Mielen laastarit

Ehkä Lapuan pamauksesta on jo niin paljon aikaa, etten tee rikosta, jos vähän sitä sivuan? Meidän hallintokieleemme on tullut kaksi eri ilmaisua, jotka eivät tarkoita juuri mitään. Kun Lapualla kävi onnettomuus eikä kukaan jäänyt kertomaan mikä asian aiheutti, niin pääteltiin paikalla olleen ruutimäärän olleen liian iso. Heti onnettomuuden uutisoinnin jälkeen alettiin kertoa mitä toimenpiteitä on tehty tai ainakin suunniteltu, ettei uutta räjähdystä tapahtuisi. Todellisuudessa ei tiedetty mikä aiheutti, mutta turvallisuuden tunne palasi rahvaan keskuuteen, kun tartuttiin tarmokkaasti toimeen ja puolitettiin ruudin määrä, joka saa olla työpisteessä. Ja vuolaasti kerrottiin mitä on tehty jo asian hyväksi ja mitä vielä suunnitellaan.

Meillä on monen mielestä lämpenevä ilmasto, joka tuhoaa luontoa tai ainakin muuttaa sen olemusta huomattavasti. Kestää toki hetken ennenkuin Yyterissä on palmukujia. Jostain pullahti mieleeni, että Ruotsissa ei kai pitäisi olla yhtään käytössä olevaa atomivoimalaa, jos aiempi vaalilupaus olisi toteutunut.Politiikka oli aikoinaan yhteisten asioiden hoitamista, nyt se taitaa olla lupausten antamista ja säännönmukaista rikkomista. Polttomoottoriautot lakkaavat savuamasta ihan tuossa tuokiossa. Sehän on mukava kuulla kaupunkilaisen, joka kannattaa vihreitä arvoja. Kansa saa juuri niitä lupauksia, joita he haluavat kuulla. Eikö se ole selvää, että korvat seinillä on ja kaijutin kertoo juuri niistä asioista.

Kaikki asiat tehdään johonkin mennessä. Kuitenkin aikajana on niin pitkä, että hallitus on uusiutunut ainakin kolme kertaa, joten alkuperäistä lupauksen antajaa ei enää löydy.Lämpeneminen pysäytetään 2035 mennessä. Montako meistä on toteamassa asiaa ja vaikka olisimme kaikki, niin ihan sama. Lentämiseen on kiinnitetty huomiota. Se sastuttaa ja muistelen, että aina kotetaan lentää pilvien yläpuolella, joten sadekaan ei juuri tuo sitä nokea alas. Suunnitellaan sakkoluonteista maksua lentämiseen. Mitä se tarkoittaa. Lentämätön rahvas on tyytyväinen, kun eliitille tulee kalliimmaksi homma. Mutta mitä se haittaa, harva eliitissä maksaa itse lippunsa ja mitä sanoo perustuslaki: Sakko rikkeestä jota sa toistaa, kunhan maksaa säännölliset sakot. Siis johonkin mennessä tapahtuu jotain, mutta välittömiä toimenpiteitä ei juurikaan ole kerrottavaksi.

Elämmekö valheessa eli itsepetoksessa? Annamme toistamiseen höynäyttää itseämme lupauksilla, jotka eivät koskaan toteudu. Lainsäädännön uudistuminen näyttäisi luonnonlain omaiselta. Viimeistään kymmenen vuoden välein on kaikki lait uusittava ja valitan, mutta monesti käy niin, että uusi on huonompi tai ainakin kansa niin arvioi useasti. Vimmaisesti muutetaan kaikki sellaiseksi, että markkinavoima pääsee kaikkiin kassakoneisiin kopeloimaan. Hyväähän kaikki tietysti tarkoittaa. Suomessa oli markka ja sitä ennen isäntien valuutta. Nyt meillä on euro ja sen rinnalle on muodostunut valuutta, jonka nimi on: Ei se ole keltään pois! Se otetaan aina käyttöön, kun pitää siirtää luotettavasti jostain johonkin, kun kumpaakaan päätä ei oikein tunneta.

Jehovan todistajien vapautus

Huomasiko kukaan, että eduskunta hyväksyi lain, joka poistaa Todistajien erityisen aseman. Koskettiko se mitenkään? Ei tietenkään, tuleepahan yksi vapaamatkustajaryhmä nyt pantua aisoihin, vai onko se näin? Oma asemamme yhteiskunnassa vaikuttaa asenteisiimme. Jos minulla on asekuntoisia poikia ja nykyisin myös tyttäriä, jotka joutuisivat tuleen kriisin syttyessä, niin se ohjaa ajatusmaailmaamme. Joku voi ajatella nykyaikaisittain: Ihan sama! Jos yhteiskunnasta on saanut nähdä vain niitä nurjia kasvoja, niin kiinnostus kuolla tyhjän puolesta ei ole korkea eikä ole ihmeteltävää.

Tämä maallinen puoli on nopeasti käsitelty ja jokaisella on kai vielä oikeus mielipiteeseensä, kunhan pitää sen omana tietonaan. Olemmeko tulossa aikaan, jolloin sananvapaus on rajallinen. Olen kuullut sanottavan, että lehdet ja nettisivut jättävät julkaisematta osan mielipiteistä. Ilmeisesti eivät kaikki sovi kuitenkaan sananvapauden piiriin.

Miten näemme asian, jos katsomme sitä uskonnonvapauden näkökulmasta? Jos en tykkää Todistajista, voin ajatella yksioikoisesti, että sopii mulle! Jossain toisessakin maassa aloitettiin Jehovan todistajien ahdistelu. Ehkä suorastaan kiellettin koko liike ja omaisuus takavarikoitiin, jos en ole väärin ymmärtänyt. Ottivatko muut uskovien ryhmät kantaa asiaan? En ole kuullut. Pakko tehdä kysymys: Onko kyseessä uskonnon rajoittaminen ja suorastaan kuoliaaksi hivutus? Kun annoitte ottaa Todistajilta osan pois heidän ominaispiirteestään, niin otetaan seuraavaksi ensin rippisalaisuus pois niin, että ripin vastaanottaja kriminlisoidaan, jos ei käräytä ripittäytyjää. Enää ei riitä neuvo selvittää asiansa myös viranomaisten kanssa.

Onko taaskin niin, että sammakko ei huomaa, että levy kattilan alla on laitettu päälle? Niin kauan, kun kuristustoimet kohtaavat nuita toisia, ollaan tyytyväisiä, säästyimme ja ehkä säästymme, jos sulaudumme tapettiin. Jos pidämme uskonvapautta tärkeänä, meidän tulee puolustaa sitä silläkin uhalla, että joudumme halkopinoa vasten katsomaan teloituskuntaa silmiin. Näin olen kuullut jonkin sanovan sananvappaudesta.

Armo ja totuus

Kauppoihin on tullut jossain vaiheessa tuote, jossa lukee: Vehnän alkioita. Jos tuossa laatikossa on alkiot, niin jossain on säkki jyviä, joissa ei ole alkioita. Vaikka kumpaakin kylvää erikseen, kumpikaan ei idä eikä anna satoa. Samoin on kananmunien laita. Kun laitetaan munia hautomakoneeseen, niin joistakin munista tulee poikaset, mutta toisista ei tule. Pitää olla se pieni punainen pisko siellä kananmunassa ja siinä pisarassa on kokonainen kana tai kukko, koska valkuaisesta muodostuu se tipu ja keltainen osa on sen vatsan täytteenä.

Elämän ihme on siinä nähtävänä. Armo ja totuus yhdessä ei erikseen. Armo ja rakkaus ilman totuutta ei tuota hedelmää, koska siinä ei kuitenkaan ole sitä elämän salaisuutta. Jeesus oli Vehnän Jyvä, jossa oli molemmat osat. Totuudessa on elämä sen alku ja koko toteutus, armo on ravinnelisä, joka mahdollistaa juurtumisen. Kun armorikkaat armon ja rakkauden julistajat katsoisivat totuutta silmiin ja totuuden puhujat tulisivat armosta riippuvaiseksi, jotain uutta voisi syntyä ei ilman näitä molempia.

Lööppiteollisuuden uhrilampaat

Kun aikanaan sain blokistin oikeudet sain samalla muutaman tärkeän ohjeen Seppälältä, kiitos niistä. Siis otsikon pitää olla sellainen, että silmäilijä mene kananlihalle ihastuksesta, vihastuksesta, kiinnostuksesta tai järkytyksestä, silloin juttu avataan ja lukijamäärät kaunistuvat. Aiemmin saatoimme nähdä ja vertailla luikijamääriä, mutta nyt varjellumme kateudelta, paitsi jos joku kertoo lukemistaan.

Kun kommentointi poistettiin noista pääjutuista, niinse köyhdytti oleellisesti koko juttua. Nyt ne molemmat lukijani jäävät ilman niitä kiinnostavia, ärsyttäviä ja suututtavia neronleimauksia, joita en viitsi aina avata. Piispa Laajasalon artikkelia olisi ollut mukava pöllyttää, kun asioita uudistetaan ja ajetaan toiseen ojaan ja taas vietävä kiesit sepälle korjattavaksi. Aiemmin kirkkoherrat valittiin suoralla kansanvaalilla. Kapituli antoi vaalisijat mielensä mukaan ja ehdokkaat kävivät kosiomatkalla seurakunnassa. Siinähän piti suorittaa koko homma, että osa-alueet tulivat laulunääntä myöten esille. Olen joskus ajatellut niin sopimattomia, että täytyy se tunnustaa: Minkälainen on vaalisaarna, jolla tulee valituksi eikä oma omatunto soimaa evankeliumin julistuksesta?

Jotakin huonoa siinä sitten kai oli, kun siitä luovuttiin ja siirrettiin edustajien tehtäväksi. Siihenhän kansa on tottunut. Me kaikki juhlimme itsenäisyyspäivääkin edustajien välityksellä. Eduskunnassakin haukumme toisiamme edustajien välityksellä? Vai mitä varten äänestimme? Äänestimmekö parasta tappelijaa vai oliko ymmärryksellä joku sija? Voi, kun olisi mahdollista palauttaa politiikka politiikkaan ja usko uskontoon!

Mitä saa sanoa?

Ilmassa on kysymys: Mitä saa sanoa edesmenneestä ihmisestä? Tässä yhteydessä pitäisi ensin tutkia motiivi miksi pitää sanoa muuta kuin, että joku on kuollut: Rauha hänen muistolleen! Jos ihminen on profiloitunut johonkin erikoisalaan, niin hänen saavutuksiaan muistetaan ja niistä kerrotaan. Tehdään koosteita mediapätkistä ja näin ikäänkuin kunnioitetaan poismenneen muistoa ja elämäntyötä.

Kun sitten on kyseessä monella tavalla esillä ollut henkilö, niin muistaminen on myös moninaista. Joku muistaa kunnianpäivät, joku toinen taas ne kunniattomat päivät, jos niitä on ollut. Suomeenkin on rantautunut taito nähdä, kuulla ja tallentaa asioita niin, että tarvittaessa löytyy materiaalia kaikkiin tarkoituksiin.

Joku haluaa sanoa jotain kaunista ja useasti lähiomaiset haluaisivat kuulla jotain ylevää poismenneestä. Kun sitten alkaa niinsanottu tirkistelymateriaali tulla esille, niin se varmasti haavoittaa. Aina löytyy, joku joka on ollut lähempänä ja nähnyt enemmän ja tietää vieläkin enemmän mitä kertoo, ainakin annetaan sitä kuvaa.

Kun puhutaan urheilusankarista, joka on saavuttanut kaiken ja vähän ylikin jo täysi-ikäisyyteen mennessä, niin havaitsemme yhden asian. Kyllä urheilujohto pitää huolta niin kauan, kun henkilöä voidaan hyödyntää, mutta nousu huipulle ja alamäki sieltä pois, voivat olla yhtä nopeita. Nuorelta viedään nuoruus, mutta miten on aikuisuuteen valmennus. Kenen vastuulla se on? Julkisuuden huuma ja kaikki siihen liittyvät edut hiipuvat samalla, kun suoritukset huononevat tai toiset kehittyvät ohi.

Olen laivastolaisena tutustunut Kultarannan venemiehiin joihinkin. Heillä on ollut kunnioitettava ominaisuus, ehkä se on ollut myös edellytys, että ovat tuppisuita kaikkeen siihen nähden mitä ovat nähneet ja kuulleet työurallaan päämiehen pursiseurassa. Ehkä oikeanlainen ihmisen kunnioitus antaa parhaan etiketin lausunnoille. Jos ei ole hyvää sanottavaa, niin ollaan hiljaa.

Yksi asia ihmetyttää enkä koskaan taida sitä ymmärtää. Vatikaanin kardinaali on 49 vuotta arvostettu kirkon viranhaltija, mutta 50. vuosi vie häneltä kaiken. Virat ja kunnian. Kenen etua ajetaan? Miksi ei ajallaan? Miksi tämä maailma on sellainen kuin se on?

Uushenkisyys

Olen kuullut jostain sanonnan: Jos Kristikunta lakkaa menemästä kaikkeen maailmaan, niin kaikki maailma alkaa tulla Kristikuntaan. Kaikki tapahtuu joskus hitaasti ja hienosti. Kerrotaan tarinaa nuoresta miehestä, joka meni parturin käsiteltäväksi. Häntä palveli viehättävä nuori nainen, joka käsittely oli hyvältä tuntuvaa. Parturi kysyy välillä: Otetaanko vielä? Johon nuorukainen ruususten unessa vastaa: Otetaan vielä vähän. Tämä saattoi toistua, mutta viimein parturi halusi näyttää pelillä mitä on saatu aikaan. No shokkihan se oli, kun piti ottaa vain kaksihaaraiset kuivat latvat ja päädyttiin lähes siiliin.

Olen kuullut myös tarinaa henkilöstä, joka saattoi ottaa samalle lautaselle samaan aikaan koko tarjoilun. Voi olla muusia ja läskisoossia ja reunassa väskynäsoppaa. Voihan sen niinkin tehdä metodilla: Vatsassa kaikki on sekaisin. Kansa voi olla suunnan näyttäjä tai sitten plakioitsija. Suomen kansalle lähes kaikissa asioissa ja virtauksissa on tullut kopioitsijan rooli. Mistä tahansa asiasta haastatellaan vastuuhenkilöitä, niin melkein poikkeuksetta aloitetaan: Kaikissa Pohjoismaissa ja Saksassa asiat ovat näin järjestetyt. Miksi ei sitten hengellisellä ja henkisellä alalla olisi samoin. Intiassa on niin somasti ja runsaasti jumalia ja jokaisella on niin ihanat palvontamenot. En tässä nyt halua rajoittaa vapaan ihmisen vapautta, mutta en pidä kovin tavoiteltavana syödä väskynäsoppaa läskisoosin kanssa.

Jos Mestarimme on Jeesus Kristus, niin rituaalit ovat hyvin yksinkertaiset eikä ihan minuuttiohjelmaa antanut Hän miten pitää toimia. Ei edes vaatetuksen suhteen. Kun hänet kastettiin, niin Raamattu ei kerro hänen kastevaatteestaan mitään. Kun Hän asetti ehtoollisen, ei hän pukeutunut erikoiseen pukuun. Paikka, jossa ehtoollinen vietettiin, oli tarkoitukseen tarpeeksi suuri huone. Jeesus tarkoitti, että uskovan ilo olisi Hänessä! Hänen armonsa ja rakkautensa vastaanottamisessa. Häneen luottamisessa, että hän teki yhdellä uhrilla ikuisesti täydellisiksi kaikki ne jotka pyhitetään eli veren puhdistuksen ja Pyhän Hengen täyteyden kautta uskovat häneen ja saavat ikuisen elämän. Uskon kannalta ei ole yhtään järkevää syytä ottaa toisista uskonnoista jotakin lisäkettä seurakuntaelämään, koska siinä voi tulla eksytetyksi kaidalta tieltä.

Allergiat

Juhlapöydissä täytyy nykyisin olla kaikenlaisia kylttejä sen lisäksi, että silmäilemällä näemme mitä on tarjolle laitettu. Täytyy olla laktoositonta ja gluteenitonta ja keinotekoisesti makeutettua ym. Me pidämme luonnollisesta kehostamme hyvää huolta meistä ne jotka pitävät elämää arvokkaana itsessään. Me tiedämme allergioista sen, että väärät aineet tai hyönteisen pistokset saattavat allergisia ihmisiä hengenvaaraan. Emme ole nähneet sellaista juhlakutsua, jossa sanottaisi: Allergiset älkää vaivautuko, emme halua saattaa teitä ambulanssilla pois. Päin vastoin, lähes poikkeuksetta on humautus: Ilmoitathan allergioista. Jos sattuisi olemaan vielä joku mitä ei normaalisti tunnisteta. Olemme siis hienotunteisia ja rakastettavia ajallisen elämän hyvinvoinnin suhteen. Monessa asiassa on myös alkoholiton vaihtoehto mukana.

Kun sitten tarkastelemme hengellistä elämää ja siihen liittyviä rajoitteita, niin havaitsemme kumpi elämä on piireissä tärkeämpi tämä elämä lihassa vai toinen elämä Hengessä ikuisesti Jumalan luona. Sivullisen silmiin ja korviin elämä näyttäytyy sellaiselta, että ihmisten rajoitteille ei anneta mitään arvoa, jos se koskee omantunnon asioita. Muistelen lukeneeni Lutherilta ajatuksen, että seurakunta on kuin sairaala, jossa sairaita hoidetaan. Perinteisesti olemme tottuneet, että lääkäri määrää lääkkeen tehtyään diagnoosin ja lääkkeen tehoa tarkkaillaan tiiviisti onko lääke oikea ja oikea annostus. Hengellisessä sairaalassa näyttäisi metodi muuttuneen. Kaikkia vaivoja ei hoideta kunnollisesti ja suorastaan ehkä vältellään diagnoosin tekemistä, koska diagnoosin kuultuaan ihminen saattaisi sairastua omantuntonsa puolesta. Joissakin tapauksissa tarjotaan väkevästi juuri sitä ainetta, josta on sairastuttu. Tai sitten lähetetään pois kokonaan. Ikäänkuin olisi liikaa väkeä. Onko se sananlasku otettu käyttöön: Ei pidot parane, jos ei vieraat vähene. Kuitenkin paimenen virka on laumasta huolehtiminen. Ruokkiminen ja kaitseminen niin, että lauma pysyisi koossa, koska lauma ei ole oma vaan Herran.