Rauha maassa

Jouluyönä paimenet saivat tämän rauhan sanoman yliluonnollisesti enkeleiltä. Ehkä enkelit olivat silloin luonnollisempi ilmiö kuin tänään.  Mitä tuo sanoma merkitsi näille paimenille? Palkankorotusta? Tuskin. Oikeastaan emme tiedä, vain sen me tiedämme, että he kävivät toteamassa asian todenperäisyyden.

Maailma tarvitsee rauhaa! Kansakunnat tarvitsevat rauhaa. Ihmiset tarvitsevat rauhaa. Kaikki me haluamme rauhaa itsellemme ja ehkä myös toisillemme, mutta rauhan ehdot eivät aina ole kovin reilut. Voittaja kirjoittaa käsikirjoituksen ja tekee sen yleensä omaksi hyväkseen, jos toinen suostuu rauhaan ollessaan ahdingossa.

Monissa sodissa nykyisin ei ole selvää voittajaa eikä ole selvää rintamalinjaakaan, silloin rauhan tulisi olla kompromissi, mutta rauhat ovat hauraita niin kuin tulitauotkin. Olemme saaneet uutisvirtaa monistakin tulitauoista eri puolilta, mutta myös tiedon  miten se voi kestää vain tunteja tai päiviä.

Mikä sitten tuo rauhattomuuden maailmaan? Vallan himo, rahan himo ja ihan yksinkertaisesti halu alistaa ja hallita kansoja. Aseina käytetään politiikkaa eri muodoissaan, uskontoa eri muodoissaan , vaikka useasti kaiken takana on luonnonrikkaudet, öljyt, kullat, timantit ym.

Kun Jeesus tuli, teki tehtävänsä ja palasi kotiinsa, tuliko se rauha, jota enkelit julistivat? Tuli ja ei tullut! Se rauha tuli, jota enkelit tarkoittivat, mutta se rauha ei tullut mitä ihmiset luulivat!  Syntiensä tähden rauhattomaksi tulleelle julistetaan rauhaa Ristinveren voimassa. Taistelukentille tuli yksi se eli toimija lisää. Jeesuksen nimeä huulillaan kantavat ovat yhtä paljon rauhattomia kuin ennenkin. Osa ihmisistä väittää taistelevansa Jumalansa nimessä ja puolesta. Rehellisiä ovat vain ne, jotka sanovat, että öljyesiintymästä kannattaa vaikka sotia, jos sitä ei muuten saa hallintaansa.

Se rauha, josta enkelit lauloivat on vieläkin olemassa ja sen voi löytää, mutta siihenkin on tullut mutkia. Kun pitäisi julistaa suvereenia rauhaa Jeesuksen nimessä, niin siihen koitetaan laittaa omia puumerkkejä. Omistushalu on tullut sinnekin, missä kaikki on armosta saatua ja siksi monopolia ei ole kellään. Hengellisellä kentällä käydään lähes identtistä sotaa eli on blokkeja, on ystäviä on yhteistyökumppaneita, mutta kaikkia ei hyväksytä vaikka kaikki on Herran, kaikki on Jumalasta mikä vie meitä itse kutakin pelastukseen ja sisäiseen rauhaan. Rauhaan Jumalan kanssa ja rauhaan lähimmäisten kanssa. Jos voisimme kuunnella enkelten laulua niin kuin paimenet ja kaikki yhdessä voisimme löytää saman Jeesuksen itsellemme. Siinä olisi rauha ja ilo ja sitä joulun todellinen sanoma koittaa meille tänäänkin puhua.

Kovat miehet eivät käytä maskia?

Mutta tosikovat käyttää. Meillä oli perinteinen kauppareissu tänään. Suuntasimme Länsikeskukseen, kun se on sopivan lähellä ja sopivan pieni kuitenkin noihin hirmuhalleihin verrattuna. Useasti asiantuntemustani ostosten teossa ei tarvita, niin silloin istun johonkin penkille ja seuraan kauppakeskuksen hyörintää.

Näyttää siltä, että maski on enemmistön suosima ainakin tänään. Toki siinä on myös kirjoa, ettei kaikilla ole meidintsaina sininen laskostettu. Siellä on tyylikästä mustaa siis kankaisia näytti olevan melko paljon ja siinä voisi ajatella autotermein ladasta lexuksenkautta teslaan. Näyttää siltä, että itsestään erityisesti huolta pitävät valitsevat asuun sopivat maskitkin.

Ihmistyyppejä näen monia ja on mielenkiintoista miten itseensä tyytyväinen reenattu mieshenkilö kävelee ylväästi kauppaan ilman maskia, tuskin desinfioi käsiään ja omistaa oma reviirinsä suvereenisti. On kokonaisia perheitä, jotka eivät käytä, olisiko uutispimento niin kuin auringonpimennys vai mistä on kyse? Hygieniahuolekas desinfioi ostoskärryn kahvan ja kaivaa tuorekurkun sieltä alemmasta laatikosta, jonne muiden ostajien käsi ei ole käynyt.

Meillä keskusta on kuihtunut olisiko se merkkinä myös siitä, että tavallisia sopusuhtaisia normaalipainoisia on yhä vähemmän. Kun Tviggy oli muodissa, niin kaikkien piti riisua itsensä lähess luurangoiksi, jos oli mahdollista. Nytkin näyttää ihmiset minun silmilläni langanlaihoilta tai sitten heiltä, joille ei ole samaa autuutta suotu. Ylipainoisena eläminen on raskaampaa, mutta valitettavan välttämätöntä. Tulee mieleeni Veikko Lavin laulu: Ihmisiä on kuin muurahaisia. Kauppakeskus joulun alla on kuin muurahaispesä, jossa yksilöt säntäilevät sinne ja tänne, kuitenkaan törmäilemättä toisiinsa,

Siinä, kun tarkkailee, voi huomata sairaita olevan joukossamme. Joidenkin taivalluksesta näkee, että jalat ovat eripituiset, jokainen kuitenkin kiiruhtaa täyttämään omaa käsikirjoitustaan elämästä. Itse olen jo saanut hiljentää ja siksi mielelläni istun siinä ja toivotan mielessäni Herran siunausta jokaiselle ohikulkijalle niin taajaan kuin ehdin. Suuri osa menee ohi mitenkään reagoimatta, mutta joku oikein luo silmäyksen. Olisi mukava saada tietää, tuntuuko jonkin sisimmässä minun siunaamiseni vai onko se edullisen profiilini syytä. Kaiken coronan keskellä toivoisin kaikille rauhallista joulun osdotusta ja joulua, että joulun lapsi saisi sijaa majatalossa ja jäisi asumaan seuraavaksi vuodeksikin. Erittäin lapsille toivon suloista ja turvallista joulua.

Uusi ilmoitus

Vanhana sotilaana ovat vanhat sotilasjutut tuttuja tuosta uudesta ilmoituksestä tuli mieleeni perimätieto:  Vanha vääpeli kertoi opetuksessaan, että veten kiehmispiste on yhteksän kymmentä astetta. Jostain oli tullut uusi ilmoitus ja hän seuraavana päivänä korjaa asian: Eilen sanoin, että veten kiehumispiste on yhteksänkymmentä astetta, korjaan se onkin suorakulma.

Olen ollut ymmä’rtävinäni, että kristikunnassa on ollut käsitys Jumalan ilmoituksesta, että’ se päättyi Ilmestyskirjan viimeiseen pisteeseen. Kaikki jälkeentuleva on mitattava Raamatun ilmoituksella, Muistelen, että Martin Lutherkin oli sitä mieltä ja se on kirjattu Tunnustuskirjoihin. Siellä se ainakin silloin oli, kun niitä muutaman kymmentä vuotta sitten luin.

Uudelle ilmoitukselle on hyvin rikas lähde. Käärme sen tiedon aarteen avasi sanomalla: ette suinkaan kuole, vaan tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tai jotain sinnepäin. Kaikenlainen tukimus on tuonut päivänvaloon valtavan määrän sitä tietoa, johon käärme antoi pääsyn hänen kuulemisensa kautta.

Kaikki se mitä tutkimuksissa on tullut esille on totta. Ihmisyyteen kuuluu paljon asioita. Kyse on vain siitä mitä me tutkimmustuloksillamme teemme. Kumpaa kunnioitamme luotua vai Luojaa. Sekin on Raamatussa jo kerrottu, että aletaan palvoa luotua. Jumalan tarkoitus ymmärrykseni mukaan oli se, että me Jumalan luomina ja Jeesuksen lunastamina alkaisimme ahkeroimaan kuuliaisuudessa Jumalan sanalle Pyhän Hengen voimassa.

Kysymys kuuluu: Mistä tämä uusi ilmoitus on saatu ja onko se tutkittu ja varmistettu Raamatun ilmoituksella, että se on kestävää ajassa ja iankaikkisuudessa.

Vanhana sotilaana ovat vanhat sotilasjutut tuttuja tuosta uudesta ilmoituksestä tuli mieleeni perimätieto:  Vanha vääpeli kertoi opetuksessaan, että veten kiehmispiste on yhteksän kymmentä astetta. Jostain oli tullut uusi ilmoitus ja hän seuraavana päivänä korjaa asian: Eilen sanoin, että veten kiehumispiste on yhteksänkymmentä astetta, korjaan se onkin suorakulma.

Olen ollut ymmä’rtävinäni, että kristikunnassa on ollut käsitys Jumalan ilmoituksesta, että’ se päättyi Ilmestyskirjan viimeiseen pisteeseen. Kaikki jälkeentuleva on mitattava Raamatun ilmoituksella, Muistelen, että Martin Lutherkin oli sitä mieltä ja se on kirjattu Tunnustuskirjoihin. Siellä se ainakin silloin oli, kun niitä muutaman kymmentä vuotta sitten luin.

Uudelle ilmoitukselle on hyvin rikas lähde. Käärme sen tiedon aarteen avasi sanomalla: ette suinkaan kuole, vaan tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Tai jotain sinnepäin. Kaikenlainen tukimus on tuonut päivänvaloon valtavan määrän sitä tietoa, johon käärme antoi pääsyn hänen kuulemisensa kautta.

Kaikki se mitä tutkimuksissa on tullut esille on totta. Ihmisyyteen kuuluu paljon asioita. Kyse on vain siitä mitä me tutkimmustuloksillamme teemme. Kumpaa kunnioitamme luotua vai Luojaa. Sekin on Raamatussa jo kerrottu, että aletaan palvoa luotua. Jumalan tarkoitus ymmärrykseni mukaan oli se, että me Jumalan luomina ja Jeesuksen lunastamina alkaisimme ahkeroimaan kuuliaisuudessa Jumalan sanalle Pyhän Hengen voimassa.

Kysymys kuuluu: Mistä tämä uusi ilmoitus on saatu ja onko se tutkittu ja varmistettu Raamatun ilmoituksella, että se on kestävää ajassa ja iankaikkisuudessa.

Quo wadis, mutta mitäs on vadis

Jos mielikuvamme paratiisista pitää paikkansa, niin siellä oli ja siellä ei ollut. Siellä oli kaikkea mitä ihminen tarvitsi. Siellä ei ollut köyhyyttä, eriarvoisuutta eikä sairautta! Mutta hyvänen aika tuohan on ihan tämänajan ihanneyhteiskunta ja pohjoinen hyvinvointivaltion malli tuottaa lähes täydellistä tulosta. Jos olet nuori, kaunis, normipainoinen ja korkeasti koulutettu kaikki tuo on ulottuvillasi. Palkkasi riittää hyvin elämiseen ja kulttuuriharrastuksiin. Lapsesi pääsevät hyviin kouluihin. Sinulla on työterveyshuolto, joka ratkaisee ongelmasi. Jos jotain tulee, niin kaikki viisaat maailmalla kilpailevat, että pääsevät palvelemaan sinua rokotteilla, vitamiineilla, ravintolisillä ja kaikenlaisilla vempaimilla, joilla kuntoa pidetään yllä. Kun haluat palmujen huminaa, niin senkun menet ja siellä kohteessa on leegio ihmisiä sievästi puettuina vain sinua palvellakseen. Mitä tämä on? Tämä on paratiisi maanpäällä. Tämän näet, tämän koet ja tämä on totta sinulle.

Meillä on siis hallitus, joka pitää meistä huolen. Meillä on terveydenhuolto, joka korjaa vaivamme. Meillä on työmarkkinajärjestöt, jotka hoitavat lähes kaikki asiamme. Meillä on Hornetteja, tykkejä, panssareita ja muuta vermettä ulkopuolista uhkaa varten. Meillä on pamppuja, kilpiä, vesitykkejä ja kyynelkaasua sekä pippurisumutetta. Mutta miksi tämä kaikki? Jos kumminkin sattuisi jotain.

Tolppaan ilmestyy mainos: Jeesus tulee, oletko valmis? Kuka Jeesus ja mihin pitäisi olla valmis? Kuolemaan! Mutta vain vanhat ihmiset kuolevat ja sairaat. Ei koske mallikansalaista. Lisääntyvät vuodet ovat juhlan aihe ei muuta. Elämä on ja sen tulee olla mukavaa ja myös juhlaa.

Miksi sitten on nuoria, jotka eivät saa päästötodistuksia, työpaikkaa tai muuta vihreää oksaa. Miksi syöpä siellä ja täällä. Järjestelmä siis tuottaa infoa myös niin, että ihminen saa pankkitunnuksillaan lukea salaista sivua, jossa lukee: Kudosnäytteessä on todettu syöpä. Koska syöpä ei näytä sinua vaivaavan, niin katsellaan taas puolen vuoden päästä. Jos hengellinen ja maallinen regimentti tähtää samaan: Maallisen elämän hyvinvointiin, niin mistä Jeesus löytää itsensä tässä kuviossa? Joululaulussa se sanotaan: Laps hankeen hukkuu unhoittuu!

Miten tähän kuvioon markkinoidaan Jumalan valtakunnan asioita, koska kaupallinen viihde tekee viihteen paremmin ja aidommin. Ei mitenkään! Se on vainsurullista, että hädässä olevalla ihmisellä ei ehkä enää ole selkeää ymmärrystä, mistä apua löytyy sielulle, jos hädänalaista kohdataan ruokakassilla ja joululaululla eikä ole tarjolla sanaa, joka avaisi ikuisuusnäköaloja. Olisipa tämä se Adventin aika, joka saisi uudistaa meidät kaikki!

Kana vai muna?

Jooga, palvontaa vai voimistelua? Jokuhan tämänkin jutun keksi, mutta kysymys kuuluu: Oliko aunperin vain ruumiin kunnosta kyse, joka tehtiin välttämättömäksi, kun siihen liitettiin jonkin korkeamman palvonta. Vai oliko palvonnan kohde olemassa ja häntä alettiin kunnioittaa erilaisilla rituaaleilla, joista muodostui sarja asanoita?

Erilaiset palvottavat tuottavat omat palvontamenonsa. Joku laji on paikallaan pyörimistä, joku maahan kumartumista. Eli palvontamenot ovat useasti vaivannäköä. Tehdään pyhiinvaelluksia, jotka monesti ovat ihan ponnistuksia vaativia.  Luterilaisuus ainakin jossain muodossa on laiskalle länsi-ihmiselle sopivin. Motto on: Usko istuallasi! Siinä on kansanomaisempi sana ollut käytössä, jota nyt en paljasta.

Kun sitten ajatellaan sitä voiko toisen uskonnon harjoittaja ottaa käyttöön toisesta joitakin palasia silti syyllistymättä rajojen hämärtämiseen? Kysymystä voidaan pohtia pitkäänkin eikä ole varmaa saadaanko selvää vastausta. On kyse siitä voiko joku ajaa sisään asioiota, joista joku voi tulla murheelliseksi. Ihmisten maailmassa toisen kärsimyksellä ei ole isosti merkitystä, pitää vain suvaita. Onko kaikki selvää Raamatun kirjaimen ja Hengen valossa, ettei tarvitse välittää murheellisista. Vai voivatko murheelliset vain ajaa omia itsekkäitä pyrkimyksiään murehtimisellaan? Jos jooga ei ole auringonjumalan palvontaa, niin miksi siihen pitäisi liittää sana: kristillinen etuliitteeksi. Miksi se ei voisi olla vain tavallista venyttelyvoimistelua?

Erilaiset palvottavat tuottavat omat palvontamenonsa. Joku laji on paikallaan pyörimistä, joku maahan kumartumista. Eli palvontamenot ovat useasti vaivannäköä. Tehdään pyhiinvaelluksia, jotka monesti ovat ihan ponnistuksia vaativia.  Luterilaisuus ainakin jossain muodossa on laiskalle länsi-ihmiselle sopivin. Motto on: Usko istuallasi! Siinä on kansanomaisempi sana ollut käytössä, jota nyt en paljasta.

Kun sitten ajatellaan sitä voiko toisen uskonnon harjoittaja ottaa käyttöön toisesta joitakin palasia silti syyllistymättä rajojen hämärtämiseen? Kysymystä voidaan pohtia pitkäänkin eikä ole varmaa saadaanko selvää vastausta. On kyse siitä voiko joku ajaa sisään asioiota, joista joku voi tulla murheelliseksi. Ihmisten maailmassa toisen kärsimyksellä ei ole isosti merkitystä, pitää vain suvaita. Onko kaikki selvää Raamatun kirjaimen ja Hengen valossa, ettei tarvitse välittää murheellisista. Vai voivatko murheelliset vain ajaa omia itsekkäitä pyrkimyksiään murehtimisellaan? Jos jooga ei ole auringonjumalan palvontaa, niin miksi siihen pitäisi liittää sana: kristillinen etuliitteeksi. Miksi se ei voisi olla vain tavallista venyttelyvoimistelua?

Piirto tai rahtu

Pieni lainaus virren 602 tarinasta, jonka on kirjoittanut Tauno Väinölä: ”Jos maailma muuttuukin, yksi ei ole muuttunut eikä muutu: ”Kristuksen risti, rakkauden voitto, / on ihmiskunnan toivo, aamunkoitto.” Kirkolla on siinä toivonsa, siitä se saa voimaa tehtäväänsä synnin paljastajana ja sovituksen sanan kirkastajana.” Lainaus.

Eräänä päivänä sain tietää, että joissakin Idän kirkoissa alkukielenä pidetää aramean kieltä. Tutuksi tullut henkilö osoittautui kielen taitajaksi ja julkisuuteen tuli joitakin käännöksiä interlineaarisena, mutta myös joitakin evankeliumeja selvällä suomenkielellä.

Laitoin innoissani joitakin postauksia, koska käännöksiä oli saatettu julkaisun muotoon ja olisi hyvä, jos työmies saisi työstään edes pienen korvauksen. Vastaanotto ei ollut kovin kiva, kun Lännenkirkkojen alkukieli on kallioon hakattuna kreikka. Kuviteltiin, että aramea olisi käännöstä kreikan kielestä ja käännös olisi siis käännöksen käännös. No, sehän sai tietysti aikaan sen, ettei hanke saanut tuulta siipiensä alle, joka olisi ollut kovin tervetullut.

Mieleeni on tullut kysymys: Jos Jeesus puhui kreikkaa, niin kreikka on alkukieli! Kiinnitin huomiota noihion sanoihin, jotka Jeesus sanoi: Pieninkään piirto eli rahtu ei pidä laista katooman ennenkuin kaikki tapahtuu. Kysymys kuuluu: Onko kreikan kielessä piirtoja ja rahtuja?

Joskun poikasena selailin vanhaa Bibliaa. Sen esipuheissa puhuttiin siitä kuinka mones painos eli käännös se oli. Se oli muistaakseni neljästoista. Kun käännöksistä tehdään käännöksiä, niin säilyykö objektiivinen pyrkimys totuuteen läpi prosessin. Nykyisin puhutaan alkukielestä kä’äntämisestä. Tuskin on ne viimeiset ”alkuperäiset” papyrukset pöydällä levällään, kun käännöksiä tehdään niin, että pellit paukkuu.

Vielä loppuun värssy virrestä 602:

2.
Hän ihmetellen tutkii avaruutta,
hän kysyy elämämme salaisuutta.
Vaan itselleen hän etsii kunniaa,
ei muista kaiken luojaa, Jumalaa.

Laki vai järjestys.

Kirkolliskokouksesta uutisoitaessa tuli tämä asia esille. Laista siirrettäessä asioita järjestykseen tarkoitetaan julkisesti sitä, että laki on muutoksille jäykkä siksi muutokset eivät ole niin nopeita toimittaa. Esityksiä tehtäessä asia esitetään niin hyväksi ja miellyttäväksi, että vain pahkapää vastustaa ajatusta.

Kun muutokset tehdään helpoiksi, niin asetuksista tulee päiväperhosia eikä ole kohta mitään pysyvää ajatusta. Näin tehdään nurkanvaltaamiset helpoiksi ja monet ihmiset odottavat pelolla mitä maanpiirissä taas tänään tapahtuu. Jos  yksi usein käytetyistä perusteista on se, että asia on jo kolmekymmentäkin vuotta vanha. Ovatko arvotkin vain päiväperhosia eikä ole mitään pysyvää.

Nurkanvaltauksesta on esimerkki jo Raamatussa, kun sanotaan, että suuri joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi. Oliko se hyvä? Oli tietysti, jos seuraavaa vaihetta ei olisi tullut. Papisto esitti oman agendansa miten Kristittyjen tulee palata Moseksen uskoon ainakin osittain ja pakanakristityille pitää laittaa samat rätingit eteen.

Se nurkanvaltaus johti siihen, että Paavali päätyi lopuksi mestattavaksi Roomaan. Ei ollut Jerusalemin wanhimmilla voimaa sotia puhtaan opin puolesta. Kompromissit alkavat pienestä, mutta yleensä johtavat orjuuteen.

Pyhät vai pyhät miehet

Jos en ihan väärässä ole, niin N-liitossa annettiin lopulta kaikille elossa olleille veteraaneille sama merkki ehkä vähän erinäköisenä, kuin se jonka ne sodan ajan sankarit asivat. Muistan miten viime vuosituhannen lopulla Petroskoissa pikkujobbarit kauppasivat muutamalla kympillä sellaista merkkiä. Minulla ihan kylmät väreet menivät, kun ajattelin sitä mitä sen merkin saanut soturi oli joutunut kokemaan ja nyt se on kauppatavarana.

Vanhanajan Almanakka huomioi kaikki pyhäpäivät. Nyt olen joutunut ulalle, kun ei minun tietokoneeni ruudulle ilmestyvä kalenteri tiedä mistään mitään. Tänään olisi siis Pyhienmiesten päivä, jota nykyään pyhienpäiväksi sanotaan. Jos ajattelemme kielipelinä koko asiaa, noiin onhan pyhienpäivä demokraattinen ja tasa-arvoinen sana. Olisiko kuitenkin näissä ilmaisuissa joku ero? Jos kaivaudumme historian sedimenttiin, niin ero on todella suuri. Nyt meille ovat pyhiä kaikki edesmenneet sukulaisemme, joita käymme kynttilöin muistamassa. Eikä siinä ole pahaa yhtään, jos muistamme edesmenneitä hyvällä, heitä joiden kanssa olemme eläneet ja yhteistä matkaa taivaltaneet.

Pyhät miehet, joita alkujaan muistettiin, olivat apostolit eli Herran lähettiläät, jotka molivat ihmisiä niinkuin mekin. Oli heissä kuitenkin jotain erikoista. He  saivat toimeksiantonsa suoraan Herralta ja Pyhän Hengen täyteyden suoraan taivaasta. He uskoivat niinkuin mekin nyt uskomme, mutta he todistivat uskostaan hengellään. Siinä on asia miksi olemme heitä muistaneet. He antoivat meille esimerkin siitä, minkä arvoisena he pitivät Jumalan lahjana saatua uskoa. Ehkä olisi hyvä uhrata joku ajatus tähän varsinkin, kun tähän kohtaan on merten takaa rantautunut aivan erilainen kulttuuri, joilla ei ole yhtymäkohtaa. Eipä taida olla sellaista tavaramerkkiä, joka toisi pyhät miehet meidän olohuoneisiimme?

Käärme syö häntäänsä.

Kreikalta saimme demokratian. Saimme tietysti paljon muutakin, mutta ilmeisin lahja on tämä hallintomuoto, jota pidetään maailman parhaana. Joku on sitä mieltä, että valistunut diktatuuri olisi ihan paras, mutta mistä sellainen valistunut löytyisi demokratian aikana? Demokratiaan kuuluu osasia eli vapauksia. Ne ovat lailla suojatut. Vai ovatko?

Demokratia ja ne vapaudet kasvavat myös rönsyjä, joita välttämättä halittaisi, mutta, kun laki suojelee.  Pilakuvat ja yleensä asioiden pilkkaaminenkin kuuluu ilmaisuvapauden piiriin, vaikka se voisi kiihdyttää tunteita toisaalla kiehumispisteeseen. Onko siis onnistumnutta vapauden käyttöä, jos asioista syntyy mellakka? Me näemme rajatapuksia myös ihan arkipäiväisessä asioiden hoidossa. Yhteiskunnallisessa toiminnassa voidaan pitää ihanteena ilmeisesti jotain eduskunnan istuntoa, jossa piti puhua juna jostain pohjoisesta Helsinkiin, että saatiin oikea äänestystulos. Valtuustoissa voi olla sellaisia demokratian esitaistelijoita, joiden mielestä jokainen asia on äänestettävä ja jokaiseen kohtaan täytyy pitää monta pitkähköä puheenvuoroa. Ylityö tietysti tuo kokouspalkkioon bonusta.

Meillä on hieno demokratian kaunein kukkanen: Kansalaisaloite. Kansan ääni kuuluu ja otetaan huomioon. Kannattaisiko kokeilla sitä, että hallinnon alat eivät tekisi yhtään lakialoitteita. Aletaan käsittelemään vain kansalaisaloitteita. Kyllä kansa tietää mikä on väärin ja tietää miten minun asiani korjataan. Mieleeni on tullut sellainen seikka, että kansalaisaloitteesta on tehty kolikko, jossa ei ole klaavapuolta. Pitäisi olla mahdollisuus laittaa vastustava nimikirjoitus, niin kansan mielipide tulisi selville. Otetaan esimerkki: Jos laittaisi liikkeelle aloitteen, että kaikista kotona säilytettävistä aseista pitää toimittaa iskuri poliisilaitokselle. Olen melko varma, että rivit täyttyisivät. Tässähän olisi paljon hyviä puolia. Ei vahingonlaukausia eikä laukauksia ylipäänsä. Ei salakaatoja. Sudet ja karhut saavat lisääntyä vapaasti.

Mietteitä piispanvalista

Suomessakin on kaikenlaisia vaaleja. Seurailen sivullisena vaalipropagandaa ja lopputuloksia. Aina en osaa löytää vaalikamppailun ja lopputuloksen välillä ilmeistä yhteyttä. Suomessa on ollut väkeviä johtotähtiä, joita on seurattu ja jopa ajattelutavalle on annettu ihmisen nimiä. Alkiolaisuus ja Tannerilaisuus tulevat ihan hakematta mieleen. Monet vahvat johtajat olivat näkijöitä, jotka määrittelivät linjansa itse ja se sai vaihtelevasti kannatusta. Ilmeisesti olemme siirtyneet uuteen aikaan. Jotkut ehdokkaat lupasivat kilpaa kuunnella kansan ääntä ja tehdä sen mukaan päätöksiä. Jos jäseniä olisi vaikkapa yli sadantuhannen, niin mestari on, joka siitä viidakosta löytää yhteisen äänen.

Kun demokratia on tullut kirkollisiin valintoihin, niin toki on ymmärrettävää, että henkilöiden kautta halutaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Jokainen valitsijayhdistys näkee keulakuvassaan meidänasian edistäjän.  Jos olisi niin, että parhaat ilmoittautuisivat ensimmäisenä, niin ei vaalissa ole mitään mieltä, vai miten on tulkittava? Jossain herää ajatus, jos tuo pystyy mielestään tuolle paikalle, niin kyllä minä ainakin yhtä hyvin? Vai onko niin, että joku toinen koulukunta kokee ensimmäisen haitalliseksi omalle ajatukselleen? Jossain vaalissa valitettiin, että äänestettiin väärin. Jos yksi tai toinen sukupuoli haluaa ehdottomasti oman mallisensa piispan, pitäisi vaikka mutapainissa valita se ehdokas, jonka taakse kaikki asettuvat, ettei olisi hajottavia ehdokkaita. Onhan se nyt kansanvallan kannalta optimitilanne Turussa ehdokkaita on optimimäärä ja pientä jännitystä syntyy yksi vai kaksi kierrosta.

Nyt siis pitää rakentaa neljännen asteen yhtälö: Nuoruus/kokemus – mies/nainen – parta/parrattomuus – kauneuskilpailu tämä ehkä ei kuitenkaan ole. Taloudelliselta kannalta on pakko tarkastella kirkon ja yhksityisen kannalta. Kirkkoon kannattaa valita noin nelikymppiset piispat, niin emerituksissa säästetään. UKK on tässä hyvä esimerkki. Jos taas ajatellaan ottaan järjestelmästä maximihyöty yksilöille, niin kannattaa aina valita henkilö joka on siinä hiukan päälle kuudenkymmenen. Neljä vuotta korkeassa virassa on sopiva. Ensimmäinen vuosi menee sopeutumiseen. Toisena vuotena henkilö on tehokkaimmillaan ja siitä alkaa laskeutumislento eikä tule paljon järjestelmää pilattua/uudistettua sinä aikana.

Turku tarvitsee piiispan, jonka työnantaja on Kaikkivaltias!