitti seuraavaa: Ensimmäiseksi saneraatte kolme asuntoa minulle sitä vastaan, että sitten voitte toimia rauhassa.

Kun sotakorvaukse olivat tehdyt, niin alkoi työskentely omaksi hyväksi. Ilmeisesti korvauksen saaja huomasi laadun tarpeeksi huolelliseksi, joten alkoi tulla jatkotilauksia ihan maksua vastaan. Toki kauppaa alettiin tehdä laaja-alaisesti eri suuntiin. Koetusten vuodet oli takana ja ne oli kestetty kansanuskosta kumpuavan rukouksen voimalla. Nyt alkoi hyvinvointi. Evakot olivat löytäneet paikkansa jotenkin vanhan väestön seassa. Rintamamiestalot olivat rakennetut ja hyvä oli tehdä työtä nyt ei velvollisuudesta vaan ihan palkkaa vastaan. Alkoi hyvinvoinnin eli hyvinvointivaltion rakentaminen.

Rahaa alkoi virrata kaikkien kassaan, joilla oli oikeus verona leikata osansa. Valtio, kunnat ja kansankirkko sai hilloa, jolla voitiin tehdä hyviä asioita. Kirkkoverkosto oli hyvin kattava, joten kovin paljon pääkirkkoja ei tarvinnut rakentaa, tietysti palabneet piti korvata. Sen sijaan alkoi kiihkeä kehitystyö. Rakennettiin seurakuntakeskuskia ja leirikeskuksia, kun oli millä voitiin toimia, mutta säästäminen vissiin ei juuri tullut mieleen. Kuitenkin samalla, kun raha alkoi korvata ihmisen turvan, niin alkoi usko ehkä ohentua. Rukoukseen ei pakottanut pula eikä sairaudet, koska myös kehitettiin sairaalaverkosto. Näin sukupolvien yhteiselo oheni ja kuolema siirtyi kodeista laitoksiin.

Ihmiselon ihanuus ja kurjuus sisältää myös sen, että tekojemme seuraukset ilmnevät vassta  , kun kaikki vahinko on jo tapahtunut. Täit, luteet ja kirput sukupuutettiin DDT-nimisellä tupsuttelu pahviaskilla, jota ainetta olemme myöhemmin syönet kaloissa itse. Sivistys ja matkailu tuo aina uusia tuulia ja uusia tarpeita. Yleisurheilu-ja hiihtäjä kansa alkoi suunnata mielenkiintoaan kaikenlaisiin siällä pelattaviin pallopeleihin. Toki kaikille jaettiin kaikkea hyvää, koska rahaa oli ja sitten huomattiin myös lainaamisen helppous. Sotakorvaukset olivat sellainen takaus, että ei tarvinnut paljon etsiä mistä saa lainaa.

Koko toiminta piti toimia jatkuvan kasvun kulku-uralla. En tiedä tiedettiinkö, että markkinatalous tuottaa itse laman jollakin syklillä. Siihen johtaa kakunleikkaajien ahneus.  Ahneus pääsi valloilleen siksi, että Sana ei ehkä enää koskettanut sisintä tai ehkä siitä oli jo terävin kärki taitettu pois. Se taas jotai ja johtaa siihen, että kirkkkoon kuuluminen ei ole enää omantunnon vaan verovapaus asia.  Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut siinä, että suurimmat uhrit annetan kiinnostavimmille asioille, eikä kansanusko kuulunut enää top kymppiin. Vaikka julistettiin sulosointuja, niin virta vei muualle ja nyt se mikä oli ennen hyvää, siitä tuli rasite. Kiinteistöt ja runsaasti lisätty henkilömäärä joutuvat taistelemaan paikasta auringossa.

Kun sitten on muodostettu kiveen hakattu teesi: Saavutettu etu, niin paisuva toiminta vähenevillä varoilla ei voi toteutua, jos oikeudenmukaista leikkausta ei osata enää tehdä, niin tarvitsemme ottaa lainaa tulevilta sukupolvilta ja se on helppoa siksi, että ne maksajat eivät ole vielä sanomassa: STOP! Mitä he voivat tilanteelle, eivät mitään. Korkeintaan voivat potkia hautakivemme nurin, mutta meille ei tunnu missään.

Uskova-vai tosiuskova

Käynnissä olevan kampanjan yhteydessä puhutaan tällä akselilla ilmeisen paljon. Mikä määrä uskoa on sopiva? Tietysti riippuu siitä mitä uskomisella tarkoitetaan ja mikä on sen päämäärä? Muistan lasuudesta Etelä-Pohjanmaalla sanottiin, että rippikoulu ja konfirmaatio valmistaa nuoren ottamaan osaa huvielämään itsenäisesti. Se oli tietenkin 50-lukua. Jos havitteli jonnekin tanssipaikkaan ennen konfirmaatiota, niin sanottiin: Sulla on lusikka vielä pappilan kaapissa. Konfirmointi antaa kyllä mahdollisuuden johonkin itsenäisesti, mutta se oli osallistuminen Herran pöytään.

Raamatun mukaan uskon päämäärä on sielun pelastus! Se on varmaankin vaikea termi, jos ei ole kuullut mitä pelastus on ja mistä pelastutaan.  Jos termi:Synti on vieras, niin vielä vaikeampaa on ymmärtää miksi mitäkin on olemassa. Jos katsomme vikkapa lainsäädännön kehitystä, niin moni asia, joka aiemmin ei ollut juuri paheksuttavaa, on nykyisin suuri rikos. Tietosuoja on niin ankara juttu, että väärän sivun klikkaaminen tietokoneella tuotaa sanktion. Jos katsoo jonkin toisen henkilön tietoja jostain rekisteristä. Jos ammatin puolesta on pääsy tiedostoihin, niin kyllä lipsahdus voisi tulla kenelle tahansa.

Sukupuolinen kanssakäyminen on ongelma niille jotka eivät halua sitoutua siunattuun liittoon. Kun satunnainen matkailija tapaa satunnaisesti kiinnostavan kohteen, niin pitää saada sanallinen suostumus, muuten voi kärähtää myöhemminkin raiskauksesta! Oli mielestäni vähintään outoa, että erään presidentinvaalin yhteydessä joku äkillisesti muisti 30 vuotta vanhan jutun miten ehdokkaan kädet olivat vaellelleet jossain.  Eikö ihmisten elämässä ole enää mitään pyhää ja inhimillistä?

Jos joku ei halua olla tosiuskova, niin miksi alkaa hengailla koko asian kanssa. Mitä sitten tosiuskovaisuus kenellekin merkitsee. Minulle usko näyttäytyy Jumalan tahdon seuraamisena Pyhän Hengen avulla, joka on uudestisynnyttänyt elävään toivoon Kristuksen tähden. Kun kuolema korjaa aikanaan, niin uskoni mukaan Jeesus on vastaanottamassa toisella rannalla. Tämä on ehkä jonkin mielestä lapsellista, mutta parempi olle lapsellinen pelastettu kuin viisas välinpitämätön mitä sielulle tapahtuu.

Jos ajattelemme järjellä, niin ei kai kukaan lottoa toivomatta voittoa. Ei kukaan harjoittele urheilua niin, ettei tähtää voittoon? Ei kai kukaan harjoittele ammuntaa haluamatta koskaan osua kymppiin?  Uskovan elämästä apostoli Paavali toteaa: Jos meillä olisi toivo vain tätä elämää varten , olisimme ihmisistä surkuteltavimmat.

Sodan olemus

Joskus on sutkautettu sanonta: Sodassa ja rakkaudessa on kaikki luvallista! Nyt en ole ihan varma, oliko sanamuoto juuri tuo. Ei kai niitä oikeasti voi verrata. Rakkaudessa on partnerin mielellä valtava vaikutus, ehkä nykyisin niin suuri, ettei uskaltaisi aloittaakaan. Onneksi on asiat hoidettu vanhanliiton aikana, jolloin sanottiin: Vie sinä minä vikisen!

Olen sen verran vanha ukkeli, että muistan Vietnamin sodan, Kuuban kriisin ynnä muita juttuja. Kuvaitin, Irakin, Afganistanin, Tsetsenian, vuoristo Garabahin, Ossetian ja voi olla muitakin. Kaikilla näillä on yksi yhteinen nimittäjä: Hyökkääjä/miehittäjä on joutunut poistumaan ja aina on jättänyt myös kaaoksen jälkeensä.

Miksi näin? Hommat on tehty väärien tietojen perusteella, vakoilu tyrinyt. Ei otettu jenkkejä ja muita liittolaisia kukkapuskin vastaan Irakissa! Näyttää siltä, että ulkoapäin voidaan hallintoa joko vähätellä tai kehua, mutta totuus ei ole kummassakaan. Irakin sodassa minua alkoi hirvittää tilanne, kun 400 kilometriä pitkä kolonna suuntasi pohjoiseen. Vastaanottajilla oli ei kukkaset vaan kalasnikovit käsissään, mutta ilmeisesti sisu niiden käyttämiseen puuttui. Ei tullut raatteentietä siitä vaikka ainekset olivat tarjottimella.

Miksi sitten alivoima pärjää? Miksi Suomi pärjäsi talvisodassa? Jossain on ollut iskulause: Voitto tai kuolema! Siinä ovat hyökkäyksen kohteen vaihtoehdot. Maa, johon hyökätään taistelee olemassaolostaan ja se on paljon motivoivampi voima kuin korkeatkaan kunniamerkit, jotka saadaan pahanteosta naapurissa. Vaihtoehdot määräävät moraalin taistelussa. Hyökkääjän joukot eivät koskaan menetä niin omaatuntoaan, ettei tiedä olevansa huonolla asialla. Tämä tieto on ollut kaikkien käytettävissä, mutta sen myöntämiseen ei pokka riitä. Jos tuntisi ja tunnustaisi olevansa väärällä asialla, niin ainoa vaihtoehto olisi vetäytyä ja tarjota/pyytää rauhaa! Maailman humaanin kehityksen huippu on karannut käsistämme! Huippu, jonka piti poistaa sodat ja toisi takaisin käräjäkivet, jossa ympyrän muodossa voidaan asioita ratkoa.

Kansalaisaloitteista

Suurissa ja vaikuttavissa asioissa tuntuu mielestäni Kansalaisaloitteen kannatusmäärä pieneltä. N-liitosta olen hyväksynyt yhden periaatteen ja se on vastaan äänestäminen. Kansalaisaloitteissa pitäisi olla mahdollisuus vastustaa, niin kansan mielipide tulisi paremmin huomioiduksi.  Nykyinen menetelmä antaa osin ainakin väärää kuvaa kansan mielipiteistä eri asioihin, koska se vastaehdotuksen tekeminen kuitenkin vaatii vaivannäköä ja useasti mieluummin vaikenee. Tietenkin sanotaan, että kansanedustajat sitten kuitenkin asian ratkaisevat ja heillä on siihen harkintakyky. Aloitteeseen pitää reagoida tunne ja myös järkitasolla. Nykyinen systeemi antaa signaalin kansan tahdosta ja harva edustaja haluaa toimia piittaamatta kansan tahdosta, koska vaaleissa taas veri punnitaan. Sanoisin, että avioliitto- ja identiteettiasiat ovat sen kaltaisia samoin koulujen opetusohjelmat.

Hybridi

Me tunnemme automaailmasta kolmenlaisia ajoneuvoja: Polttomoottori, täyssähkö ja sitten hybridi, jossa on osa kumpaakin. Kuljettaja saa määrtä hybridissä, kumpaa voimaa käytetään. Näin on myös ihmisen kanssa. Ihmisessä on kaksi voimanlähdettä: Lihallisuus ja Pyhä Henki, nyt puhun uskovista. Me vanhankansan saföörit tunnemme vain polttomoottoritekniikan. Vähitellen tuli tietoisuus, että akkua suurentamalla, voidaan ajaa myös sähköisesti. Vuosikymmenien kehitys on antanut meille hyvän polttomoottoritekniikan ja olemme uskoneet, että se on hyvä.

Teos: Kaksisieluinen mies, kertoo meille hengellisen hybriditekniikan ulottuvuudesta uskonelämässämme. Tiedämme , että autoilussa polttomoottori tuottaa saastetta eli savua, samoin meidän lihallisuutemme tuottaa hankaluutta meille itsellemme ja usein myös lähimmäisillemme. Lihallisuus tuntuu hankalalta, kun emme saa sitä kokonaan hallintaamme niin, ettei se koskaan tulisi esille.  Kun meillä on tuo Hankala Raamattu, joka aina pyrkii suitsimaan lihallisuuden toimialaa. Miten pääsisimme päästöttömään olotilaan? Pyhän Hengen avulla se olisi ainakin teoriassa mahdollista. Sitten siihen on myös toinen tie! Paatumuksen tie. Kun tulkitsemme sanaa omaksi hyväksemme, niin voimme löytää sanat: Missä ei lakia ole, siellä ei syntiä lueta! Onko ratkaisu päästöttömään elämään siis lain mitätöiminen ja näin ei voi olla rikkomustakaan.

Jos teemme mielikuvaharjoituksen. Mitätöimme liikennelain ja jokainen ajaa miten taitaa ja niin kovaa kuin haluaa. Mieleeni tulee taannoin liikenne naapurimaassa. Kun pysähtyy liikennevaloihin kaksikaistaisella kadulla, niin siihen paalupaikalle saattaa tulla neljäkin autoa, mutta jatkossa kaistoja on vain kahdelle autolle, no: Röyhkeimmät saavat ne ja muutkin heidän jälkeensä.

Voimme tehdä toisen mielikuva harjoituksen. Kuinka moni nykyisin äänestäisi Johannes Kastajaa kirkkoherraksi. Suosittu hän oli, mutta kaula ei kestänyt kuitenkaan. Miten Jeesus sopisi piispan kaapuun? Hänkin oli kansan suosikki aina välillä, mutta murheellinen oli Hänen lopputyönsä, joka sinetöi uran: Maailman Vapahtaja! Onko Jeesus kärsinyt, että me saamme elää, kyllä, mutta ei lihallisuuden joohtamana, vaan Hengen. Silloin emme pääse kokonaan irti lihallisuudesta, mutta elämä on kuitenkin elämisen arvoista!

Johtajuus, missä piileskelet?

Historian lehdille on tallennettu suuria tarinoita, suurista johtajista. He saivat aikaan suuria asioita. Vaikkapa Hannibal, joka teki vaivalloisen matkan Alppien yli ja hyökkäsi Rooman valtakunnan kimppuun pohjoisesta, joka oli ihmisten mielissä turvallisin ilmansuunta. Siellä oli vuoristo ja sen ylittämisen ei ihmiset uskoneet olevan mahdollista vielpä suurella armeijalla. Armeijalla, jolla on merkitystä  koko valtakuntaa ajatellen. Luottamus johtajaan on täytynyt olla suuri, että sellainen vaivannäkö oli mahdollinen.

Suomenkin historiassa on henkilöitä, joilla oli näky ja joita seurattiin. Oli Alkio, Tanner, Paasikivi ja sodan aikana Mannerheim. Heidän ymmärrykseensä luotettiin ja he olivat suunnan näyttäjiä. He eivät olleet perässäkulkijoita, jotka tarkkailisivat porukkaa takaa mihin se on menossa. Politiikassa on minua ihmetyttänyt se, että kenttää pitää niin tarkasti kuunnella. Siis nykyisin muodostetaan näky valtavirrasta. Niin taitaa olla hengelliselläkin alalla . Jotenkin asiat aina menevät, kun odotellaan ja tarkkaillaan mitä porukka haluaa. Kysymys kuuluu: Tarvitaanko siihen johtajuutta, jos vain tarkkaillaan mihin valtavirta vie.  Jos ei ole Raamatun antamaa näkyä, niin se helposti korvautuu kansan tadon myötäilyllä. Luulisi, että kansan antama näky olisi sitten menekkitavaraa, mutta näyttää olevan toisin.

Olisiko tullut siihen tilaan, että katsellaan savolaisittain: Voihan se olla niinnii ja voihan se olla muutennii? Miten Mooses olisi tehtävässään selvinnyt, jos hän olisi aamulla laittanut gallupin, lähdemmekö tänään vai pysymmekö tässä. Jos lähdemme, niin mihin suuntaan porukka haluaisi mennä?  Mooseksella oli auktoriteetti Jumalalta, vaikka kyllä sekin kyseenalaistettiin moniakin kertoja, mutta sillä oli aina seurauksensa. Ajatus oli, joka ilmeisesti on in tänäänkin: Koko kansa on pyhä, vain Moosekselleko Jumala puhuu?

Raamatullista?

Luomiskertomuksessa mainitaan kaksi toimialaa, jotka annettiin ihmiselle tehtäväksi: Viljellä ja varjella! Kuinka ollakkaan, juuri näistä asioista on ollut lähiaikoina kovimmat väännöt eduskunnassa ja myös osin mediassa. Maatalous antaa meille pötyä pöytään ja rajan vartiointi suo meille rauhalliset olot. Miksi nämä kaksi asiaa ovat niin kiivaiden tunnekuohujen aiheita?

Kirjoitin taannoin blokin: Tie tehomaatalouteen. Aikoinaan Suomessa asui suhteellisen onnellinen kansa osittain asutustoiminnan seurauksena. Peltoviljely ja karjatalous olivat sulassa sovussa ja hyödyttivät toisiaan. Lanta pitäisi aina palauttaa sinne pellolle, mistä se on syöty eli tuotettu. Pelto voi hyvin ja vesistöt samoin, kun ei kakita niihin.Kun politiikka lainehtii, niin joskus suuri kortisto on hyvä ja taasen toisella kerralla sitä koitetaan pinentää tempputyöllistämisellä.

Kun emännät otettiin teollisuuden palvelukseen alkoi maatilan koneistaminen, koska isäntä ei käsipelillä pystynyt tekemään kaikkea. Välillä tilakokoa piti suurentaa, sehän on pakko kosta koneita piti hankkia ja ne maksavat maltaita. Nyt on suuruuden ongelma ja lanta ei menekkään entisellä systeemillä pellolle.  Siitähän tulisi biokaasua, jos kaikki käytettäisi , niin energiatoimintaan tulisi väljyyttä ja jäämä kelpaa edelleen pellolle. Näyttää siltä, että maatalous on ongelmissa tempoilevan politiikan takia ja mikä pahinta uhrit syyllistetään merien saastumisesta, vaikka merta ei ole lähelläkään.

Rajan vartiointi on toinen kuuma peruna.  Vapaa liikkuminen on vain niiden valtioiden kesken, jotka ovat liittyneet siihen sopimukseen. Eu:n ulkoraja on raja, jossa on oikeus katsoa ketä tänne tulee. Joku sanoi joskus: Kun aseet puhuvat, silloin lait vaikenevat. Jos sotilaallisen vaikuttamisen merkeissä laitetaan ihmisaalto menemään toiseen maahan, niin pitäisikö sanoa kaikille : Tervetuloa ja viihtykää niin kuin taidatte. Siinäkin tavallaan uhrit syyllistetään. Pakolaiseksi lähtevällä pitäisi olla oikeus tietää minkälaisiin oloihin on pyrkimässä. Hädänalaisimmillahan on tuskin mahdollista matkustaa tuhansia kilometrejä ja maksaa salakuljettajille kynnysrahoja. Onko niin, että kansainvälinen oikeus ja järjestyksenpito ei voi vaikuttaa päämiehiin, jotka kohtelevat omiaan kaltoin, tai rampauttaa naapuriaan.