Aineisto ja tulkinta

Merisotakoulussa merilakia opettanut varatuomari kertoi tarinan: Vankilassa kysyttiin eräältä vangilta: Miksi olet täällä? Vastaus: Koska pidin kirjanpitoa niin kuin hovioikeuden vähemmistöön jääneet tuomarit olisivat pitäneet. Inhimillinen aineiston tulkinta johtaa useisiin lopputuloksiin ja useampi tutkii saman asian. Käräjäoikeus saa asian käsiteltäväksi sitten vedotaan hoviin ja viimein korkeimpaan oikeuteen. Ajallisesti ajatellen korkein tieto on siellä, jossa asiaa ei lainkaan tunneta. Tosin siellä ei ehkä ole mitään patioita puolesta tai vastaan. Saattaa olla, että totuus lopulta tapahtuu ja oikeus astuu voimaan. Sielläkin tehdään äänestyspäätöksiä, joten tuomiot eivät ole yksiselitteisiä.

Lakialalla on sitten kahdenlaista väkeä, jotka yhteinen opetuslaitos on kouluttanut. Tuomarit tuomitsevat ja asianajajat puolustavat asia yhteinen rooli eri.

Jos me nyt hetken katselisimme aineistoa, jota Raamatuksi sanotaan. Mitä me sieltä löydämme? Mitä meidän tulisi sieltä etsiä? Minkälainen tulkinta meidän pitäisi tehdä? Yksi kysymys on siinä, miten käsittelemme ja arvotamme kahta eri Testamenttia. Jos hylkäämme Vanhan, mitä me silloin teemme? Katkaisemme Israelin kansalta juuret, jotka ovat syvällä Luvatussa maassa. Katkaisemme Jeesukselta historiallisen todistusaineiston, jota profeetat ovat julki tuoneet. Hävitämme osan hyvän elämän reunaohjeista! Hävitämme itseltämme Aabrahamin siunauksen! Menetämme kaiken!!

Mitä meille jää sitten Uudesta opittavaksi? Meille jää sarja epäilyksiä, onko kaikki todella tapahtunut. Onko kaikki henkilöt ollut olemassa? Miksi sijaissovitusta tarvitaan? Miksi kirjoittajat näyttävät kirjoittavan ristiriitaisesti? Jos kuitenkin Raamattu kokonaisuudessaan sisältää Jumalan ilmoituksen, niin miten vapaasti saamme käsitellä sitä tekijänoikeuden valossa? Voidaanko siitä työstää vaikkapa 1500 totuutta ja pitää niitä kaikkia totuutena? Musiikin tekijät ovat tarkkoja siitä kuinka monta tahtia saa lainata toiseen teokseen. Voidaanko todella löytää useita teitä taivaaseen ja uskoa, että ne kaikki toimivat toivotulla tavalla? Kuka maksaa harhaanjohdettujen loppulaskun, jos käytetty teoria ei toimi luullulla tavalla? Päästäänkö taivaaseen äänestyspäätöksellä? Vai onko kaikki houretta ilman todellisuuspohjaa?  Mietitään hetken omaa taivasteoriaamme kestääkö se elämän lisäksi myös kuolemassa?

Kortti tuo ja kortti vie, mutta maanviljelys on onnenkauppaa

Me kaikki 70+ ihmiset olemme päässeet elämän ihanuudesta ihmeiden maailmaan. Minullakin on tietokone, jolla aukeaa tiedon taidon ja huvituksen maailma ihan rannattomasti. Älykännyä vielä vierastan. Tunnemme ajan ennen näköradiota ja suursikaloita, kanaloita ja navettoja. Päivittäin tulee s-postiin ystävällisiä lainatarjouksia ja vielä houkuttelevampia pyöräytystarjouksia erilaisissa onnenpyörissä. Se on kuin huumekauppaa? Ensimmäiset kiksit ilmaiseksi vaikkapa parisataa pyöräytystä. Onko kyse siis apparaatista, jolla on tarkoitus onnellistuttaa kansaa jakamalla rahaa tällä tavalla, tuskinpa?

Kultareunaiset pilvet leijailivat pikkutilan yllä, kun ydinperhe asusti pikkutilaansa, jossa oli viitisentoista hehtaaria peltoa ja metsää kotitarpeiksi. Navetassa muutama lehmä kanoja ja possua kasvamassa. Päätien varressa maitolava, joka hoiti maidon kuljetuksen, mutta monesti hoiti sitä seuran etsintä vaihetta. Elämä oli tietenkin työntäyteistä, mutta parhaimmillaan onnellista. Olihan siinä sitten sekin puoli, että työttömille järjestettiin työllisyystöitä, joka oli useasti ison runko-ojan kaivuuta talvisissa olosuhteissa.

Eräänä päivänä äskettäin perustettu työministeriö kiinnitti huomionsa tähän onnelaan ja totesi toiminnan olevan tehotonta, siispä saneeraamaan. Kehitettiin dokmi: Pikkutila on vain yhden ihmisen työpaikka ja toisen aikuisen pitää ilmoittautua kortistoon. Kotikylilläni oli siis vaimot, jotka sinne kortistoon ilmoittautuivat. Sikäli luonnollista, että metsätyö hevosen kanssa oli muotoutunut miesten hommaksi. Ottivat riesakseen kymmenien kilometrien työmatkan koneen jatkeeksi, joka suolsi rikoota riskeille ja ei niin riskeille. No se tehdaskin oli jonkin työllistämisprojektin osa ja hiipui aikanaan pois.

Mitä tästä seurasi? Ensimmäinen oli lypsykoneen osto. Eli piti rationalisoida asioita ja sehän vatii sitten traktoria, puimuria, viljankuivaamoa ja monenlaista vermettä, ettei sanotuksi saa. Kustannukset kasvavat ja se vaatii lisää pinta-alaa. Suurempaa sikalaa ja navettaa ja lisää koneita ja elektroniikkaa. Tarvitaan tai ainakin halutaan ostaa karvalakki kunnon talvena ja turkki oli talavisovassa korvaamaton verme. Kun kettuja ja susia ei pyöri jaloissa tarpeeksi kaikkiin karvalakkeihin ja karvakauluksiin, niin pittää ruveta tarhaamaan. Ja taas ollaan moraalittomalla vyöhykkeellä. Eiku tekemään keinoturkista, mutta kun sitä on tehty öljystä, niin miten sitten suu pannaan, kun öljypumput pysäytetään.

Miksi maanviljelys on nyt onnenkauppaa? Elämme kuitenkin säännöstelytaloudessa, vaikka emme enää leikkaa niitä pikkuruisia kuponkeja pienillä sakseilla kaupan kassalla. Meillä on kiintiöt ja ne täällä reunalla ei taida olla kaikkein parhaat. Pitää panna paperit vetämään, jospa ensivuonnakin saisi ottaa puimurista savut. Jumala sanoi: Viljelkää ja varjelkaa! Luultavasti se neuvo olisi tuottanyt toista tulosta.

Vaino

Vaino on tilanne, jossa henkilö joutuu toistuvasti kärsimään sitkeää ja systemaattisesti toteutettua väkivaltaa ja häneltä kielletään tai uhataan kieltää perusihmisoikeudet vainotun ominaisuuksien perusteella, joita vainoaja ei hyväksy (uskonnon, kansallisuuden, poliittisen mielipiteen, kansallisuuden ja tietyn ryhmän jäsenyyden perusteella). Lainattu ihmisoikeuspuolustajien sivulta.

Vaino on aivan ilmeisesti monenlaista niin kuin syytkin ovat moninaiset. Vainon tunnusmerkit voivat täyttyä monenlaisissa myös ihan ihmissuhteissa. Vainossa voi olla kiristykseen liittyviä elementtejä. Rikosilmoituksia ym, joka aiheuttaa vaivaa ja epävarmuutta.

Uskovien vainoja on monilla puolilla maailmaa. Tilastojen mukaan kristityt Jeesukseen uskovat ovat listan kärjessä. Tietysti meidän on todettava, että monet muutkin uskonnot vähemmistöasemassa ovat vainon kohteina. Mielipiteen tai poliittisen kannan perusteella voidaan vainota. Aina on todettava, että valtaväestö saa yleensä olla rauhassa, vaikka sissiliikkeet aiheuttavat päänvaivaa, mutta voidaanko sitä sanoa vainoksi? Vähemmistö ei useinkaan pysty vainoamaan enemmistöä.

Meidän on todettava, ettei Suomessa ole vainoa Jeesuksen tunnustamisen tähden, varsinkin, jos on hiljaa vakaumuksestaan. Olemme kuitenkin merkillisellä rajalla. Ihmistä ei vainota edes lestadiolaisuuteen kuulumisesta ainakaan kovin, mutta avata suunsa sananvapauden nimessä voi syyllistyä ihmisoikeusrikkomukseen. Sananvapaus ei ole kuitenkaan vapaus ilman kontrollia, joka oikeus on jokaisella mielensä pahoittajalla.
Vainosta puhuttaessa puhutaan yleensä tähän näkyvään osaan kohdistuvasta kipua tuottavasta toiminnasta. Jeesus puhui kahdeksan autuuden viimeisenä tuntomerkkinä vainon. Voiko suomalainen pelastua ilman tätä merkkiä?

Meidän vainoojamme on hengellinen, joka tasoittaa ulkonaisen tiemme niin sileäksi ja miellyttäväksi, ettei Jumalan asioilla ole tilausta enää. Meidän sielumme on kuihdutettu ja laihdutettu kompromisseilla, jotka ovat olleet lihalle mieluisia, mutta vastaan Pyhää Henkeä.

Aabrahamin siunaus


Kaikille Raamattua lukeneille kertomus Aabrahamista on tuttu. Abramina ollessaan hän oli ympärileikkaamaton pakana. Minkälainen maailma oli silloin, kun hän asui Kaldean Urissa.  Jumala valitsee kaldealaisen ja alkaa puhua hänelle. Miten Hän puhui, en tiedä, mutta vaikuttavaa se on ollut. Ilmeisesti toimeksianto on annettu vain Abramille ja hän on sitten perinteitä noudattaen ottanut mukaansa isän ja ilmeisesti muutakin perhettä.

Nykyisin monet asiat riippuvat siitä miten suhtaudumme Vanhaantestamenttiin. Siellä on Aabraham, Mooses ja profeetat. Jos hylkäämme Vanhantestamentin, teemme monta isoa virhettä. Ihan ensimmäisenä menetämme Aabrahamin siunauksen. Hänen siemenessään tulevat kaikki kansat siunatuiksi, sanotaan Raamatussa.

Silloin leikkaamme Jeesukselta ne juuret, jotka alkoivat kasvaa heti paratiisin loppunäytöksessä. Siis lupaukset Messiaasta ja monet profetiat Hänestä menetämme ja Jeesuksesta tulee uskonnon perustaja yhtenä joukosta eikä niin kovin kivana, koska Hän koski niin arkaan paikkaan kuin ihmisen kukkaroon useasti. Alkuperäisessä Alfa- aineistossa oli osio: Kuka Jeesus oli? Vastauksia on kaksi! Hän oli julkisuushakuinen hullu tai sitä mitä sanoi olevansa eli maailman Vapahtaja. Siis hylätessämme Vanhantestamentin hylkäämme pelastuksemme. Näin se on tulkittava.

Viimeisenä eikä välttämättä vähäisimpänä me tuhoamme kokonaiselta Israelin kansalta juuret ja historiallisen oikeuden Luvattuun maahan. Jumala antoi Aabrahamin vain telttailla siellä, mutta lupauksen maasta antoi Hän Aabrahamin jälkeläisille. Eli Aabrahamin siemenelle, joka oli lupauksen lapsesta kasvava. Jumala antoi kansalleen merkin, joka piti antaa kahdeksantena päivänä eli Hän halusi erityisen kansan, jonka ei voinut sekoittua ja hävitä kansojen mereen.

Vähin veli

Vankilalähettinä toimiessani julistin sanaa tuomiosunnuntaina ehkä ihan peräkkäin neljänä vuotena vankilan kirkossa Kakolassa ja sitten Saramäen kappelissa. Silloin oli aina tekstinä se tuomiopäivän evankeliumi. Siinä Jeesus julistaa osalle mitä on tehty ja osalle mitä on jätetty tekemättä. Jotenkin se kohta tuli tutuksi noin niin kuin tekstinä. Aina kuitenkin piti pohtia ja pyytää ymmärrystä, että oikea tarkoitus voisi tulla esille.

Keskeinen kysymys on aina se, kuka on se vähin Jeesuksen veli? Olen kuullut sanottavan, ettemme tämän elämän aikana tule tietämäänkään kuka hän oli. Yleinen ajatus on tietenkin se, että armahtaisimme häntä, joka pyytää kenties kahta euroa aamupuuroon. Jos olemme rehellisiä, niin ensimmäinen ajatus tuppaa olemaan : Miksi on saattanut itsensä tuohon tilaan? Kaljaa kumminkin ostaa! Saatamme sanoa, ettei ole tai, että nyt on niin kiire. Ja molemmissa tapauksissa olemme epärehellisiä. Mistä voi tietää elämättä hetkeäkään lähimmäisen elämää mitä hänen elämässään on tapahtunut ja mitä hän on kokenut.

Varmasti on jo ylenkatsomisen astia täynnä, vaikka sitten toisaalta koetaan hyvänä kohteena ylevälle hyväntekeväisyydelle. Tiedämme, että sodasta palanneet kaikki eivät saaneet elämän syrjästä kiinni, vaikka fyysisesti saattoi selvitä naarmuitta. Vuosien kokemukset kuoleman varjon maassa rikkoi niin pieniksi pirstaleiksi, ettei mikään voinut enää eheyttää.

Vuosia sitten osallistuin johonkin vapaaehtoistyön koulutukseen. Kouluttaja jakoi paperit ja kynät ja pyysi kirjaamaan syyt miksi teen vapaaehtoistyötä. Me kaikki kai koitimme olla yleviä ja hyveellisiä. Paperit palautettiin ja kouluttaja silmäilee vastauksia ja lukee sieltä täältä muutamia aiheita. Toteaa lopuksi: Joka ainoa syy oli itsekäs! Se oli pommi, joka loukkasi hetkeksi, mutta mielensä malttaja huomaa, että jotain mielihyvää siinä tulee itselle, kun auttaa toista.

Miten tästä selviämme? Käännetään katseemme itseemme. Jos elän luonnontilassa eli itsekäs luontoni ohjaa, niin sekin mikä näyttää uhraukselta, muuttuu omaksi iloksi eikä ole näinollen puhdasta iloa. Jos ymmärrämme, että meissä on kaksi osaa, niin voimme ymmärtää oman sieluni olevan se vähin veli, joka tarvitsee ensin tulla Jeesuksen omaksi ja saada vaatteet ja ruokaa ja muuta hoitoa. Silloin me voimme rakastaa Kristuksen rakkaudella ja palvella apua tarvitsevaa.

Jos luulemme, että oma pelastuksemme hoituisi joulupataa kartuttamalla, osallistumalla kaikenlaisiin rahan pyyntöihin, joita nykyisin viljalti on, niin olemme kuin ne rikkaat, jotka laittoivat liiastaan. Lesken ropoa voitiin halveksia, mutta Jeesus ymmärtää mittasuhteet. Leski laittoi likoon koko elämisensä eli elämänsä ja halusi palvella sillä mitä hänellä oli eikä varmistellut sitä, että itselle vielä jää tarpeeksi. Oman elämän luovuttaminen Jeesuksen ja Pyhän Hengen hallintaan on avain siihen, että voi tehdä niitä autuaita tekoja joita ei jälkeenpäin muisteta.

Rauha maassa

Jouluyönä paimenet saivat tämän rauhan sanoman yliluonnollisesti enkeleiltä. Ehkä enkelit olivat silloin luonnollisempi ilmiö kuin tänään.  Mitä tuo sanoma merkitsi näille paimenille? Palkankorotusta? Tuskin. Oikeastaan emme tiedä, vain sen me tiedämme, että he kävivät toteamassa asian todenperäisyyden.

Maailma tarvitsee rauhaa! Kansakunnat tarvitsevat rauhaa. Ihmiset tarvitsevat rauhaa. Kaikki me haluamme rauhaa itsellemme ja ehkä myös toisillemme, mutta rauhan ehdot eivät aina ole kovin reilut. Voittaja kirjoittaa käsikirjoituksen ja tekee sen yleensä omaksi hyväkseen, jos toinen suostuu rauhaan ollessaan ahdingossa.

Monissa sodissa nykyisin ei ole selvää voittajaa eikä ole selvää rintamalinjaakaan, silloin rauhan tulisi olla kompromissi, mutta rauhat ovat hauraita niin kuin tulitauotkin. Olemme saaneet uutisvirtaa monistakin tulitauoista eri puolilta, mutta myös tiedon  miten se voi kestää vain tunteja tai päiviä.

Mikä sitten tuo rauhattomuuden maailmaan? Vallan himo, rahan himo ja ihan yksinkertaisesti halu alistaa ja hallita kansoja. Aseina käytetään politiikkaa eri muodoissaan, uskontoa eri muodoissaan , vaikka useasti kaiken takana on luonnonrikkaudet, öljyt, kullat, timantit ym.

Kun Jeesus tuli, teki tehtävänsä ja palasi kotiinsa, tuliko se rauha, jota enkelit julistivat? Tuli ja ei tullut! Se rauha tuli, jota enkelit tarkoittivat, mutta se rauha ei tullut mitä ihmiset luulivat!  Syntiensä tähden rauhattomaksi tulleelle julistetaan rauhaa Ristinveren voimassa. Taistelukentille tuli yksi se eli toimija lisää. Jeesuksen nimeä huulillaan kantavat ovat yhtä paljon rauhattomia kuin ennenkin. Osa ihmisistä väittää taistelevansa Jumalansa nimessä ja puolesta. Rehellisiä ovat vain ne, jotka sanovat, että öljyesiintymästä kannattaa vaikka sotia, jos sitä ei muuten saa hallintaansa.

Se rauha, josta enkelit lauloivat on vieläkin olemassa ja sen voi löytää, mutta siihenkin on tullut mutkia. Kun pitäisi julistaa suvereenia rauhaa Jeesuksen nimessä, niin siihen koitetaan laittaa omia puumerkkejä. Omistushalu on tullut sinnekin, missä kaikki on armosta saatua ja siksi monopolia ei ole kellään. Hengellisellä kentällä käydään lähes identtistä sotaa eli on blokkeja, on ystäviä on yhteistyökumppaneita, mutta kaikkia ei hyväksytä vaikka kaikki on Herran, kaikki on Jumalasta mikä vie meitä itse kutakin pelastukseen ja sisäiseen rauhaan. Rauhaan Jumalan kanssa ja rauhaan lähimmäisten kanssa. Jos voisimme kuunnella enkelten laulua niin kuin paimenet ja kaikki yhdessä voisimme löytää saman Jeesuksen itsellemme. Siinä olisi rauha ja ilo ja sitä joulun todellinen sanoma koittaa meille tänäänkin puhua.

Kovat miehet eivät käytä maskia?

Mutta tosikovat käyttää. Meillä oli perinteinen kauppareissu tänään. Suuntasimme Länsikeskukseen, kun se on sopivan lähellä ja sopivan pieni kuitenkin noihin hirmuhalleihin verrattuna. Useasti asiantuntemustani ostosten teossa ei tarvita, niin silloin istun johonkin penkille ja seuraan kauppakeskuksen hyörintää.

Näyttää siltä, että maski on enemmistön suosima ainakin tänään. Toki siinä on myös kirjoa, ettei kaikilla ole meidintsaina sininen laskostettu. Siellä on tyylikästä mustaa siis kankaisia näytti olevan melko paljon ja siinä voisi ajatella autotermein ladasta lexuksenkautta teslaan. Näyttää siltä, että itsestään erityisesti huolta pitävät valitsevat asuun sopivat maskitkin.

Ihmistyyppejä näen monia ja on mielenkiintoista miten itseensä tyytyväinen reenattu mieshenkilö kävelee ylväästi kauppaan ilman maskia, tuskin desinfioi käsiään ja omistaa oma reviirinsä suvereenisti. On kokonaisia perheitä, jotka eivät käytä, olisiko uutispimento niin kuin auringonpimennys vai mistä on kyse? Hygieniahuolekas desinfioi ostoskärryn kahvan ja kaivaa tuorekurkun sieltä alemmasta laatikosta, jonne muiden ostajien käsi ei ole käynyt.

Meillä keskusta on kuihtunut olisiko se merkkinä myös siitä, että tavallisia sopusuhtaisia normaalipainoisia on yhä vähemmän. Kun Tviggy oli muodissa, niin kaikkien piti riisua itsensä lähess luurangoiksi, jos oli mahdollista. Nytkin näyttää ihmiset minun silmilläni langanlaihoilta tai sitten heiltä, joille ei ole samaa autuutta suotu. Ylipainoisena eläminen on raskaampaa, mutta valitettavan välttämätöntä. Tulee mieleeni Veikko Lavin laulu: Ihmisiä on kuin muurahaisia. Kauppakeskus joulun alla on kuin muurahaispesä, jossa yksilöt säntäilevät sinne ja tänne, kuitenkaan törmäilemättä toisiinsa,

Siinä, kun tarkkailee, voi huomata sairaita olevan joukossamme. Joidenkin taivalluksesta näkee, että jalat ovat eripituiset, jokainen kuitenkin kiiruhtaa täyttämään omaa käsikirjoitustaan elämästä. Itse olen jo saanut hiljentää ja siksi mielelläni istun siinä ja toivotan mielessäni Herran siunausta jokaiselle ohikulkijalle niin taajaan kuin ehdin. Suuri osa menee ohi mitenkään reagoimatta, mutta joku oikein luo silmäyksen. Olisi mukava saada tietää, tuntuuko jonkin sisimmässä minun siunaamiseni vai onko se edullisen profiilini syytä. Kaiken coronan keskellä toivoisin kaikille rauhallista joulun osdotusta ja joulua, että joulun lapsi saisi sijaa majatalossa ja jäisi asumaan seuraavaksi vuodeksikin. Erittäin lapsille toivon suloista ja turvallista joulua.

Uusi ilmoitus

Vanhana sotilaana ovat vanhat sotilasjutut tuttuja tuosta uudesta ilmoituksestä tuli mieleeni perimätieto:  Vanha vääpeli kertoi opetuksessaan, että veten kiehmispiste on yhteksän kymmentä astetta. Jostain oli tullut uusi ilmoitus ja hän seuraavana päivänä korjaa asian: Eilen sanoin, että veten kiehumispiste on yhteksänkymmentä astetta, korjaan se onkin suorakulma.

Olen ollut ymmä’rtävinäni, että kristikunnassa on ollut käsitys Jumalan ilmoituksesta, että’ se päättyi Ilmestyskirjan viimeiseen pisteeseen. Kaikki jälkeentuleva on mitattava Raamatun ilmoituksella, Muistelen, että Martin Lutherkin oli sitä mieltä ja se on kirjattu Tunnustuskirjoihin. Siellä se ainakin silloin oli, kun niitä muutaman kymmentä vuotta sitten luin.

Uudelle ilmoitukselle on hyvin rikas lähde. Käärme sen tiedon aarteen avasi sanomalla: ette suinkaan kuole, vaan tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tai jotain sinnepäin. Kaikenlainen tukimus on tuonut päivänvaloon valtavan määrän sitä tietoa, johon käärme antoi pääsyn hänen kuulemisensa kautta.

Kaikki se mitä tutkimuksissa on tullut esille on totta. Ihmisyyteen kuuluu paljon asioita. Kyse on vain siitä mitä me tutkimmustuloksillamme teemme. Kumpaa kunnioitamme luotua vai Luojaa. Sekin on Raamatussa jo kerrottu, että aletaan palvoa luotua. Jumalan tarkoitus ymmärrykseni mukaan oli se, että me Jumalan luomina ja Jeesuksen lunastamina alkaisimme ahkeroimaan kuuliaisuudessa Jumalan sanalle Pyhän Hengen voimassa.

Kysymys kuuluu: Mistä tämä uusi ilmoitus on saatu ja onko se tutkittu ja varmistettu Raamatun ilmoituksella, että se on kestävää ajassa ja iankaikkisuudessa.

Vanhana sotilaana ovat vanhat sotilasjutut tuttuja tuosta uudesta ilmoituksestä tuli mieleeni perimätieto:  Vanha vääpeli kertoi opetuksessaan, että veten kiehmispiste on yhteksän kymmentä astetta. Jostain oli tullut uusi ilmoitus ja hän seuraavana päivänä korjaa asian: Eilen sanoin, että veten kiehumispiste on yhteksänkymmentä astetta, korjaan se onkin suorakulma.

Olen ollut ymmä’rtävinäni, että kristikunnassa on ollut käsitys Jumalan ilmoituksesta, että’ se päättyi Ilmestyskirjan viimeiseen pisteeseen. Kaikki jälkeentuleva on mitattava Raamatun ilmoituksella, Muistelen, että Martin Lutherkin oli sitä mieltä ja se on kirjattu Tunnustuskirjoihin. Siellä se ainakin silloin oli, kun niitä muutaman kymmentä vuotta sitten luin.

Uudelle ilmoitukselle on hyvin rikas lähde. Käärme sen tiedon aarteen avasi sanomalla: ette suinkaan kuole, vaan tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tai jotain sinnepäin. Kaikenlainen tukimus on tuonut päivänvaloon valtavan määrän sitä tietoa, johon käärme antoi pääsyn hänen kuulemisensa kautta.

Kaikki se mitä tutkimuksissa on tullut esille on totta. Ihmisyyteen kuuluu paljon asioita. Kyse on vain siitä mitä me tutkimmustuloksillamme teemme. Kumpaa kunnioitamme luotua vai Luojaa. Sekin on Raamatussa jo kerrottu, että aletaan palvoa luotua. Jumalan tarkoitus ymmärrykseni mukaan oli se, että me Jumalan luomina ja Jeesuksen lunastamina alkaisimme ahkeroimaan kuuliaisuudessa Jumalan sanalle Pyhän Hengen voimassa.

Kysymys kuuluu: Mistä tämä uusi ilmoitus on saatu ja onko se tutkittu ja varmistettu Raamatun ilmoituksella, että se on kestävää ajassa ja iankaikkisuudessa.

Quo wadis, mutta mitäs on vadis

Jos mielikuvamme paratiisista pitää paikkansa, niin siellä oli ja siellä ei ollut. Siellä oli kaikkea mitä ihminen tarvitsi. Siellä ei ollut köyhyyttä, eriarvoisuutta eikä sairautta! Mutta hyvänen aika tuohan on ihan tämänajan ihanneyhteiskunta ja pohjoinen hyvinvointivaltion malli tuottaa lähes täydellistä tulosta. Jos olet nuori, kaunis, normipainoinen ja korkeasti koulutettu kaikki tuo on ulottuvillasi. Palkkasi riittää hyvin elämiseen ja kulttuuriharrastuksiin. Lapsesi pääsevät hyviin kouluihin. Sinulla on työterveyshuolto, joka ratkaisee ongelmasi. Jos jotain tulee, niin kaikki viisaat maailmalla kilpailevat, että pääsevät palvelemaan sinua rokotteilla, vitamiineilla, ravintolisillä ja kaikenlaisilla vempaimilla, joilla kuntoa pidetään yllä. Kun haluat palmujen huminaa, niin senkun menet ja siellä kohteessa on leegio ihmisiä sievästi puettuina vain sinua palvellakseen. Mitä tämä on? Tämä on paratiisi maanpäällä. Tämän näet, tämän koet ja tämä on totta sinulle.

Meillä on siis hallitus, joka pitää meistä huolen. Meillä on terveydenhuolto, joka korjaa vaivamme. Meillä on työmarkkinajärjestöt, jotka hoitavat lähes kaikki asiamme. Meillä on Hornetteja, tykkejä, panssareita ja muuta vermettä ulkopuolista uhkaa varten. Meillä on pamppuja, kilpiä, vesitykkejä ja kyynelkaasua sekä pippurisumutetta. Mutta miksi tämä kaikki? Jos kumminkin sattuisi jotain.

Tolppaan ilmestyy mainos: Jeesus tulee, oletko valmis? Kuka Jeesus ja mihin pitäisi olla valmis? Kuolemaan! Mutta vain vanhat ihmiset kuolevat ja sairaat. Ei koske mallikansalaista. Lisääntyvät vuodet ovat juhlan aihe ei muuta. Elämä on ja sen tulee olla mukavaa ja myös juhlaa.

Miksi sitten on nuoria, jotka eivät saa päästötodistuksia, työpaikkaa tai muuta vihreää oksaa. Miksi syöpä siellä ja täällä. Järjestelmä siis tuottaa infoa myös niin, että ihminen saa pankkitunnuksillaan lukea salaista sivua, jossa lukee: Kudosnäytteessä on todettu syöpä. Koska syöpä ei näytä sinua vaivaavan, niin katsellaan taas puolen vuoden päästä. Jos hengellinen ja maallinen regimentti tähtää samaan: Maallisen elämän hyvinvointiin, niin mistä Jeesus löytää itsensä tässä kuviossa? Joululaulussa se sanotaan: Laps hankeen hukkuu unhoittuu!

Miten tähän kuvioon markkinoidaan Jumalan valtakunnan asioita, koska kaupallinen viihde tekee viihteen paremmin ja aidommin. Ei mitenkään! Se on vainsurullista, että hädässä olevalla ihmisellä ei ehkä enää ole selkeää ymmärrystä, mistä apua löytyy sielulle, jos hädänalaista kohdataan ruokakassilla ja joululaululla eikä ole tarjolla sanaa, joka avaisi ikuisuusnäköaloja. Olisipa tämä se Adventin aika, joka saisi uudistaa meidät kaikki!

Kana vai muna?

Jooga, palvontaa vai voimistelua? Jokuhan tämänkin jutun keksi, mutta kysymys kuuluu: Oliko aunperin vain ruumiin kunnosta kyse, joka tehtiin välttämättömäksi, kun siihen liitettiin jonkin korkeamman palvonta. Vai oliko palvonnan kohde olemassa ja häntä alettiin kunnioittaa erilaisilla rituaaleilla, joista muodostui sarja asanoita?

Erilaiset palvottavat tuottavat omat palvontamenonsa. Joku laji on paikallaan pyörimistä, joku maahan kumartumista. Eli palvontamenot ovat useasti vaivannäköä. Tehdään pyhiinvaelluksia, jotka monesti ovat ihan ponnistuksia vaativia.  Luterilaisuus ainakin jossain muodossa on laiskalle länsi-ihmiselle sopivin. Motto on: Usko istuallasi! Siinä on kansanomaisempi sana ollut käytössä, jota nyt en paljasta.

Kun sitten ajatellaan sitä voiko toisen uskonnon harjoittaja ottaa käyttöön toisesta joitakin palasia silti syyllistymättä rajojen hämärtämiseen? Kysymystä voidaan pohtia pitkäänkin eikä ole varmaa saadaanko selvää vastausta. On kyse siitä voiko joku ajaa sisään asioiota, joista joku voi tulla murheelliseksi. Ihmisten maailmassa toisen kärsimyksellä ei ole isosti merkitystä, pitää vain suvaita. Onko kaikki selvää Raamatun kirjaimen ja Hengen valossa, ettei tarvitse välittää murheellisista. Vai voivatko murheelliset vain ajaa omia itsekkäitä pyrkimyksiään murehtimisellaan? Jos jooga ei ole auringonjumalan palvontaa, niin miksi siihen pitäisi liittää sana: kristillinen etuliitteeksi. Miksi se ei voisi olla vain tavallista venyttelyvoimistelua?

Erilaiset palvottavat tuottavat omat palvontamenonsa. Joku laji on paikallaan pyörimistä, joku maahan kumartumista. Eli palvontamenot ovat useasti vaivannäköä. Tehdään pyhiinvaelluksia, jotka monesti ovat ihan ponnistuksia vaativia.  Luterilaisuus ainakin jossain muodossa on laiskalle länsi-ihmiselle sopivin. Motto on: Usko istuallasi! Siinä on kansanomaisempi sana ollut käytössä, jota nyt en paljasta.

Kun sitten ajatellaan sitä voiko toisen uskonnon harjoittaja ottaa käyttöön toisesta joitakin palasia silti syyllistymättä rajojen hämärtämiseen? Kysymystä voidaan pohtia pitkäänkin eikä ole varmaa saadaanko selvää vastausta. On kyse siitä voiko joku ajaa sisään asioiota, joista joku voi tulla murheelliseksi. Ihmisten maailmassa toisen kärsimyksellä ei ole isosti merkitystä, pitää vain suvaita. Onko kaikki selvää Raamatun kirjaimen ja Hengen valossa, ettei tarvitse välittää murheellisista. Vai voivatko murheelliset vain ajaa omia itsekkäitä pyrkimyksiään murehtimisellaan? Jos jooga ei ole auringonjumalan palvontaa, niin miksi siihen pitäisi liittää sana: kristillinen etuliitteeksi. Miksi se ei voisi olla vain tavallista venyttelyvoimistelua?