Avaruus laajenee

Jos ihmiskunta on joskus uskonut elävänsä laatalla, niin nyt ihminen uskoo löytävänsä avaruuden rajat. Siinä on vain se ongelma, että se raja ikäänkuin pakenee. Toisessa kohdassa tunnustamme, että on olemassa mannerlaatat, joden päällä asumme ja ne törmäilevät toisiinsa. Minne se avaruus sitten laajenee, menee yli ymmärryksen.

Kun täällä seuraan pintapuolisesti keskustelua, jota käydään, huomaan olevani pysäkille jäänyt jo kauan sitten. Blokistiurani aikana olen havainnut keskustelun laajentuneen niin, että useasti on vaikeaa löytää yhtymäkohtia pelastusasian kanssa. Ehkä niitä ei olekkaan tai ainakaan etsitä.

Kaikki alkoi jostakin. Minun Jumalani on pienten yksityiskohtien Jumala. Hän kertoo miten alussa toimittiin. Hän loi sanallaan kaikkea muuta, mutta ihmiseen Hän uhrasi erityistä huomiota. Hän muovasi eli käytti käsiään, miten se tapahtui, en tiedä. Hän kertoi sieltä alusta asioita hyvin tarkasti. Ihminen oli yksi, josta tehtiin kaksi ja taas niiden piti muuttua yhdeksi. Koko historian aikana on otettu yksilöitä, joista on kerrottu sekä hyvää, että pahaa.

Koska Jumala ei voinut ottaa puhtautta kriteeriksi hyväksymilleen ihmisille, Hän otti kuuliaisuuden eli uskollisuuden. Aabrahamissa näemme esikuvan siitä, miten uskollisesti hän noudatti annettua käskyä lähteä. Uskollisuus kunongasta kohtaan merkitsi sitä, että häntä seurataan silloinkin, kun tappio on silmien edessä.

Kaikesta huolimatta kaikki kulminoituu pieneen vauvaan, jonka Hän antoi ihmisten hoivattavaksi. Niin pienenä siemenenä Jumalan valtakunnan todellisuus on tullut alas taivaasta. Ja Hänet annettiin ihmisten syliin ja he hoivasivat hänet aikuisuuteen. Paratiisi annettiin ihmisten hallittavaksi. Sillä kerralla tehtä’vä oli liian vaikea, kun siellä oli myös toinen ääni Jumalan äänen lisäksi. Siellä saneltiin loppulause ihmiskunnalle ja Luciferille. Ihmiselle luvattiin pelastus ja Luciferille kirous, joka astuu voimaan viimeisen tuomion yhteydessä.

Mieleeni tulee henkilö viime vuosituhannelta. Hän oli tilannut jostain sopivaa korvausta vastaan pastorin paperit taivaaseen pääsyn takuulla. Takuu perustui siihen, että yhtään valitusta ei ollut esitetty papereiden toimimattomuudesta. Olisiko tämä pääsiäisen aika se aika, jolloin jokainen hengellinen toimija voisi tarkistaa tarjouksensa aitous ja se peruste millä perusteella me itse kukin tarjoamme ihmisille vastaanotettavaksi yhtä ja toista. Scaala on laaja ja tarjonta monipuolinen. On ajatusta, että helvettiä ei ole ollenkaan ja kaikki pääsevät taivaaseen, ne jotka pitävät tuonpuoleista elämää tarpeellisena jopa mahdollisena. Toisella laidalla on pieniä ryhhmiä, jotka ovat havainneet, että vain me olemme soveliaita taivaaseen Jumalan läsnäoloon. Tässä välillä on sitten montaa väriä. Vaikka ei ihan kaikki eikä me yksin, mutta kuitenkin meidän kauttamme varmimmin ainakin paremmin kuin naapuriseurakunnasta. Kuitenkin Elämänleipä, joka tuli taivaasta alas on yksi! Hänellä on elävä ruumis täällä ja kaikki iskut mitä annamme lähimmäisellemme ovat iskuja Häneen edelleen. Hän kärsii kaikissa kaltoinkohdelluissa, vainotuissa ja vangituissa uskovissaan. Olisiko kompassin kalibroinnin aika nyt?

Rautaristit

Vanhoilla hautausmailla on nähtävissä valurautaisia ristejä vainajien muistomerkkeinä. Ne on taidollisesti valettu niin, että kaikki tarpeellinen on luettavissa siitä ristin valujäljestä. Vankasta rakenteesta huolimatta huomasin käydessäni kotipitäjän hautausmaalla, että yksi risti oli mennyt jostain syystä poikki ja se irronnut yläosa nojasi siihen peruskiveen. Ihminen ei kuitenkaan kyennyt tekemään ikuista vaikka harras pyrkimys olikin.

Olemme oppineet sisäistämään rautaristille toisen merkityksen. Se oli erään armeijan korkein ansiomerkki, jonka saivat vain parhaista parhaat. Sen viehätys oli yksinkertaisuudessa. Monissa maissa ovat korkeimmat ansiomerkit koristellut kullalla, hopealla ja jalokivillä. Muistilokeroista nousee asioita ja tuo mieleeni miten jopparipojat tarjosivat Petroskoissa ostettavaksi muutamalla kymmenellä markalla sodan korkeinta ansiomerkkiä. Minua kuvotti ajatus, että vertaan vuodattaneiden sotilaiden jälkipolvi arvosti esi-isän uhrauksia niin vähän. Kehotin vakavasti viemään merkin sinne mihin se kuului.

Jostain nuoruusvuosilta nousee mieleen ehkä se oli elokuva miten rautaristi näytteli merkittävää osaa erään kansan vaiheissa. Siinä tarinassa kerrottiin laitoksista, johon koottiin määrätyt ulkoiset ominaisuudet omaavia nuoria naisia, jotka olivat edullisessa hedelmällisyysiässä ja voivat palvella valtakuntaa synnyttämällä lapsia. Isät valittiin rautaristin omaavista henkilöistä. Ajatuksena oli uusi urhea ja mallikelpoinen sukupolvi, joka rakentaa hyveellisesti ja urhoollisesti omaa valtakuntaa. Ilmeisesti ihmisen tarpeisiin kuuluu kaiken paranteleminen mitä tarvitaan ja mitä tuotetaan. Lakoavaa viljaa alettiin jalostaa niin, että korsi jää lyhyeksi ja vahvaksi, joka jaksaa kantaa täyteläisen tähkäpään.

Tiede antaa nyt laajat mahdollisuudet jopa lasten ominaisuuksien suhteen, mutta tuleeko maailma siten inhimillisemmäksi? Jalostuuko ihminen, vai olemmeko tiellä, jonka päämäärää emme tunne emmekä ehkä halua nähdä?

Happotesti

Kullalle riittää joskus ihan vain hikitesti. Kultasepänliike voi myyda kultaa , joka ketjun muodossa antaa vihreän renkaan kaulan ympäri. Suomi on nyt pantu happotestiin. Oliko kaikki kultaa mikä kiilsi vielä joulukuussa? Ei ollut, olemme vihreällä värillä merkatut, koska kultamme oli kuitenkin messinkiä.

Minua on jotenkin hätkähdyttänyt se, että parinviikon markkinahäiriö saa systeeminmme natisemaan liitoksistaan ja hätähuutoja on kaikkialla kuultavana. Onko kaikkien talous niin äärimmilleen viritetty, että heti on turvauduttava irtisanomisiin ja lomautuksiin, ehkä ne ovat välttämättömiä, kun vuokra juoksee ja vuokranantaja on kasvoton rahoittaja, jonka kanssa ei ole neuvotteluyhteyttä.

Hälyyttävintä mielestäni on kuitenkin se, että hengelliset yhteisöt näyttävät toimivan ihan samalla metodilla. Kun muutama kolehti jää saamatta, niin yyteelaatikolle on heti ryntäys. Kummalle peruskivelle toiminta on rakennettu: Rahalle vai evankeliumille?

Hallitus toimii jämäkästi valtansa puitteissa. Minkälainen oikein on se valmiuslaki, jos se ei anna hallitukselle mitään valtuuksia oikeasti. Kovia sanoja voidaan sanoa, mutta valiokuntakierrokset pitää tehdä ja pilkut viilata. Auttaako sellainen laki vai jarruttaako asioiden käsittelyä? Oikeasti alkaa tulla UKK:ta ikävä! Toinen havainto. Arkadian kolossin kellarissa täytyy olla roopeankan rahavarasto, josta nyt luvataan sitten alkaa lapioida kaikkiin säkkeihin kuin hiekkaa tulvantorjunnassa?

Sitten me rukoilemme, mutta mitä? Että, joku keksisi pian lääkkeen, että hoitohenkilökunta jaksaisi, että saadaan lisää tehopaikkoja. Mutta onko Jumalan mahdollisuuksista kuulunut julistusta ja Hänen eteensä nöyrtymisestä. Herramme älä hylkää meitä vieläkään.

Virus

Virus on hieno sana. Se on niin käyttökelpoinen, että nettiyhteisö käyttää sitä määrätyistä asioista. Alussa ei ollut viruksia, mutta heti tietoisuuden ilmettyä alkoi löytyä myös virustorjunta ohjelmia. Muistan ajan , kun viruksia tunnettiin 54000 kappaletta noin. Joku ohjelma teki ruutuun kuvan , jossa koura piteli sätkyttelevää ötökkää ja sitten asianomistaja sai päättää teloitetaanko se.

Me uskomme viruksen olemassaoloon, vaikka useimmat meistä ei ole nähnyt koko eliötä, vain sen vaikutukset. Ihminen on pystynyt luomaan välineet, joilla voidaan virus nähdä ja kertoa toisillekkin sen muoto ja vaikutus. Se on nyt pyöreä pallero, jossa on iläänkuin pieniä jalkoja. En tiedä voiko niillä kävella, mutta ainakin niillä voidaan tarrata kiinni, jos ne onkin käsiä.

Jotenkin aina keksitään miten näiltä voidaan suojautua. Olin lukevinani jostain, että kokonainen kunta oli varautunut niin, ettei virus ole löytänyt tietä sinne he ovat turvassa. Suojautuminen on yksinkertaista tosin ikävää, kun olemme tälläistä ”halailukansaa”. Haluamme myös tunnistaa ystävämme väkijoukoista. Nykyisin kuvassa ihminen tehdään tunnistamattomaksi mustalla viivalla silmien yli, mutta miksi kerrotaan tarinaa Lännen rosvoista, jotka nostivat liinan nenänsä ja suunsa eteen ennen pankkiryöstön aloittamista.

Mikähän siinä on, kun kaikki tartunnat iskevät heikkoon ihmiseen. Heikko vastustuskyky saa aikaan tartunnan, koska ihminen on toiselle ihmiselle tartuttaja tietämättään, joskus jopa tieten. Yleensä vahvempi heikommalle paitsi avioparit, jotka ovat tottuneet elämään läheistä elämää ja ktiin tulee vieras, niin kyllä se jotenkin koskee kumpaakin.

Voisimmeko ihmisinä laatia virustorjuntaohjelman? Ehkä voisimme! Monesta eri asiasta tulee mieleen toimenpidehirviö. Avaruuspuku auttaisi. Voisi käyttää sabotöörin sukelluslaitetta, jossa hengitetään omaa ilmaa koko ajan. Kotona pitäisi olla eteisessä tai kesällä pihassa ydinsaastesuihku, jossa päällimmäinen kerros huuhdotaan puhtaaksi kaikista pöpöistä paineella ja saippualiuoksella.

Pakko on todeta, että ihmisten yhteys on niin tärkeää, ettei pelkkä oman hyvän tavoittelu anna ihmisyydestä kaikkea iloa. Noudatetaan annettuja määräyksiä, niin meillä on ainakin teoriassa mahdollisuus selviytyä tästäkin koetuksesta. Olemme selvinneet ennenkin ja selviytymiseen löytyy ohjeita monista muistelmateoksista ja myös virallisesta historiasta.

Lunastus

Hän, siis Jeesus, on meidän Lunastajamme. Mitä se on, kysyi Katekismus aikoinaan? Paavali kertoo meille, että synti tuli yhden ihmisen eli Aatamin kautta maailmaan ja toinen aatami eli Jeesus Kristus ottaa pois maailman synnin. Mitä se meille merkitsee tänään? Mitä siis lankeemuksessa tapahtui? Siinä tuli meihin sellainen vika, että me menemme heti vihollisen taloon syntiä tekemällä, kun me siihen kykenemme. Olemme siis luontomme puolesta orjia, koska jokainen synnin tekijä on synnin orja. Kun on vapaaehtoisesti menty, niin paluukin on vapaaehtoista.

Me voimme lukea Israelin historiasta, että Egyptiin mentiin vapaaehtoisesti ja se oli suhteellisen helppoa lisäksi asuinsijaksi annettiin hedelmällinen alue Niilin alajuoksulta. Monet uskostaan luopuneet ovat löytäneet elämänsä Eldoradon, kun kaikki kahlitseva ja rajoittava on pantu syrjään. Kuitenkin Israel sai havaita joutuneensa orjuuteen, joka oli jatkuvasti pahenevaa laatua. Näin on myös useasti silloin, kun synti alkaa maistua makealta, mutta viimein se alkaa karvastella sietämättömästi.

Mihin Lunastus sitten perustuu? Se perustuu lupaukseen, jonka Jumala antoi jäähyväispuheessaan ihmiselle. Jumala kertoi millaista elämä nyt tulee olemaan, kun isäntä vaihtui. Synti ja sielunvihollinen on isäntänä vaativa ja vaatii palveluksia joka päivä ainakin häneltä, jolla on kokemusta toisesta todellisuudesta. Lupaus annettiin, koska lankeemusta edelsi tuomiolauseke, jos Isän tahto rikotaan. Siinä tuli kuolema elämän sijaan, orjuus vapauden sijaan.
Isä lupasi kuitenkin, että tulee uusi valinta, kun synnistä on hinta maksettu.

Nyt täytyy huomata, että täyteen ymmärrykseen tulleella ihmisellä tulee hetki, jolloin on tehtävä valinta Jumalan puoleen. Kaikki on kyllä valmistettu, mutta ilman lahjan vastaanottamista ei lahjasta ole hyötyä. Miksi se kalkki on joskus niin katkera? Se on siksi, että aina siitä eteenpäin muistaisimme mistä meidät on lunastettu synnin orjuudesta ja kuolemanpelosta. Muistammeko sen miten meidät tuotiin paikkaan, jossa meistä käytiin kauppaa. Jos vielä olisi jäänyt hyviä muistoja synnin palveluksessa olemisesta, emme kykene tarttumaan siihen, että meillä on vapaus valita. Älkäämme ajatelko, että meillä vanhoina tai nuorina synnin orjina olisi jotain arvokasta annettavaa Jumalalle. Ei meillä ole kuin syntinen sydän ja siitä lähtökohdasta emme ole kauppa käyvä sopijapuoli eli on mieletöntä kilpailuttaa Jumalaa ja Luciferia, kumpi antaa elämälle enemmän. Meidän on tultava ja on armoa, jos olemme tulleet armon kerjäläiseksi. Hengellisenn laulun sanoin voimme sanoa: Vielä kelpaanko Sinulle Jeesus niin kurjana kuin olenkin? Ja vastaus toisesta laulusta: Sinä olet minulle rakas, olen tähtesi kärsinyt! Se on armoa armon päälle, älä unohda tätä rakas ystävä, jos olet peloissasi näissä poikkeusoloissa. Hän ojentaa kätensä, tartutaan siihen uskolla, jonka Hän antaa lahjaksi.

Älykäs suunnittelu

Kun Luomisesta arvellaan, onko kaikki sattumaa vai älykästä suunnittelua, niin tänään voimme tehdä saman kysymyksen akuuttien asioiden kohdalla. Aikanaan oli suurenmoista saada Raamattu kaiken kansan käsiin kulumaan ja luettavaksi. Oliko tämä siis ”paratiisi” ilman käärmettä? Ei tainnut olla? Tiedämme, että Raamatun sanoma on ohjannut miljoonien ihmisten elämää ja johtanut siihen päämäärään, minkä vuoksi se on kirjoitettu. Kun vastustaja on olemassa, hänkin alkoi opiskella Raamattua.

Mieleeni tuli eräs julistaja Martin kirkossa Turussa. Hän sai hengelliseltä johtajaltaan luottamustehtävän. Hänen piti lukea Raamattu läpi ja etsiä siitä epäjohdonmukaisuudet ja suoranaiset virheet. Mies täytyi olla luotettava, kun sai näin ison projektin tehtäväkseen. Siinä kävi kuitenkin niin, että tutkimukset johtivat hänet uskoon ja ihan kasteen kautta seurakuntaan liittymisen.

Jumalan sanan uskottiin olevan riittävällä tavalla kirjoitettuna Raamattuun ja kuormien rasittamat uskovat saivat lohdutusta ja voivat kokea iloa ensimmäisen kerran elämässään uskostaan, kun Pyhä Henki avasi asioita. Ihminen voi siis lukea Raamattua monessa tarkoituksessa ja monessa mielentilasa. Joku löytää vain mahdottomia vaatimuksia, vaikka esimerkiksi kymmenessä käskyssä ei ole yhtään elämää tuhoavaa kohtaa. Jeesus yksinkertaisti asiaa niin, että Jumalan rakastaminen ja lähimmäisen rakastaminen niinkuin itsensä rakastaminen täyttää koko lain summan. Mitä sitten Jumalan rakastaminen on? Raamattu kertoo senkin ihan tarkasti: Jumalaa voi rakastaa pitämällä Hänen käskynsä. Itsensä rakastaminen on oman sielunsa rakastamista niin, että ottaa vastaan pelastuksen silläkin uhalla, että se ei ole muodikasta eikä tuo ajallista menestystä.

Lihallinen ihminen lukee ehkä myöskin Raamattua, mutta löytää sieltä kohtia, jotka rauhoittavat mielen eikä elämän parannus näytäkkään niin välttämättömältä. Kun Raamatun tulkinta alkoi avartua myös kriittisen tutkimuksen alueelle alkoi myös ristiriidat uskovien keskuudessa eikä ollutkaan enää tarpeen etsiä sitä pyhien yhteyttä, joka on Raamatun yksi tärkeimmistä asioista. Maallinen lainsäädäntö on elänyt omaa elämäänsä Eduskunnassa ja ns hengellinen näkökulma on osoittautunut monien mielessä tarpeettomaksi, niin se aiempi Raamattuun perustuva pohjavire alkoi jäädä pois. Samaan aikaan ns kutsumusammatit ovat maallistuneet niin, että sama markkinatalouden tasapainoilu on tullut hengellisentyön tekijöiden arkeen. Seurauksena on ollut papiloiden tyhjentyminen ja papiston muuttuminen virkamiehiksi päivystysvuoroineen.

Muutoksen mukana on tullut myös ongelmia muunmuassa omantunnon kysymyksissä. Työlainsäädäntö ei tunne tietääkseni omaatuntoa vaan tekee kaikista sanmanlaisen ikäänkuin tunteettoman robotin, joka hoitaa hommat käsikirjan mukaan. Yleisestä linjasta poikkeava käytös voidaan hoitaa työlainsäädännöllä ja muu eriytyminen vihapuhelainsäädännöllä. Nyt huomattava osa piispojen kaitsennasta on siirtynyt maallisen oikeuslaitokseen hoidettavaksi. Ei tarvitse ottaa vaikuttavaa kantaa eikä tarvitse ottaa vastuuta siitä mitä kristikunnassa tapahtuu, ollaan vain lainkuuuliaisia ja pestään käsiä puhtaaksi. Suomalaisten esikuva ja omantunnon määrittely ei ole enää Raamatussa vaan Ruotsissa, Saksassa ja Britanniassa. Kun siellä jotain keksitään, niin lähes pyhä velvollisuutemme on peesata. Kuka siis on tässä tapauksessa hän, joka on älykäs suunnittelija?

Ihme kuitenkin on olemassa. Jeesus pelastaa edelleen ja kastaa Pyhällä Hengellä ihmisiä, jotka kaipaavat todelliseen kotiinsa Jumalan luo. Nyt alkaa ehkä olla se aika, että seuraavaa ei voi enää sanoa kuin Pyhässä Hengessä: Jeesus Kristus on Herra!

Synti, hyi, hyi, hyi!

Joitakin aikoja sitten joku kyseli ilmeisen vakavissaan erään lehden palstoilla mitä se sana tarkoittaa. Siis synti. Raamatussa monessa yhteydessä puhutaan synnistä. Moni kirjoittaja monena ajanjaksona. Mitä he aikanaan voittivat siinä, että synnin muodot oli jopa määritelty? Kuuliaisuudessaan he voittivat Jumalan siunauksen ja ulkonaisenkin rauhan. Kun käytännöstä poikettiin pitemmän rauhanajan seurauksena, tuli muistutus. Oliko sitten niin, että kansa alkoi luottamaan samaan mihin luotti joku julkisuuden henkilö. Hän sanoi kuolivuoteellaan torjuttuan viimeisen voitelun: Jumala antaa anteeksi, se on Hänen ammattinsa.

Itse olen ollut saavinani Raamatusta sellaisen ymmärryksen, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja siksi tarvitsevat armoa. Apostoli Johannes on asiassa jopa niin varma, että sanoo valehtelevan sellaisen ihmisen, joka ei tunnusta syntiä tehneensä. Pyhästä Hengestä Jeesus sanoi itse, että Hänen ensimmäinen tehtävänsä on osoittaa todeksi synti! Nyt voimme miettiä milloin viimeksi Pyhä Henki on puhunut seurakunnalleen synnistä ja kehottanut parannukseen?

Kun syntyy jossain aavistus, että joku asia olisi mahdollisesti syntiä, niin miten se asia pitäisi käsitellä? Yksinkertaisin ja lihallisuudelle sopivin käsittely on tietenkin se, että kielletään synnin olemus siinä asiassa. Tämä siksi, että synniksi tunnustaminen johtaisi vaikeisiin tutkintoihin ja parannuksen harjoitukseen. Raamatussa jossain sanotaan; Missä ei lakia lueta ei ole ylitsekäymistä, vapaa muistelu. Onko ihminen siis Jumalaa ovelampi? Hetken voi siltä tuntua. Heitetään Laki yliolan ja ollaan vapaita, Mutta miksi Risti? Miksi joku pitää totena, että Risti oli välttämätön ja niin Jumalakin ajatteli! Minun ymmärrykseni mukaan.

Tästä seuraa se, että Jumalan puhe muuttuu ”vihapuheeksi”, mutta kestääkö ihminen kuitenkaan tässä myllyssä. Ideologiaveisuu sanoi: Tää on viimeinen taisto! Viimeisellä rannalla ollaan ja viimeistä muuria murretaan.

Me kaikki ahneet, kateelliset, varkauteen ja vilunkiin valmiit, kosteat päivälliset toisten laskuun, syrjähyppyjemme ja lihallisten juhlallisuuksiemme kanssa saamme olla hyvässä turvassa, hetkeksi! Kunnes eräänä päivänä heräämme ajatukseen: Menikö kaikki sittenkään putkeen? Häntä varten on lääkäri, ehkä pastori ei enää muista miten sellaisia asioita hoidettiin joskus. Sitten istumme kuninkaan valtaistuimella mattoveitsi kädessä, kun luetaan jesajankirjaa ja leikkaamme siivu siivulta sen hiilipannuun ja olemme elämäämme tyytyväisiä.