Aihearkisto: Uncategorized

Jumalan voima

Laitoin hakusanaksi voima perusmuodossaan ja sain osumia lähes kuusisataa. Apostoli Paavali opetti nuorta Timoteusta varautumaan siihen, että lopun aikana tulee vaikeita aikoja. Siinä oli myös viittaus siihen, että ihmisillä on uskovan ulkomuoto, mutta he kieltävät sen voiman. Olen tähän asti ajatellyut, että ihminen elämäntavoillaan kieltää minkäänlaisen uskonvoiman olemassaolon. Kun näyttää siltä, että kilvoittelu ja karismaattisuus ovat alkaneet eritä toisistaan, niin syntyy ajatuksia, että uskonelämä on vain virheiden vastustamista. Jos katsotaan, että karismaattisissa piireissä synnintunnolla ei ole suurta osaa ja näyttää siltä, ettei rististä puhuta.

Toinen laita on siis sitten sellainen, että silloin ollaan oikealla tavalla uskomassa, kun karismaattisuutta ei esiinny lainkaan. Olen nyt havahtunut siihen, että ihminen voi ihan sanallisesti kieltää uskonvoiman omassa ja toisten elämässä. Jeesus on tehnyt kaiken, Aamen niin on silloin aikanaan, mutta pelastaako sellainen usko, joka on historian tunnustamista ja jossa kaikki tapahtuu oman itsen ulkopuolella.

Mikä olisi sitten raamatullinen suhde Jumalan voimaan eli evankeliumiin sen täyteydessä. Kun uskotaan kasteeseen ja ehtoolliseen ja julistukseenkin, niin miksi ei uskota Jumalan voimaan? Jos me sanomme, että armolahjat olivat apostoleille tärkeät työvälineet, mutta ne jäivät siihen aikaan. Me kiellämme omalla suullamme Jumalan voiman eli uskonvoiman elämässämme. Toinen mahdollisuus on siis se, että nykyihminen on kasvanut yli apostolien uskosta niin, ettei tarvita enää niitä avuja.

Suomessa on sananlasku: Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoja, ´kun ei ylettynyt ottamaan. Jos ihmisellä ei ole ollut kosketusta armolahjoihin niin ei omahyväisyydessään pitäisi tehdä johtopäätöstä: Niitä ei ole, kun minulla ei ole. Jos onkin, niin ne ovat jotain vältettävää.

Mitä armolahajt siis oikeasti ovat? Ne ovat vaikkapa viisauden sanoja, joita annetaan rakkaudesta kuulijaa kohtaan. Hätääntyneelle sanotaan: Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Sananjulistaja tarvitsee tiedon ja viisauden sanoja sielunhoidollisessa kohtaamisessa, kun ihmistä yritetään auttaa. Sairaan puolesta rukoillaan silloin, kun Pyhä Henki siihen kehottaa tai sairas sitä pyytää. Aina muistaen Paavalin sanan: Minä olen kylvänyt, Apollos on kastellut, mutta kasvun antoi Jumala.

Kalliolle rakennettu

Kun lapset olivat alle kouluikäisiä, he kävivät seurakunnan tarhassa. Siellä opittiin monia hyviä asioita. Kaikki ei kuitenkaan tapahtunut virheettä kun meidän duo lauloi: Herrasmies kalliolle rakensi. Vertaus on tuttu Raamatusta ja osuva vertaus todella.

Raamattu puhuu paljon rakentamisesta. Paavali sanoo laskeneensa perustuksen ja kehottaa tarkkaamaan miten sen päälle rakennetaan. Jeesus puhui tornin rakentamisesta joka kyllä heti ylettyy taivaaseen, mutta sitä rakennetaan kuitenkin koko elämä. Kalliolle rakentaminen vastaan hiekalle rakentaminen, niillä on kummallakin inhimillisesti hyvät ja huonot puolensa.

Hiekalle on helppo rakentaa. Kipataan muutama kuorma mursketta tiivistetään se ja valetaan laatta päälle. Jossain oli tehty niin ja aikansa kaikki oli hyvin. Kun alueen vierelle tuli isompi tie ,niin liikenne tärryytti taloja vinoon. Jos nykyisin rakennetaan puhtaalle kalliolle, niin perustus tulee tukeva, mutta tekniikka vaatii räjäytystöitä, vaivalloista.

Kun Raamatussa puhutaan rakentamisesta, niin oletetaan perustuksen olevan kalliolla, Kristuskalliolla. Siihen voidaan rakentaa joko kestävistä tai kestämättömistä aineksista. Rakentamisen onnistuminen ei kuitenkaan ole se pelastava asia, vaan se perustus! Jos onkin helppoa rakentaa hiekalle, niin se hiekka, vaikka on samaa ainetta kuin kallio, ei kestä koetusten maanjäristyksissä. Siksi ei kannattaisi hienontaa Raamatun sanaa yksittäisiksi jakeiksi joilla asiat saadaan näyttämään oikeilta ja hyviltä.

Makuuhuoneet

Kun silloin ja tällöin kysellään, miksi jotkut uskovat ovat niin kiinnostuneita toisten makuuhuoneiden tapahtumista. Pitänee vastata ainakin omalta kohdaltani. Vastaus on selkeä: Ei yhtään kiinnosta kenenkään yksilön makuuhuone, ketä siellä on tai mitä siellä tapahtuu. Ainoa mikä kiinnostaa on se: Miten Jumalan sanaa eli Raamattua niiltä tiimoilta käytetään. Tunnustaudummeko kaikki syntisiksi siellä ja muualla. Olemmeko täysin riippuvaisia Jumalan armosta ja Ristinveren voimasta.

Kun ihminen käy viimeiseen taisteluun täältä lähtiessään ja, kun hautajaisissa vainajaa saatamme, ei merkitse mitään kuinka monta ja minkälaatuista syntiä se maahan menevä keho on kokenut. Kyse on vain siitä, että yhteys armoistuimelle on ollut kunnossa. Siellä päässä ei koskaan ole niukkuutta. Jos elämä on niukkaa, niin vika on täällä alhaalla.Vaikeus tulee siitä, että emme tahtoisi antaa Jeesukselle hallintavaltaa koko elämämme kaikille osa-alueille.

Tärkeintä olisi, että antaisimme Jumalan sanalle sen kunnian, joka sille joka tapauksessa kuuluu. Tunnustaisimme Paavalin kanssa, että laki on oikea ja pyhä ja hyvä, vaikka meidän omat voimamme eivät sen seuraamiseen riitä. Synnin ja syntiongelman kanssa Jumalalla ei mene sormi suuhun, koska Hän on sen ratkaissut Pyhän Poikansa uhraamisella. Ongelma on läsnä heti, jos väitämme etteivät syntiset taipumuksemme ole syntiä. Koska se vie Jumalalta armahtamisen oikeuden, kun ihminen väittää, ettei ole mitään armahdettavaa. Siinä on ongelma ja tämä koskee kaikkea syntiä ei yksin makuuhuonetta. Tämä koskee kaikkia huoneita kodissamme, työpaikkojamme ja vapaa-ajanviettopaikkojamme. Se koskee isännättömän tavaran laitonta haltuunottoa ja sitä, että ihminen haalii elämässään ansaitsemattomia etuja, jos siihen avautuu tilaisuus. Muistetaan siis tämä: Syntisten kanssa Jumala tulee hyvin toimeen, koska Hänellä on keinonsa vieroittaa ihminen synninteosta, jos ihminen siihen vapaaehtoisesti suostuu.

Sadanvuoden ihme

Viittasin johonkin kirjaan blokissani. Kirja oli painettu viimevuosituhannen viimeisen vuosisadalla. No, sehän ei tietenkään ole enää pätevää , kun on jo sata vuotta kulunut. Vaikka tiedetään kirjoittaja ja tiedetään mitä hän elämänsä aikana teki. Sen lisäksi hän kirjoitti aiheesta, joka koskee Raamatun aikaa ja siitä eteenpäin. Sensijaan sata vuotta alkuseurakunnan jälkeen on niin lyhyt aika, että vielä ehkä kolmannella vuosisadalla kirkkoisät olivat lähes aikalaisia ja lähes Jeesuksen silminnäkijöitä.

Toinen asia, jota olen ihmetellyt on siis tiedon lisääntyminen. Mitä pitemmäksi aikajänne tulee tapahtumiin, sitä enemmän julkaistaan tietoa tapahtumista. Kun tiedetään tai olen tietävinäni, että lähes alkuperäisiä tekstejä on vähän ja niitä koskiessa pitää olla hanskat kädessä, luulen, ettei niitä valtoimenaan pelmuuteta? Kiinnostaisi tietää missä ja minkälainen tietovarasto on olemassa, josta voidaan ammentaa aina vain tarkempaa tietoa mitä on tehty ja mitä sanottu.

Jotenkin on tullut ajatus, että mikään oleellinen ei ole muuttunut, vaikka niin luulemme ja moni uskoo, että kaikki on muutoksessa. Olemme syntyneet niinkuin aina on synnytty. Olemme kasvaneet aikuisuuteen niinkuin aina on kasvettu. Me vanhenemme niinkuin aina on vanhennuttu. Me tulemme harmaiksi tai kaljuiksi niinkuin aina on tapahtunut. Me kuolemme täältä pois niinkuin aina on kuoltu. Raamatussa on ohjeita hyvään elämään. Jos luemme käskyt, niin niistä ei yksikään ole elämälle vieras. Jos olen koittanut ojentaa elämäni niiden mukaan, olenko elänyt säälittävän surkeaa elämää? Eräs evankeliumin julistaja sanoi jossain puheessaan: Vaikka ei kuoleman jälkeen olisi yhtään mitään, niin en ole menettänyt elämässäni mitään hyvää! Olen elänyt hyvän elämän.

Heureka

Katselin kuvaa kirkolliskokouksesta ja koin a-haa-elämyksen. Eturivissä seisoi kenttäpiispa formussaan. Gamlasoldaten minussa heräsi ja koin yliluonnollisen valaistumisen, joka ratkaisee kaikki kirkon ongelmat. Tai suurimman osan. Yksi vilpitön kysymys: Miksi kaikki muut pystyvät järjestämään organisaationsa, mutta kirkolla kangertelee vuosikymmenestä toiseen?

Paras vastaus on: Työnjako! Otan esimerkin Puolustusvoimista! Organisaatiossa on ylin johtaja ja sitten on periaatteessa kolme toimialajohtajaa hänen alaisinaan. On olemassa kolme erilaista osaa: Maavoimat, Ilmavoimat ja Merivoimat. Kun äkillisesti katsotaan, niillä ei ole mitään yhteistä. Erilainen formu, erilaiset koneet ja välineet ja erilainen toimintaympäristö.

Kuitenkin on todella paljon yhteistä. Yhteinen ylipäällikkö. Yhteinen Isänmaa. Yhteinen tahto toimia yhdessä. On vielä muutakin. Aloitetaan kokardista, se on yhteinen. Miekat ovat kai nykyään samanlaiset. Jokainen osaa käyttää rynkkyä ja monta muuta yksityiskohtaa eivätkä aselajit hyökkäile toistensa kimppuun ja yritä ajaa pois toista maasta.

Minkälainen olisi sitten soveltamisohje kirkolle?

Piispoja tarvittaisi oikeastaan vain neljä. Arkkipiispa meillä jo on. Kun kirkossa toimii jo jonkinlainen kolminaisuus, niin jokainen haara tarvitsee oman toimivan piispan. On siis sateenkaariväki, heille piispa. On siis väki jota nimitän ” joulukirkkoväki” heille piispa. Vielä on herätysliikeväki ja hekin tarvitsevat piispan, koska pappeja ilmeisesti kuitenkin tulee olla. Eli tämä ratkaisee pappisvihkimyksen onhelmat. Tasa-arvolaki tulee ilmeiseksi ongelmaksi?

Kysymys kuuluu: Toimiiko tasa-arvo Suomessa? Ei toimi, koska hyvinvoinnista suuren osan määrää paikkakunta, jossa asuu. Linnan juhlien aikaan voidaan miettiä tasa-arvoa. Osa joutuu osoittamaan mieltään kylmässä ja sateessa. Osa menee eri ovista juhlimaan. En ole kummankaan porukan kanssa tasa-arvoinen, mutta olen onnekkaampi! Minä saan olla kotona lämpimässä eikä ole tarvinnut laittaa tonnikaupalla varoja sitä yhtä hetkeä varten. Paljon olisi muitakin esimerkkejä, jos viitsii ajatella.

Koko maan kattavaa tasa-arvoa ei koskaan saavuteta. Nyt tietysti seurakunnissa paikkakunnilla väki järjestäytyy näihin kolmeen tai kahteen tai vain yhteen kategoriaan ja toimialapiispat pitävät huolta, että pappeja vihitään kaikilla riittävästi. Tilat jaetaan tietysti väkimäärän perusteella vaikkapa kunnan eri kohteisiin ja annetaan kunkin porukan olla keskenään niin tasa-arvoisi mihin kykenevät.

Miksi sekaannus? Siksi, että me kaikki tiedämme Raamatusta totuuden, jos olemme uskovia. Kun emme halua sitä kiistattomasti noudattaa, niin on keksittävä lievennyksiä ja marginaalimerkintöjä miten asioita voidaan katsoa eri kulmista ja siksi me olemme hukassa. Taivasasioissa ei demokraattinen enemmistöpäätös pysty tekemään mustasta valkoista eikä valkoisesta mustaa, kun Jumala on Kaikkivaltias ja on sanonut mielipiteensä. Hän ei odota täydellistä onnistumista, mutta Hänen tahtonsa kunnioittamista Hän haluaa.

Marginaalit

Tuo sana on tuttu kirjallisuudesta. Kirjoittavat koneet on suunniteltu niin, että arkin kirjoittaminen laidasta laitaan on vaikeaa, jos ei ihan mahdotonta. Teksti on ikävän raskaan näköistä, jos ruudullakin on kirjoitettu sivu ilman marginaaleja. Marginaali on siis jotain hyvää, kun niihin on totuttu. Sitten on oma ajatuksensa siitä, että painnetaan ns evankelistanraamattuja, joissa teksti näyyttää pieneltä läiskältä siinä keskiviivan molemmilla puolilla ja sitten on avaruutta mihin saa julistaja kirjoittaa tärppinsä. Sitten on vielä erinomainen keksintö tuo huomiokynä, jolla voi vielä muokata kokonaisvaikutelmaa. Onko Raamatusta tullut interaktiivinen tätä tietä niin, että sitä voi hyödyntää tarkoituksenmukaisesti?

Ministerin haastattelussa puhuttiin ihmismarginaaleista. En tiedä onko se korrekti sana, kun en enää tahdo pysyä kärryillä miokä on tänään in ja mikä out? Jokatapauksessa puhuttiin ihmisistä, joita kirkko ei tavoita eikä auta. Jos on olemassa marginaali, silloin täytyy olla myös ns leipäteksti, jonka joku on kirjoittanut ja määritellyt marginaalien leveyden. Siis ihminen, joka kuuluu sen leipätekstin raameihin, saa ainakin osan niistä eduista, joka kuuluu sen sisällä oleville. Heillä on oikeutensa ja vaikuttamismahdollisuutensa. Heillä olisi myös mahdollisuus vaikuttaa marginaalien leveyteen ja myös siihen mitä muistiinpanoja sinne marginaaliin on kirjoitettu.

Marginaalissa ovat kaikki, joilla ei ole vaikuttamismekanismia eikä kuluttajana suurta markkina-arvoa. Lapset, jotka markkinatrendien takia ovat suuri kuluerä vanhemmilleen. Joskus on verrattu kuluja niin, että jokainen lapsi tuottaa kuluja yhden omakotitalon verran vanhemmilleen. Jos näin rinnastetaan, niin onhan rakentaminen varmanpäälle, kun voi valita materiaalit ja rakentajat ja saa nauttia siitä loppuiän. Lapsen saaminen on myös sijoitus, mutta onko kaikki mennyt mynkään, jos hän ei ole kunnianhimoinen ja ala väitellä tohtoriksi alle nelikymppisenä? No, marginaaliin putoamme eläköityessämme. Konsernit eivät kaadu vaikka jäimme eläkkeelle. Sen vain huomaamme nopeasti, minua ei enää tarvita, ja elintasoni on säädetty sellaiseksi, etten ole kovin hyvä kuluttajana. Puhumattakaan ajasta kuin ennen lapsena, jolloin en pystynyt tekemään mitään itsenikään hyväksi.

Marginaaliin on monta tietä. Yksi on myös nautintojen tie. Joku on sanonut, että jokaisella kansakunnalla on oma sallittu huumeensa. Suomessa se on perinteisesti viina eri variaatioineen. Sitä pitäisi kuluttaa, koska se työllistää ja tuottaa rahaa valtion kassaan, mutta ei saisi liikaa innostua, ettei tule seurannaisvaikutuksia, jotka syövät potin tuoton. Tällä tiellä syntyy marginaalia ja jos en väärin lukenut, niin kirkko ei hoida tätä sairautta. Eikö enimmät instrumentit ole siellä leipätekstin joukossa, missä säädetään lakeja ja jaetaan ja kerätään rahaa? Ongelma on ehkä siinä, että tällä ajalla on niin vähän onnea tarjolla ihmiselle, joka ei ole hyödyllinen kuluttaja. Jumalan yhteydessä eläminen olisi Raamatun mukaan mielekästä niin rikkaana kuin köyhänä. Köyhä ja marginalisoitunut ihminen on usesasti agendalla juuri ennen vaaleja. Hänet valjastetaan edesauttamaan ihan eri asiaa reaalisesti. Eipä meillä taida olla paljon annettavaa marginaaleille, leipäkassi? Yksi olisi: Hädässäsi huuda avuksesi Minua ja Minä tahdon auttaa sinua ja sinun tulee kunnioitta Minua! Kansakunta on huutanut hädässään ja saanut avun, mutta onko kunnioittaminen jäänyt pysyväksi?

Herran voimassa

Viime vuosituhannen lopulla tapahtui mahdottomat muutokset. Rautaesirippu rapistui ja romahti lopulta kokonaan. Vielä emme tiedä kokonaisuutta, mitä kaikki lopulta merkitsee, mutta tiedämme sen, että Herramme voima lähti liikkeelle. Kaiken keskellä avautui uusi näkymä siihen, että Isien usko oli säilynyt kuin luolaan kätkettynä aarteena kansan syvien rivien sydämessä. Toki oli ihmisiä, jotka tiesivät koko ajan, mutta virallisesti eivät tienneet. Siitä kertoo ansiokkaasti kirja: Erittäin salainen. Hekin kulkivat Herran voimassa, vaikka työ oli silloin jopa vaarallista.

Nyt olemme uuden ajan edessä, kun ensimmäinen Inkeriläis-syntyinen piispa on laskenut sauvan alttarikaidetta vasten ja sen saa käsiinsä uusi ja uudet voimat omaava henkilö. Pienten harrastusteni lomassa olen tutustunut Aarre Kuukauppiin ennen hänen piispaksi valintaansa. Sain pitää häntä vieraana ja teimme pienen haastattelunkin vaiheessa, kun hänet oli valittu, mutta ei vielä vihitty. Sain silloin kuvan hänestä, että hän on uskollinen Herran palvelija, joka tunsi vastuun, mutta myös voiman lähteen. Piispa Leino Hassinen oli hänelle esikuva ja arvokas mentori siihen tehtävään Hassisen aikana vakinnutettiin kirkon toiminta ja siinä oli tietysti liukuisa joukko suomalaisia monen alan asiantuntijoita.

Inkerin kirkon nousu ikäänkuin tuhkasta uuteen kukoistukseen on ihmettä ihmeen perään. Rohkeus siinä nuorten henkilöiden porukassa on ollut ilmeinen, kun piti lähteä avaamaan uusia uria ja ikäänkuin elvyttämään vanhaa hengellistä perustaa, joka kuitenkin oli ollut kantavana voimana mummojen harteilla, kun miehet hävisivät jonnekkin. Valtava on se työmäärä, mitä Inkerin kirkossa tehty ja seurakuntia alkoi syntyä kaikkialle kuin liekkejä, kun mahdollisuudet avautuivat.

Valtava oli myös innostus, joka purkautui seurakuntaturismina. Vaikka suomalaiset ovat tehneet turistimatkoja N-liittoon kauan, mutta nyt siihen tuli hengellinenkin ulottuvuus, vaihtelevasti. Hämmennys oli käsin kosketeltavaa mummojen kasvoista se näkyi, kun he eivät olleet tottuneet länsimaiseen dokumentointiin kaikenalisilla kameroilla salaman räiskeessä. Innostus kuitenkin hiipui ja vain uskolliset jäivät kilvoittelemaan rinnalle heidän kuormansa kantamiseen osallistuen. Siitä ovat kauniina ja siunattuna todisteena ne monet pyhätöt joita on noussut eri puolille hiippakuntaa.

Piispan tehtävä on ollut koko perhettä koskevaa, koska niin moniksi päiviksi perheen on pitänyt luopua hänesta ja uhrata ikäänkuin seurakunnan hyväksi. Ramkas Jumala siunatkoon Kuukaupin perhekunnalle vielä paljon valoisia ja rakkauden täyttämiä yhteisiä vuosia. Uskon, että hänen sanaansa kuullaan ja kokemusta tarvitaan vieläkin, mutta nyt hän voi itsekkin vaikuttaa ajankäyttöönsä. Jumalan siunaus seuratkoon Inkerin kirkon elämässä ja myös uuden piispan ja emerituyspiispan elämässä.