Protesti

Viime vuosituhannelta juttu: Kun Ranska räjäytteli atomipommeilla atollia nuuskaksi, niin pieni ja pippurinen Suomi lakkasi protestiksi tekemästä ranskanleipää! Ehkä tämä oli vitsi, mutta totuutta sivuava.

Suomi on tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden luvattu maa ja sen kansankirkko näkyvin soihdunkantaja. Sitten tapahtuu jotain kauheta. Osa kansasta menikin leiriin, jota ei voi suvaita eikä johtajaa voi kunnioittaa? Mitä se on? Syrjintää, rasismia tai jotain muuta, jota julkikuvan mukaan Suomessa ei pitänyt olla ollenkaan.

Kansanviisauteen kuuluu myös sanonta: Itselleen porsas kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa. Kun joku kieltäytyy pitämästä jotain puhetta, niin rankaisee itseään ensisijaiseti. Puheen pitäminen on kaikkein tärkeintä puhujalle itselleen, siksi siinä ikäänkuin kaataa purtilonsa. Tehdäämpä ajatuskoe: Sinut on kutsuttu puhumaan vaikkapa tuhannelle hengelle. Sinä valmistaudut hyvin, teet kymmenen konseptia ja viimein se on valmis. Kun odotat kutsua lauteille sydän hakkaa ainakin jonkin verran ja kainalot hikoavat ja kädetkin joskus ainakin vapisevat. Sen sijaan ne tuhat muuta ihmistä istuvat levollisina eivät perspiroi, että mitähän nyt on edessä.

Tämä on siis minun protestini, joka ei johda mihinkään, eikä kukaan vuodata kyyneleitä myötätunnosta minua tai muutakaan kohtaan.

Kaltoin kohdellut

Nyt näyttää siltä, että pitkähkön kohinan tuloksena uskontojen kaltoin kohtelemat ovat saaneet oman äänen. Ehkä on jo unehtunuyt J Kurvisen Raportti… Kyllä siinä oli enempi niitä ääniä ja vähempi asioita puolustavia ääniä, koska vl johto kategorisesti vaikeni.

Minulla on henkilökohtainen suhde tähän asiaan, siksi kirjoitan. Voisin ilmaista asiaa meetoo verbillä? Ensin vähän asian luonteesta. Yhdistyslaissa on säädökset joiden perusteella voi erottaa yhdistyksestä, jos on aiheuttanut ns suurta vahinkoa yhdistykselle. Politiikassahan tämä on tutumpaa. Puolueissa on oppositionsa, koska ihmisillä on pyydettä, mutta ei aina nostetta. Pyyde ja noste sopivassa suhtessa nostaa esille, mutta vie myös ulos, jos noste ei ole riittävän laajaa.

Kun ihminen syntyy uskovaan perheeseen, on aluksi silmätön kuin kissanpoika. Kun silmät avautuvat, niin ratkaisevaa on mitä niillä silmillä alkaa nähdä. Joku saa nähdä rakastavia lähimmäisiä jotka hellivät ja kannustavat ja antavat terveet elämänarvot. Toinen saa nähdä kiukkuisia, vaativia ja alistavia ihmisiä, jotka hallitsevat pelolla ja kovuudella. Ja kaikkea siltä väliltä. Hyvät lähdöt saanut on tyytyväinen ja tekee sitä samaa ruutia, jota on jo vuosikymmenet tehty. Huonot lähdöt kokenut voi haarautua kahtaalle. Luopuu siitä uskosta, johon on kasvatettu ja valitsee oman tien. Yleensä silloin ei koe kaltoinkohtelua paitsi joskus kuulee suoraa nuhdetta. Toinen valitsee vaikuttamisen tien ja yleensä polttaa siipensä. Jos kyse on yhteisön syntikäsitykseen kuuluva asia ja siinä yrittää saada muutosta, voi nähdä itsensä ulkopuolella kaltoin kohdeltuna ja katkerana, kun ei saanut olla sekä sisällä, että ulkona yhtä aikaa.

Itselläni kriisi syntyi uskonkäsityksistä ja ne veivät ulkopuolelle siksi, etten kyennyt osoittamaan tarvittavaa nöyryyttä ja luopumaan siitä mitä pidin oikeana. Tie on ollut pitkä, mutta suurin kamppailu on ollut sisälläni anteeksiantamattomuuden kanssa, jonka olen kokenut synniksi. Kun olen saanut taivaallista apua, niin voin siunata kaikkia entisiä veljiä ja sisaria, koska on vain yksi taivas, johon kaikki pelastuneet lopulta pääsevät asumaan. Jos uskontojen uhrit etsivät Jumalan kasvoja ja anovat anteeksiantavaa mieltä itselleen, silloin haluan siunata sitä toimintaa. Jos kuitenkin on oman haavoittumisen hellimisestä kyse ja toinen toistaan vahvistaen lihallisella tuella niin pahoittelen ja rukoilen armollisen Jumalan kohtaamista.

Uhkaus

Varmaan lapsuudesta muistamme omia tai toisten uhkauksia: Mä kerron isälle, mä kerron äitille, mä kerron opettajalle! Niissä tapauksissa on varmaankin ollut mahdollisuus neuvotella, koska monesti uhkauksen seuraukset olivat arvaamattomat. Arvaamattomiin tilanteisiin joutuu myös sellaisen kodin lapsi, joka on saanut opetuksen omalta isältään: Koskaan ei saa valehdella! Kun syrjäkylällä kasvaneena menin asevelvollisuutta suorrittamaan, niin olin meko lapsellinen ja totuutta kunnioittava, koska en pystynyt valehtelemaan ainakaan sujuvasti.Jouduin vastaamaan suoraan kysymykseen tavalla, joka aiheutti ketjureaktion. Sain kirjaimellisesti turpaani! Homma oli jotenkin outo. Kaveri sipasee oikealta sivulta, minä lennän semmosen ainakin metrin jalansijoiltani kyljelleen eikä mihinkään sattunut. No, kun en tiennyt oliko asia riittävä niin uhkasin: Menen kertomaan! Onneksi siinä oli kypsempiä kavereita, joka yksi niistä sanoi: Et mene! Jälkeenpäin totesin, että se oli viisas neuvo.

Jossain vaiheessa olen kuullut kasvatusmetodista, jota luonnehditaan kolmella sanalla: Uhkaus, kiristys ja lahjonta. Jos et pääse luokalta, et pääse kesäksi mummolaan! Jos numerot eivät nouse, otan kännykän pois vallan. Saat satasen ja voidaan käydä ulkomaillakin, jos saat valkolakin. Näitä variaatioita on vaikka kuinka paljon. Työmarkkinoilla on käytössä sana: Varoitus! Annetaan varoitus työnseisauksesta tai lakosta tai työsulusta. Eivätkö ne täytä uhkauksen tunnusmerkkejä, mutta ne ovat laillisia uhkauksia. Laillisia uhkauksia voivat esittää valtionpäämiehet toisilleen ja omille kansalaisilleen.

Sanan:Uhkaus, rinnalle on tullut vihapuhe! Ja laiton uhkaus! Jos joku valtio antaa tiedonannon, että joku salmi suljetaan ettei laivat pääse kulkemaan, niin se on politiikkaa eikä uhkausta eikä vihapuhetta. Pääministeri sanoo kaatavansa hallituksen, jos hänen tahtonsa ei tapahdu. Se ei ole uhkaus, se on politiikkaa.

Uhkausta ja vihapuhetta voi harjoittaa vain hän, joka näkee todellisuuden valtaväestöstä poiketen. Sopimattomia puhui lapsi, joka sanoi: Keisarilla ei ole vaatteita. Enemmistö ei koskaan uhkaile laittomasti eikä puhu vihapuhetta, he hoitavat asioita ja tekevät politiikkaa, joskus jopa kirkkopolitiikkaa.

Keskustelu

Kun piispa haluaa keskustella puoluejohtajan kanssa, niin se näyttäytyy outona ilmiönä. Ainakin otsikoiden mukaan. Kärsimättömänä ihmisenä en jaksa juuri koskaan lukea sana sanalta kuin väitöskirjaa, kun asian voisi sanoa lyhyemmin ja voisi odottaa, että joku lukee loppuun ja kommentoi asiallisesti.

Ilmassa näyttäisi olevan ristivetoa. Mieleeni tulee ristiaallokko Selkämerellä, kun vesitaso aikoi laskeutua aalloille. Kyllä se laskeutuikin, mutta vain mekanikko oli ketterä ja pelastastui lautalle kuivana. Se oli sen piiverin joutsenlaulu. Nyt näyttää siltä, että armaassa kotimaassamme ajatellaan laajasti ihan väärin. Kun olemme huomanneet, että konservatiivit kirkossa ovat katoavaa kansanperinnettä, niin luullaan, että politiikassa toimii sama lainalaisuus. Historia tulee osoittamaan, että arvio on väärä.

Erikoisemmatkin ilmiöt voivat asettua kuvaan, jos jokukin joskus kuuntelisi oikeasti unohdetun kansan tulkkeja. Me näemme, että Suomessa on ollut ja ilmeisesti tulee olemaan kansanosa, joka ei koe tulevansa kuulluksi. Siksi mopo ja tuohilakki herätti kansanliikkeen sanavalmiin johtajan sivulle. Vaikka kaksi kertaa on uudestaan syntynyt puolue hajotettu kukoistuksen aikana, jolloin vallan kahva on ollut ah niin lähellä.Jokaisella suuntauksella on hobbynsä. Jollakin se liittyy taskujen täyttämiseen. Jollakin häämöttää eeuun viheriät niityt. Jotakin ajaa vain kaunaisuus ja jotakin nälkä ja paha olo.

Kun kuitenkin tiedämme, että pahaa oloa on vaikka toisille jakaa, niin äänitorven särähtelevänäkin ääntä kannattaa kuunnella. Voi olla, ettei pääse montaa kertaa mitätöimään. Turhautunut ihminen alkaa haluta muutosta eikä muutoksen laadulla taida olla paljon väliä, ei ole koskaan ollut. Jokainen vaali on muutosvaali ja seuraavat hetket unohduksen aikaa.

Jos nyt ihmetellään, miksi joku keskustelu järjestetään, niin on kristillistä otta selvää tilanteesta. Voidaan katsoa onko mahdollista oikeasti edistää tasa-arvoa niiden välillä, joilla on puiset tai kultaiset lusikat. Historiasta tiedämme, että ihmisryhmän vähättely, eristäminen ja aliarvioiminen on arvaamaton voimavara taitavasti manipuloituna. Itsesuojeluvaiston pitäisi antaa aiheen arvostaa vaalituloksia ja niitä ihmisiä, jotka ovat saaneet monet jytkyt aikaan. Se olisi käytännön kristillisyyttä.

Armo

Kun on eläkkeellä, niin aikaa riittää kaikenlaiseen. Olen myös miettinyt sanaa: Armo! Olen tullut vähän siihen tulokseen, että meidän ihmisten annostelukone armon jakamisessa on niin kitsas, että Jumalan kädessä sellainen ei pelastaisi varmaan yhtään ihmistä.

Mieleeni tulee pari kohtaa Raamatusta. Ensimmäinen on armoton kanssapalvelija. Me varmaan kaikki mittaamme armoa itsellemme yllin kyllin, mutta pähkäliemme riittääkö tuolle toiselle lainkaan. Ihan tulee hakematta mieleen: Maksa minulle mitä olet seurakuntayhtymälle velkaa!

Toinen kohta on se kelvoton palvelija, joka totesi, että on menettänyt otteensa evankeliumiin. Mielessään ymmärtää, että alkuperäinen pesti ei oikein toimi, mutta sitten se pienikokoinen neuvonantaja vasemmalla olkapäällä antaa neuvon. Siinähän sitten asioitiin Herran velallisten kanssa, mutta yhdessä todettiin, että jos velkaa on syntynyt, niin nyt on alaskirjauksen paikka. Mehän tiedetään, että kirjanpidossa on tili näitä juttuja varten, kun tarpeeksi monta kertaa kirjataan alas, niin lopulta ei ole mitään velkaa ja homma jatkuu.

Kun tulee tilintarkastuksen aika, minkälaisen kirjanpidon kanssa rohkenemme sinne mennä. Jos löytyy moitittavaa, niin voimmeko sanoa, että niin moni oli sitä mieltä eli samaa mieltä. Vai tunnustammeko, että vääriä merkintöjä tuli, mutta minulla on jo tilintarkastuskertomus ja siinä on Kristuksen veren merkki! Jos kerran Jumala on armollinen, niin meidän pitäisi seurata Häntä, joka antoi itsensä meidän puolestamme.

Pätkäblokit

Nukkuvat vai hukkuvat?
07.04.2019 11:00 – Lauri Lahtinen – Luettu 18 kertaa

Aina vaalien alla tulee huoli nukkuvien puolueesta. Vaaliohjelmia viilataan ja höylätään ja välillä vaihdetaan syöttiä. Vähän väliä puolueet tarkistavat ohjelmiaan piru sinne tai kaksi tänne ja vaihdetaan puheenjohtajia, josko joku sytyttäisi. Nuori nainen vai liituraita mies. Aina pitää vaihtaa vaikka ei ole takeita, että uusi olisi vanhaa parempi. On kyse imagosta!

Anteeksi kaikki kirkolliset vaikuttajat, mutta minusta näyttää uskovien peli kovin politiikan näköiseltä ja kuitenkin Raamatun mukaan on kyse ei nukkuvista vaan hukkuvista sieluista, joilla ei ole selkeää yhteyttä taivaallisiin.

Pientä kommenttia
04.04.2019 11:34 – Lauri Lahtinen – Luettu 386 kertaa

Yhtymä huijauksen uhrina? Uhri-sanaa ei kannattaisi käyttää asioissa, joissa on syytä sysissä ja sepissä. Uhri on alunperin ollut syytön kohtaloonsa. Ei se oinas ollut mitään pahaa Aabrahamille tehnyt, joka Iisakin sijasta uhrattiin.

Sana myös piispan viran rispaantumisesta. Myöhäistä rypistelyä. Jos synnin tekeminen tekee ihmisestä kelvottoman, niin tuskin yhtään virkaa voisi täyttää tässä maassa. Miten voisi yksikään rikoksensa sovittanut lain mukaan, jatkaa tavallisen kansalaisen elämää? Olisikohan kaitsenta rispaantunut jo aiemmin, kun seuraamuksitta voi rikkoa yhteistä hyväksyttyä tahtoa, joka on jossain päätetty ja kirjattu. Nyt toisten piispojen pitäisi tulla sanomaan mielipiteensä, joka ei voisi juuri poiketa tuomitsevasta tai armahtavasta linjasta ja kummassakin on riskinsä.

Harmittaa
25.03.2019 18:51 – Lauri Lahtinen – Luettu 763 kertaa

Harmittaa tuo juttujen kommenttimahdollisuuden poistaminen.Monessa kohdassa olisi mukava laittaa omaa ajatusta joukkoon, mutta osoittautumatta pöljäksi on vaikea tehdä uusi bloki jokaisesta jutusta. Jeesus sanoi: Että he yhtä olisivat! Kun he koittavat, niin epäillään rikosta??? Nimittäin Jeesus ei edellyttänyt, että he yksipuisiksi tulisivat, vaan etsisivät edes heiveröistä yhteyttä niistä lähtökohdista, jotka vallitsevat.

Luonto huokaa

Muun asian yhteydessä vilahti arkistoissa vuodelta 1971 juttu luonnon saastumisesta, jopa ilmaston muutoksesta. Eli aikaa on ollut ajatella vaikka ihan havukka-ahon perusteellisuudella, ettei tarvitsisi mennä nyt paniikkiin. Liityin Laivastoon nähdäkseni maailmaa vuonna 1963. Heti keväällä alkoi vanaveden teko ja kesti viitisentoista vuotta, jonka jälkeen jäin maakravuksi katselemaan miten toiset purjehtivat.

Minkälainen maailma oli silloin. Mieleeni tulee kaksi ilmiötä, jotka koimme Suomenlahdella päivystellessä tyhjää merialuetta. Eräänä kuulaana aamyön tuntina lähestyimme Helsinkiä ja saatoimme nähdä saastepilven kaupungin yllä kuin joku ison sienen lakki. Toinen oli kangastus . Tallinnan silhuetti oli nähtävissä korkealla irti merenpinnasta niin, että rakennukset olivat tunnistettavissa.

Siihen aikaan oli mahdollista vielä kalastaakkin jossain ja siksi monet saaren rannat tulivat kolutuiksi. Silloin 60-luvulla meri toi kaikenlaista tavaraa rannoille muunmuassa puutavaraa tuli joskus ja se olikin yksi painajainen nopealla venekalustolla, että ajettiin tukkeihin ja ropelit menivät solmuun. Kauppalaivoilla oli satamassa siinä kyljellä putkimainen pussi, johon laitettiin kaikki jätteet ja avomerellä sitten päästettiin putki valloilleen. Kun siellä ei kellunut perunankuoria, niin ajateltiin, että meri puhdistaa itsensä ja osittain niin tekeekin. Luultavasti Saaristomerellä ei ole enää nähtävissä siitä suuresta öljyvahingosta merkkiäkään. Ehkä löytyisi kivettynyttä mustaa öljyn tiivistymää jostakin.

Loppuaikana mitä merellä olin, oli havaittavissa, että tavaraa ei tullut rantaan enää juurikaan. Elikkä laivat alkoivat noudattaa uusia määräyksiä, että jäte on jätettävä satamiin. Sikäli asia parani. Sen sijaan veden kirkkaudessa tapahtui suuri muutos. Alkuun oli vesi kirkasta ainakin Airiston puolesta välistä eli ehkä Rajakarilta alkaen. Ulompana saaristossa näki helposti ainakin viiteen metriin. Jossain vaiheessa muistojeni mukaan tätä kirkkautta alettiin seurata ja se näkyvyys voisi olla lähellä kaupunkia kymmenien senttien luokkaa nykyisin.

Mistä tämä kaikki kertoo? Syntiinlankeemisesta? Kún on alettu rakentaa paratiisia maanpäälle, rakennetaan kaupunki. Siellä on kaikki lähellä ei ole paljon vaivaa, kun hissi vie ylös ja alas. Ennen raitsikka vei sinne ja tänne, nyt ajamme omalla autolla, niinkuin itsekkin teen. Haluamme kakkia oman asuntomme jossain sopessa juomaveteen ja, kun päästö on päästetty, se on kaupungin tekniikan kontolla mitä sille tekee. Joskus Aurajoessa seisoi vesi, kun luonnollinen virtaama meni meidän wc-laitoksen kautta ja osa suoraan lyhentämättömänä jokeen. Niin ei paljon auranarantamilla piknikkiä pidetty. Kun kaupunki tulee tarpeeksi suureksi ja talot korkeiksi, ei luonnollinen ilman liikehdintä pidä hengitysilmaa puhtaana.

Kun ihmiselle on kehittynyt vakava mukavuudenhalu, on pieni käärme luikerrellut paratiisiiin ja kasvanut todella isoksi. Joku väittää omistavansa maan, vaikka kaikki on Jumalan. Maan omistaja ottaa osansa. Yhä pienempi läntti maksaa entistä enemmän, kun se on keskikaupungille. Grynderi on oppinut laittamaan kerroksia enemmän päällekkäin ja jokainen kerros tietää hyvää taselle ja sitä rataa sinne minne kaikki rahat lopulta menevät. Ihmisen mukavuudenhalua kuitenkin koetellaan. Jonain päivänä hissi ei toimi ja viikon eväät pitäisi raahata yhdeksänteen kerrokseen. Kerrostalossa on noin 20 sentin päässä joka puolella eri maailma ja eri meininki. Jossain juhlitaan tavalla ja toisella. Ne ovat nykyisin elämänääniä ja niitä on siedettävä. Samaan aikaan, kun yhdellä on juhla toisella saattaa olla se paras nukkuma-aika, kun pitää kantaa huolta leiviskästään.