`Vähennyslaskua

Pihtipärekaudelta olen kuullut tarinan, miten talossa oli koulukainen ja teki läksyjään pirtin pöydän ääressä. Menossa oli matematiikka eli laskuoppi. Me vanhat jäärät olemme oppineet: Ei voi ottaa, täytyy lainata. Isäntä kuuli pöydän äärestä nuo sanat. Hän tarkistaa: Mitäs sinä poika oikein sanoit? Meirän talaoos ei oo ikänä lainattu eikä tulla lainaamaankaan! Jotenkin puhutteli taas tuo kenttäpiispan asemasta käyty keskustelu.

Jos me vähän katsomme miten rikas Jumalan sanasta maamme on ollut. Lukemaan on opittu Katekismuksesta ja ABC-kirjasta joissa kaikki sisältö on ollut hengellisesti virittynyttä. Meillä on siis ollut Jumalan siunaamaa ruokaa ja juomaa puhtaissa järvissä. Meillä on ollut kristillisviritteinen koko elämä. Kaikissa olosuhteissa ruualle ruvetessa on paljastettu pää. Kylvöt on siunaten ja rukoillen kylvetty. En pidä huonona perinteenä.

Lain laatijat ovat ottaneet Raamatun hengen mukaan, koska Jumalan sana aitona, ei tee vääryyttä kenellekkään. Kun uskonnon opetusta alettiin muuttaa, seurasimme sivusta, koska se ei koskenut tai emme tienneet miten voisi vaikuttaa. Kun Raamattu otetaan tai otettiin lakituvasta pois, eihän se minua koske, koska en ole pitään aikaan jotunut lakitupaan. Vankiloista yritettiin ottaa papit pois, no enhän minä ole siellä eikä sukulaisiakaan, ei töyssytä minua. Piispa pois armeijasta, no eihän se koske minua, vanhaa miestä. Eikä tavalliselle soltulle piispa näyttäydy niin kovin usein. Vain järjestelämä, joka huolehtii monipuolisesti hyvinvoinnista, tarvitsee johtoa ja ja eteenpäin katsomista samaan suuntaan.

Olemmeko ottaneet N-liitolta vapaaksi jääneen systeemin käyttöömme? Muistan jostain kaukaa Leningradilaisen Babtistipastorin haastattelun. Hän sanoi, että uskonnolla ei ole sijaa julkisuudessa, mutta huoneissa saa puhua. Jossain vaiheessa uskonharjoitus oli rajattu hautajaisiin hautausmaalla. Onko Raamatullinen elämisen malli vaarallisempi ihmiselle, kuin kaikki muu? Julkisuudessa on ollut paljon kannanottoja siitä, että usko on niin henkilökohtainen asia, ettei siitä yleensä puhuta. Olisiko niin, että meillä uskovilla on itsessämme Luciferin liittolainen, joka herkesi kiitoslauluihin. Nyt laki vapauttaa meidän Jeesuksen käskystä. No, onhan se ollutkin hiukan ikävää häiritä ihmisiä taivasasioilla, kun yhteinen huvielämä on niin ukavaa eikä tärvele ihmissuhteita. Olisiko kuitenkin vielä aika laskea kulutusta, mitä elämä maksaa Herran yhteydessa tai ilman sitä, mitä jää viivan alle lopulta?

Eriseurat

Jossain yhteydessä tuli esille, että herätysliikkeet ovat kirkon eriseuroja. Pani oikein miettimään asiaa, Sehän tietysti on ihmeteltävää, että minä mietin niin tärkeitä asioita. Armeijassa joskus sanottiin: Ei pidä kantaa rykmentin murheita ryhmäportaassa ja varmaan se niin on? Aivot saa tietysti pysähtymään, mutta en enää loppumetreillä halua tuhlata aikaa sillä tavalla.  Suomi on herätysten luvattu maa. Herätykset koskevat koko kansaa eikä kirkko ole siinä erityistoimija. Herätykset ovat muodostaneet ristinmerkin Suomen ylle. Herännäisyys tuli idästä. Rukoilevaisuus lännestä. Lestadiolaisuus pohjoisesta. Helluntaiherätys etelästä. Joku näistä on koskettanut lähes kaikkia sukuja.

Näiden lisäksi hyvin vaikuttavaksi on syntynyt SLEY, Viidesläisyys kaikkine osineen. Sekä muita paikallisempia juttuja.  Vielä on mainittava Nokian herätys ja Yli-Vainion ympärillä tapahtunut kuohunta. Jossain yhteydessä kai Sateenkaariväki on saanut saman tunnuksen, jos olen väärässä, älköön minua kivitettäkö.

Kaikkialla missä kiinnostutaan sanasta, rukouksesta ja Pyhän Hengen toiminnasta, on kyse herätyksestä, jolloin Jumala kutsuu ihmisiä läheisempään yhteyteen kanssaan. Me näemme sitten , jos vaivaudumme miettimään, että jokaisella nimetyllä on erilaiset kehityskulut. Ensin on haastettu vallitsevaa hengellistä tilannetta ja ympäristön reaktiot ovat suuresti vaikuttaneet kehityskulkuihin. Papistohan oli aikanaan hengellisen järjestyksen lisäksi maallisen järjestyksen vaalijoita ja uudes versot useasti piti poistaa rikkaruohoina. Niistä ovat syntyneet kriittiset äänenpainot yleistä jumalisuutta kohtaan.

Kehityssuuntia on ohjannut kirkollisten viranomaisten suhtautuminen ja osa on mukautunut ja osa erkaantunut lisää. Paljon on riippunut myös siitä minkälaiset henkilöt ovat valikoituneet liikkeiden johtoon. Jokainen liike on saanut oman värinsä syntymekanismistaan.

Nasaretissa syntyi eriseura aikoinaan ja haastoi hienoa ja kurinalaista jumalanpalveluselämää. Miettikäämme sitä hetken. Olisiko parempi kulkea Jeesuksen kanssa sellaisessa jota sanotaan eriseuraksi, vai maalimanajan kanssa valtavirrassa. Vai onko Jeesus vain valtavirrassa, mutta ei herätysliikkeissä?

Minä ja minun perheeni

Nykyisin puhutaan paljon kaikenlaisista perheistä. Jossain vaiheessa se oli kai isä, äiti ja kaksi lasta. Tupakeittiö ja huone. Juokseva vesi ja pohojammaan huonekalut. Pöytä ja 4 tuolia, kaksi nojatuolia, sohvapöytä ja lipasto. Vielä vuodesohva vieraita varten. Minun lapsuudessani ei ollut niin. Oli kyllä tupaheittiö ja huone. Ei muuten kuin jaloilla juokseva vesi, ei sähköä työkyvytön isä ja äiti ja neljä lasta, kaksi jo maailmalla. Kolmekilometriä umpihankea kouluun jalan. Paikatut housut ja niin edelleen. Sota-aikana syntyneen arkea. Usko Jeesukseen oli kuitenkin ainakin näytti siltä, että se oli raudanluja. Ehkä sekin oli näköharhaa?

Kun sitten jälleenrakennus tai olisiko, että silloin vasta alettiin maata oikein urakalla rakentamaan.  Monesta veteraanista tuli rakentaja, oli pakko, kun sai kylmän tilan. Silloin ideoitiin rintamamiestalon piirustukset, jossa sydänmuurin ympärille määrätty määrä huoneita. Sauna kellariin. Monia asioita saatiin joista oli vain unelmoitu tai iltarukouksessa esitetty toivomuksia. Tähän maailmankuvaan tulee kysymys tuonpuoleisesta.

Raamatussa on seikkaperäinen kertomus kansanvaelluksesta Egyptistä Jordanin itäpuolelle. Aikanaan sitten astuttiin myös joen poikki ja tultiin perille. Nyt oli syntynyt kansa, joka ei oikein osannut asua pysyvästi paikallaan, nyt oli sen opettelemisen aika. Silloin tuli kysymykseksi, miten nyt uskonharjoitus järjestetään. Oli Liitonarkki., mutta oli myös muuta, jota oli kannettu matkatavaroissa koko matkan. Eli Egyptin jumalan asiat olivat mukana, kun pakaasit avattiin. Nyt tulee kysymys, mitkä pyhät asiat nostetaan pyhimmiksi? Ilmeisesti ei ollut keksitty äänestystä eikä 2/3 enemmistöä, eikä ollut Elian rohkeutta ryhtyä etniseen puhdistukseen. Annettiin ikäänkuin vapaat kädet ja tähän kohtaan kansan johtaja Joosua sanoo nuo kuuluisat sanansa: Minä ja minun perheeni, me palvelemme Herraa! Silloin oli vielä perheillä yhteinen tahto, koska muuten ei olisi päästy koskaan perille.

Autuas se mies, joka tänään voi sanoa samat sanat! Heitä ei saata olla monia. Raamattu todistaa, että ihmiset tulevat riitaisiksi toisiaan vastaan. Riitaisuus saadaan aikaan ihan mistä asiasta tahansa. Nyt on yksilöllisyyden aika, kun jokaisella on oma viinitarhansa, jonka antia maistellaan. Ei tarvitse olla monia ihmisiä samaa mieltä, jokaisella on arvokkain mielipide itsellä.

Hämming

Hämmennys valtaa usein tajuntamme,
niin nopeaa on muutos maailmamme,
kun luonnon aarteet, voimavarat sen
valtaansa ottanut on ihminen.

Virsi 602:1

Kun lähentelen iältäni kahdeksaakymppiä, niin hämmennys on vallannut ajatusmaailmani. Kun kävin koulua pienessä Teuvan Perälän koulussa, meillä oli aineena uskonnonhistoria eli uskonto. Meillä oli kirjat aiheesta ja niitä luettiin. Maalaisliitto saattoi olla silloin voimissaan ja mainoksessa oli seuraava aihe: Pöydällä oli Suomen Laki ja Raamattu päällekkäin ja  pöydän vieressä seisova mies piti kättään niiden kirjojen päällä. Sanat: Näihin luottaa Maalaisliitto. En asiaa ymmärrä enkä enempi käsittele, totean vain, että Raamattu oli joskus hovikelpoinen ja paljon asiaa tuli sieltä lainsäädäntöön.

Nyt näyttää siltä, että Raamatun hovikelpoisuutta haastetaan vakavasti. Uskon kuitenkin, että monet ihmiset ymmärtävät Raamatun periaatteiden ainakin osittain olevan ajatonta. Ministerin- ym virkavalat on perinteisesti vannottu sormet Raamatulla. Voi olla niin, että juhlallinen vakuutus on hyvä malli, jonka kai jokainen voi vakuuttaa.

Ei kai kuitenkaan ole vielä laitonta, että uskovat ihmiset toimivat luottamustehtävissä uskovina ja tuovat mielipiteensä esille. Eihän kai sananvapaus ole kuitenkaan suhdanteiden mukaan vaihtelevaa? On selvää, että Raamattu on uskovien kirja eikä sellaiselle voida laittaa Raamatun sääntöjä noudatettavaksi, joka ei tunnusta Kristinuskon Jumalaa ja Raamatun arvovaltaa. Sekulaari yhteiskunta elää omaa elämäänsä omien ihanteidensa mukaan. Kuitenkin tuntuisi luonnolliselta, että mielipiteen- uskonnon- ja ilmaisun vapauden puitteissa Raamattua ohjeenaan pitävällä tulisi olla tilaa elää yhteiskunnassa yhtä paljon kuin toisenlaisella ihmisellä. Tämän vapauden luulin toimivan kirkoissa ja seurakunnissa erityisen hyvin, mutta sirpaloituminen osoittaa, ettei elintila ole kaikella ja kaikilla yhtäläinen.

Jos kristikunta on vuosisatojen ajan tehnyt virheitä ja aiheuttanut jotain hankaluutta jäsnilleen, niin ei kai yksi-kaksi sukupolvea voi kantaa koko syyllisyyttä ja ei voi pystyä sellaiseen hyvitykseen, joka tasaisi puntit. Onko siis kirkot ja seurakunnat suojapaikkoja vieläkin niille, joita synnin syyllisyys painaa, vai onko kaikki voimat valjastettu materiaalisten puutteiden poistamiseen?

Hevoset tallissa ja lehmät navetassa.

Joku saarnaaja käytti tuota sanaparia havainnollistaessaan asioiden oikeaa järjestystä. Kun Guttenberg keksi painokoneen ja Luther kansankielisen Raamatun suorastaan omilla kätösillään käänsi saksan kielelle, ilo oli ihan valtava ja kiitollisuus tästä lahjasta. Löytyipä vielä henkilöitä, jotka ymmärsivät saksan olevan suomessa ihan vieras kieli ja saimme sen suomenkielelle, jotta jokainen halukas saisi lukea sanaa omalla kielellään. Ei se aluksi ihan ongelmatonta ollut, koska piti ensin saada kieli kirjalliseen muotoon jota voitiin kirjoittaa ja lukea. Toiseksi kai ne kirjat olivat hyvin kalliitakin.

Kirjapainotaitoa kait arvostetaan vieläkin, mutta miten on Raamatun käännöksen laita? Kirjojen tekeminen on tullut helpoksi, kun samaan aikaan Raamatusta on tullut ongelma. Lukea vielä ehkä voi ja omistaa, mutta lukea? No voi kyllä lukea, kun ei tulkitse. Jos tulkitsee niin kannattaa tulkita vain ihmiselle miellyttäviä asioita. Miksi Lutherilla oli niin kova tarve siihen käännöstyöhön? Etsikö hän aseita Katolilaista paavia vastaan? Vai tarvitsiko hän itse sen sanoman omalle sielulleen?

Jotenkin tulee mieleen talviset hiihtoladut, kun Raamatun tulkinnasta puhutaan. Perinteisen harrastajat tarvitsevat edeltä valmistetut ladut ja pitovoidetta suksiin, muuten ei pääse eteenpäin. Uusi tyyli ei tarvitse latua  eikä pitovoidetta ja vie paljon nopeammin eteenpäin. Uudessa tyylissä hengen elämän alueella ei tarvita latua, joten jokainen voi tasoittaa itselleen oman tien ei menneisyyden painolasteja. Omien tarpeiden parafiini vie aina päämäärään paremmin, kuin hänet, joka kantaa perinteiden painoa ja pitovoidetta suksissaan.

Joskus siis Raamattu oli arvossaan. Sieltä löydettiin pelastuksen lisäksi ohjeita yksilön ja yhteisön hyvään elämään. Älä tapa, Älä varasta, sopii kai suurimmalle osalle. Sitä rataa elettiin kirkon ja pappeuden suojassa aikanaan. Kun nyt on havaittu, että lakeja voidaan kirjoittaa myös ilman Raamatun sanaa, onkin päästy valistuksen vapauteen. Satavuotta sitten yleinen mielipide oli jotain, Viisikymmentä vuotta sitten oli jotain, mutta joku oli muuttunut. Muutos on kiihtynyt eikä kaksikymmentä vuotta vanha sääntö ole enää relevantti monessakaan asiassa.

Miten on sitten asian laita, jos koko kansa ei kykene samaan mielenmuutokseen, niin onko silloin enemmistöllä oikeus ottaa sananvapaus ja mielipiteen vapaus pois vähemmistöltä. Tai, jos enemmistö onkin niinkuin bolshevismi aluksi, Saako asiassa enemmistön se puoli, joka kerkiää ilmoittautua enemmistöksi?

Raamttuun pohjautumaton lainsäädäntö ei näytä antavan anteeksi mitään eikä suuri yleisökään, koska lööpit kertovat aina uudestaan ja uudestaan muunmuassa, että nyt vapautuu henkilö vankilasta, joka teki niinjaniinmonta rikosta. Vaikka asia on jo vuosia vanha, niin se tarjoillaan kuin vereksenä tekona. Amerikkalaisessa johtajanvalinnassa näyttää olevan tärkeää, että kansa saa tietää, että joku on pössytellyt tötsän verran neljäkymmentä vuotta sitten. Tai joku viriili nuorimies on viiskymmentä vuotta sitten pidellyt käsiään jossain vississä paikassa.. Sitten alkaa tulla meetoo juttuja ja se saattaa ratkaista kuka maata hallitsee.

Eikö oikeustajumme sao, että asiat on tarkaistava kunkin aikakakuden lain säädännön mukaan. Me monet muistamme miten arvostetut vastuunkantajat kävelivät valtiomiesten ryhdillä Säätytalolle ja poistuivat sieltä sotasyyllisinä lurjuksina, vain tarkoituksenmukaisuuden ei laillisuuden tähden.

Hylätty, mutta ei kadotettu!

Eräänä aamuna virittelin kahvinkeitintä tuottamaan niitä vanhuuden pieniä iloja. Kuppi kahvia käynnistysaineeksi. Sain sisäiseen maailmaani nuo sanat: Hylätty, mutta ei kadotettu. Jostain tuli mieleeni Wilhelmi Malmivaaran sanoitus virteen 631: 3.
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat,
sä luet haavat
ja kyynelet.

Joku ystävä sanoi kerran totuuden: ”Ystävyys kestää niin kauan, kun se antaa kummallekkin jotain.” Se näyttää pitävän paikkansa. Hyvätkin ystävyydet näyttävät vain hiipuvan ja kuolevan pois. Olisiko hoidon puutetta? Introvertin on vaikea tehdä aloite. Puhelinsoitto voi vaatia suunnittelua ja ennakkovalmistelua ja kun se on ohi, ei se ehkä niin vaikeaa ollutkaan.

Ilmeisesti on muutamia sellaisia asioita, jotka erityisesti rikkovat ihmissuhteita. Perintöriita, aviollinen uskottomuus, pettäminen kaupoissa ja juorun liikkeelle laittaminen. Ehkä vielä jotain muuta.

Vaikein asia kuitenkin taitaa olla erimielisyydet uskon elämän elämisessä ja tulkinnassa. Jeesus rukoili, että he yhtä olisivat! Me lihallisina ihmisinä tuliktsemme, että jokaiselle erilaiselle on lyötävä luu kurkkuun niin syvälle että pysyy. Erilaisuudesta voisi opppia näkemään suurempia kokonaisuuksia niin, että ymmärrämme Kristusruumiissa olevan liikkuvia osia, jotka toimivat eri tehtävissä ja ne tehtävät voivat olla todella moninaisia, koska tarpeitakin on moninaisia.

Tuo Malmivaaran virrenvärssy antoi vakuutuksen siitä, että samoja kokemuksia on ennenkin koettu, ihmisten hylkääminen ja Jumalan armoon tarttuminen silloin, kun ei enää ole ollut muuta tukea.

Etkö kylvänyt hyvää siementä?

Närpiöön ostettiin luultavasti ensimmäinen traktori. Se oli punainen ja kulki kovaa vauhtia. Joku oli kai kuullut tai nähnyt sen tositoimissa, joten pitihän se saada nähtäväksi ja koettavaksi. Se veti perässään äestä, jossa olivat pyörivät systeemit pehmittäen kynnettyä peltoa. Määrättynä päivänä tuo ihme ilmestyi kylälle hirveästi pöristen ja isännät kokoontuivat joukolla ihmettä katsomaan. Kun kone oli mennyt ohitse, niin isännät innolla jälkeä tutkimaan ja multapaakkuja potkimaan. Tarkastelu osoitti, että pärjää hevosvetoiselle. Ja niin otettiin käyttöön, tilauksia tehtiin siinä heti useita.

Kun aikaa kului niin pelloille ilmestyi outo ilmiö, jota sanottiin siellä valkojuureksi virallinen nimi lienee Juolavehnä. Sitä alkoi ilmetä lähes kaikilla pelloilla ja se alkoi levitä yhdestä kohdasta peltoa eli siitä missä äes oli maahan laskettu. Nyt tiedetään: Työkalu ei ollut puhdas! Pätkä valkoista juuriosaa riittää saastuttamaan koko pellon.

Jeesuksen opetuslapset kysyivät tämän kysymyksen mestarilta: Etkö kylvänyt hyvää siementä, mistä nämä rikkaruohot tulevat, vapaa muistelu. Me voimme löytää muualta maailmasta komeita ja viehättäviä toimintamuotoja, mutta pystymmekö aina varmistamaan, että työkalu on puhdas, vai hankimmeko puoli tahallaan asioita keskuuteemme, joka tukahduttaa hyvän kylvön? Nimittäin valkojuuri pilaa pellon meko perusteellisesti.

Huono kylvö tapahtuu isännän maatesa. Eli hän, jonka tehtävä on viljellä ja varjella, nuokkuu eikä näe väärää kylvöä. Olisiko ollut hyvä, jos olisi hoidettu tehokkaasti avoliittoja avioliitoiksi, vai sallittiinko silmät puoliummessa murtaa jotain pyhää ihmisten elämästä? Kaikkia tilanteita on ollut aina ei siitä ole kyse, mutta vaihtoehdon tarjoaminen oli isännän asia. Niin tekivät uudet kirkkoherrat, jos seurakunnassa oli sellaista ilmiötä. Kävivät puhumassa asian järjestämisestä. Tuntuisi luonnolliselta, että Jumalan siunauksen osallisuus on parempi kuin ei Jumalan siunausta.

Toinen asia tulee sanan käsittelyystä. Onko oikein todeta, että laki vaikuttaa vihan, kun se on kuitenkin Jumalan neuvo ja opetus? Tottakai lihallisuus vihaa kaikkea rajoitusta, mutta minkä puolesta me silloin taistelemme, kun hylkäämme lain? Konservatiivit, menkäämme peilin eteen hetkeksi katsomaan, valvoimmeko oikeita asioita oikeilla valvomapaikoilla, vai sallimmeko itsemme levätä ankarien urotekojemme jälkeen?

Lisääntykää ja täyttäkää

Kiertävä markkinakauppias eli helppoheikki huusi ja kehotti ostamaan jotakin tuotetta lapsille. Sitten hän lisäsi: Ettehän te niistä lapsista välitä muulloin kuin teon aikana ja lapsilisäpäivänä, hän vetosi siis miehiin eli isäntiin.

Luomiskertomuksessa on mainittuna Jumalan sanoina nuo sanat ja siinä on mukana tehtävä, joka koskee luontoa ja ympäristöä. Me voimme nyt jokainen miettiä miten ihmiskunta on tehtävänsä ymmärtänyt ja toteuttanut. Aiempina aikoina olemme katsoneet asiaa oman pihaveräjämme sisäpuolelta ja olleet ehkä jopa tyytyväisiä. Ehkä on ollut jonkinverran syytäkin, koska luonnon kiertokulku on ollut todellisuutta. Se mitä pellosta olemme hyödyntäneet on jätteenä palautettu sinne ja se on taas osaltaan rikastanut humusta. Silloin syömme pellosta, mutta ei peltoa. Se minkä piti mennä pellolle, menee nyt vesistöihin.

Lisääntyminen, joka toimisi luonnonlakien perusteella, on saanut uuden ilmeen. Osalle siitä on tullut sellainen velvollisuus, josta ei sovi laistaa. Osaa se ei koske lainkaan. Jumala on järjestänyt jonkin sabluunan mukaan asiat niin, että on myös lapsettomia ihmisiä, jotka voivat vapaammin harjoittaa joitakin asioita.

Olen joskus ajatellut sitä, jospa tämä onkin hengellinen asia? Jumala tarkoitti, että kaikkien ihmisten elämässä usko ja rakkaus lisääntyisi ja tekisi lopulta koko elämän alamaiseksi Jumalan tahdolle ja näin tulisi luontokin hoidetuksi, kun kukaan ei ahneuksissaan riistäisi sitä. Ihmiset eivät kadehtisi toisiaan, ketään ei parjattaisi, ketään ei sorrettaisi minkään asian puolesta. Ei olisi kuppikuntia ja keskenään kiisteleviä Raamatun selityksiä. Ihmisten välinen taivaallinen rakkaus kaataisi kaikki muurit ja tekisi tyhjäksi kaikki salaliitot. Elämä olisi harmoniassa Jumalan tahdon ja luonnon tarpeiden kanssa.

Vanhatestamentti

Joku jossakin oli tehnyt kysymyksen: Mitä varten se Vanhatestamentti on? Rupesin oikein miettimään ja kirjoitin ihan paperille jotain ja hämmästyin niin tärkeä ja ratkaisevan tärkeä on Vanhatestamentti kaikelle mitä uskonelämäksi kutsutaan.

Meinasin kommentoida vähän Pöyhösen blokia, mutta maltoin mieleni, koska haluan siihen jatkoa. Kun tuossa paria juttua kommentoin, niin ei sitten kelleen enää tullut asiaa. Pöyhösen pohdinnalle toivon siunattua jatkoa.

Jos siis hylkäämme tarpeettomana koko vanhan puolen, meille tapahtuu seuraavaa: Hylkäämme Luomistyön ja syntiinlankeemuksen ja ensimmäisen lupauksen pelastuksesta. Sekä Golgatan merkityksen.

Menetämme edellisen myötä pelastuksen perustan. Menetämme Aabrahamin siunauksen. Mitätöimme Israelin kansan ikiaikaiset siteet omaan maahansa.

Mitä voimme päätellä näistä? Voimme päätellä sen, että lihallisuutemme mielellään yhtyy siihen virteen, että Raamattu on ihmisten kirjoittama ja siten ihminen voi sitä vähän korjailla, ettei kenellekkään tule paha mieli. Jeesuksesta tulee vain omituisesti käyttäytyvä poikkeushenkilö, joka sitten raivattiin pois, kun kävi kiusalliseksi vallanpitäjille. Kuitenkin Hänestä’ rakennettiin myytti, joka antaa menestystä, terveyttä ja varallisuuttakin joillekkin jonka käteen on kasvanut kolehtihaavi.

Vanhantestamentin hylkääminen sopii hyvin kaikille niille, jota eivät etsimälläkään löydä oikeuksia Luvattuun maahan Israelin kansalle.

Mitä me siis kaikenkaikkiaan palvelemme omassa elämässämme. Meidän pitäisi poistua Jumalan alueelta ja palata ihmisen alueelle. Miten tämä päättyy, vai päättyykö, miten tämä kaikki kääritään kasaan, se on Herramme suvereeni alue. Jos joku on saanut sydämelleen tutkia lopunajan asioita, se ei pitäisi olla jokamiehen harrastus. Tärkeämpää on lukea kymmentä käskyä ja siitä seuraavaa rakkauden kaksoiskäskyä.

Valinta

Nykyisin puhutaan paljon valinnasta. Valitaan eduskunta ja montaa muuta asiaa. Ilmeisesti vaalitoimitus on ollut pääosin rehellistä, kun yleensä tyydytään vaalin tulokseen: Kansa on puhunut ja pulinat pois-tyyliin.

Lapsuudesta muistan valinnan paikkoja kansakoulussa. Pelattiin jotain peliä ja opettaja nimesi kaksi joukkueen”johtajaa”, jotka valitsivat vuorotellen jäseniä joukkueeseensa. Minä pienenä pulleana poikana, joka ei osannut yhtään pallopeliä pelata, olin useasti viimeinen ”valittu”.

Amerikasta tulevat gurut katsastamaan suomalaisia jääkiekkoilijoita ja valitsevat sitten parhaat päältä omiin tarkoituksiinsa. Kouluihin valitaan milloin pääsykokein milloin todistusten perusteella ja aina tiedetään, että osa jää valitsematta.

Kun sitten siisrrytään hengelliselle alalle ja aletaan puhua valinnasta, on kuin jossain olisi tehty jako kahteen.  Keisarivallan aikana kutsunnoista käytettiin sanaa: Arvannosto! Hatussa oli kahdenlaisia lappuja ja sieltä nostettiin lappu, jossa luki jotain tähän tapaan: Vapautettu/Valittu Venäjän armeijaan.

Onko meillä sellainen käsitys Kaikkivaltiaasta, että Hän on arponut meidät ja joka on saanut huonon lähtönumeron, on tuomittu vaikka tekisi mitä? Tai, joka on saanut hyvän lähtönumeron, niin hän pelastuu tekipä mitä tahansa? Tämä on Luciferin opetusta Jumalasta. Oikeastaan meillä kenelläkään ei ole eväitä selittää valinnasta yhtään mitään. Koska meistä ei kukaan ole nähnyt Jumalaa kasvoista kasvoihin ja voinut kysyä Häneltä asiaa, kaikki selitykset ovat enemmän tai vähemmän järjen tuotosta.

Ihmisen olemassaolo on sinällään mysteeri, mutta olisi mieletöntä luoda maailmankaikkeutta, jota ei kukaan asuisi. Tosin emme olisi sitä murehtimassa. Taivaassa tapahtuneita asioita emme kukaan voi selittää miksi Luciferista tuli Jumalan vihollinen. Miksi tähän skismaan luotiin ihminen? Miksi riitaisilla aviopareilla on lapsia, jotka eivät osaa päättää kumpaan kannattaa sitoutua? Siinäkin on mysteeri, miksi rakastavista ihmisistä tulee toisiaan vainoavia kiusankappaleita?

Jumala siis loi maailman sanallaan ja kaiken muun vain sanomalla, mutta ihmisen kohdalla Hän teki jotain muutakin. Näki siis vaivaa eri tavalla. Paratiisissa oli kaikki hyvää ja täydellistä yhdellä ehdolla, vain yksi kielto! Valinta tapahtui ihmisen taholta ja se muutti koko tilanteen.Lucifer käärmeen muodossa sai voiton vain kyseenalaistamalla Jumalan sanan, ei tarjoten mitään parempaa. Kun ihminen kuunteli, Lucifer alkaa selittää miten nulju Jumala on ja ihminen kuuntelee.

Yksi valinta on siis tehty, ihminen teki ja Jumala saneli seuraustuomion. Lucifer voitti ensimmäisen erän, mutta ei huomannut kuunnella omaa kohtaloaan tarkasti.Ihmiset menettivät siinä valinnassa puhtautensa ja jäivät vieraaseen taloon orjaksi. Synnin orjaksi. Jeesuksessa tämä perkeleen teko tuli murskatuksi ja ihmiselle annettiin uusi mahdollisuus valita. Ei omasta voimastaan eikä ymmärryksestään vaan kutsujan armosta.

Jumala on pyhä ja ankara edelleen siellä missä Hänen tahtoaan rikotaan tahallisesti luottaen Luciferin tarjouksiin. Mutta Hän on laupias ja armollinen kaikille niille, jotka vapisevat Hänen pyhyytensä edessä. Jotka eivät voi sanoa Jumalalle, että minä olen hyödyllinen Sinulle anna vähän arvostusta. Kun syntinen saa uuden valinnan siinä tilanteessa, jossa helvetti palaa sisällä ei tarvitse kysellä keltään missä se helvetti on ja mikä siellä voi palaa ikuisesti. Silloin valinta on armoa eikä tarvitse vatuloida miten tämä valinta tehtiin, koska kaikki on armoa ja Jumalan rakkaus vuodatetaan sydämeen Pyhän Hengen kanssa.

Golgata siis merkitsee sellaista sovitusta, joka poisti syntiinlankeemuksen kirouksen ja antoi uuden elämän kaikille uskoville. Jeeseuksen veri eli Hänen elämänvoimansa tulee elämäksi kaikille, jotka käyvät sotaa vanhaalihaa vastaan Pyhän Hengen asein, jotka ristiinnaulitsevat lihan tahtoa ja tekoja. Olemme nyt siis vastuullisia teoistamme, kun olemme päässeet armon alle. Ei siis niin, että armo mahdollistaa lihan huvitukset kun kaikki on maksettu. Jos liha saa hallita valtoimenaan, ei ristin sanoma ole vielä lävistänyt sydäntä. Sen miekanpiston Jeesus lupasi myös äidilleen Marialle. Maria ei siis ole pyhimys, vaan armosta elänyt niinkuin mekin.