Avainsana-arkisto: Aabraham

Alussa

Vastaa

Niinkuin hyvin tiedetään alkaa Raamattu sanalla: Alussa. Tuo alkujohdanto taasen löytyy Tuntemattoman Sotilaan alusta. Kaiki alkaa jostakin ja päättyy jonnekkin. Kun sain tehtäväkseni paneutua tuohon sanaan, Alussa, niin ensin kuvittelin sen olevan miljoonas tutkielma Luomiskertomuksesta, mutta Raamattuhaku auttoi ymmärtämään alkuja eri tavalla. Meidän jokaisen elämälläkin on ollut alku ja nyt olemme jokainen edenneet siihen missä nyt olemme. Meillä jokaisella on uniikki käsitys elämästä, koska se on ominta aluettamme. Jokaisen käsitys asiasta elämä on myös ainutlaatuinen. Jollekkin hevosvetoinen maatalous on esihistoriallista asiaa ja joku minun tavoin on nähnyt kehityksen sieltä asti.

Alussa Jumala siis teki asioita, jotka hyvin Raamatuistamme tunnemme. Olemmeko jo siinä harhautuneet uskostamme tiedon poluille, kun olemme alkaneet laskea sukupolvia ja aikamääriä? Olisimme vain uskoneet mitä on kirjoitettu. Nimittäin ajan kalkuloimisen tekee vaikeaksi ne ihmeelliset elinvuodet, jota epäuskossamme mielellämme hylkäisimme. Miten reagoisimme, jos jonain aamuna olohuoneemme sohvalla istuisi itse Melkisedek, jonka ikää ei voida laskea. Jos ottaisimme Metusalahin iän sukupolven iäksi, niin laskut menisivät sekaisin. Yhtä huonoa tulosta tulisi, jos alkaisimme antamaan Aabrahamille vain raamatullisen 80 vuoden iän. Mooseksen tosiduuni alkoi vasta siinä iässä, kun me jo hyydymme.

Merisotilaan urani alussa tiesin, että minun tulee oppia joitakin asioita täsmällisen tervehtimisen lisäksi. Vasta eläkkeelle jäädessäni ymmärsin miten paljon oli niitä asioita, joita olisi pitänyt oppia ja joihin en saanut mitään kosketusta. Samoin on uskonelämän laita. Alussa kaikki oli selkeää ja hetken tuntui, että uudestisyntyminen otti sielunviholliseltakin nirrin pois. Pian kuitenkin sain havaita, että ei hän niin kauaksi mennytkään, vaan tuli takaisin kyselemään kommuuniasumisesta. Voitasko jotenkin tulla toimeen. En vaadi paljoa, vain vähän myötätuntoa. Kunnes huomaamme rapalan syvällä kiduksissamme emmekä enää saa itse määrätä suuntaa eikä vauhtia. Tarvitaan Suuri Kalamies, joka voi katkaista koukut ja päästää vapaaksi.

Aabrahamin usko

2 vastausta

Lähde maastasi ja isäsi kodista! Tällaisen sanan kuulee mies, joka asui Kaldeassa Urin kaupungissa. Hän kuului perheeseen, jossa oli ainakin isä, veljenpoika perheineen ja hänellä itsellään oli lapseton avioliitto. Kertomus on osa kokonaisen kansan historiaa. Ensin koko suku muutti pohjoisemmaksi. Paikkaa sanotaan Harraniksi ja alue kuuluu Mesopotamiaan. Veli on kuollut ja isäkin kuolee ja haudataan. Silloin hän on kai suvun päämies ja vastuussa suvustaan. Nyt hän on valmis seuraamaan saamaansa kutsua. Tässä on muutama merkittävä asia. Aabraham tunsi kehottajan ja piti Häntä luotettavana. Koska Hän uskoi tähän asiaan, hän sai voiman olla kuuliainen kutsulle.

Voisimme ajatella, että olisi kyse normaalista muuttoliikkeestä. Suomesta mentiin Amerikkaan tienaamaan. Osa päätti palata saatuaan jotain kertymään. Jotkut eivät koskaan palanneet vaan perustivat perheitä, joista syntyi sukuja. Toiminta oli siis yksilökohtaista ja toimeentulon hankinta ohjasi sitä paljolti. Yksi hanke oli erilainen. Perustettiin Sointula, jossa piti ihmisen elämän parhaat puolet tulla esille. Yhteisöllisyys ja kaiken jakaminen oli voimanlähde, mutta sekin epäonnistui ainakin osaltaan.

Etelä-Amerikkaan lähti myös ryhmä, joista on tehty dokumentti. He elävät monenkirjavasti. Osa löysi vihreän oksan, osa ei niin vihreää. Näin se kai on luonnostaan, Venäjän Karjala on myös yksi kohde johon mentiin yhteiskuntaa rakentamaan. Sinne matkasi värväyksen perusteella myös rapakon takaa väkeä. Historia on korutonta kertomaa. Siis ihmisten suunnitelmat eivät ole niin vedenpitäviä, mitä me monesti luulemme. Kun kaiken varmistamme ja kuitenkin monesti epäonnistumme, syntyy kysymys: Miksi?

Palaamme Aabrahamiin! Hänellä ei ollut mitään edellytyksiä onnistumiseen. Varallisuudesta emme tiedä paljoa. He olivat paimentolaisia sitten, kun kivitalot jäivät taakse. Nurinkurista lähteä kivitalosta telttailemaan loppuiäkseen, vaikka ei hän kertomuksen mukaan sitä tiennyt. Hän ei siis tiennyt mihin hän lähti ja mihin oli lopulta saapuva. Kuitenkin kutsu oli niin selkeä, että hän lähti. Lootin perheineen hän otti mukaansa perinteen mukaisen vastuun takia, ehkä. Lootin kutsusta ei raamattu kerro. Oliko Lootin mukaan ottaminen sitten virhe? Emme tiedä. Sukurakkaus vaati ja se oli maan tapa. Hankaluuksia hänestä kuitenkin tuli juuri siksi, että kutsua hän ei ollut kuullut Aabrahamin tavoin. Nyt meidän pitäisi muistaa, että Aabraham oli vaimoineen jo seniori-iässä, jossa harvoin enää perhettä perustetaan. Varmistiko hän inhimillisesti kutsun toteuttamisen ottamalla kasvukykyisen Lootin perheen mukaansa?

Oliko Haagar-projekti vain jatkoa sille, että Jumalan lupauksia piti vähän avitella? Olisiko niin, että hänkään ei antautunut kokonaan Herransa käsiin ennenkuin Iisak-projektissa? Oliko tämä puukkoon tarttuminen vasta merkki, että Aabraham uskoi Jumalaa koko sydämestään? Tullessaan aikuiseksi uskossaan hän pystyi nöyränä Lootin edessä antamaan hänelle mahdollisuuden valita elintilansa, vaikka entisen elämän säännöt olisivatkin sanoneet toisin. Kasvaminen Herran tuntemisessa edellyttää monen hyvänä pidetyn säännön hylkäämista, että voi saada Herralta jotakin uutta. Uutta, joka on entistä parempaa ja antaa rauhan. Tänään sanon Herralleni nöyrästi: Lahjoita minulle Aabrahamin usko, jonka ei tarvitse varmistella, vain luottaa Sinun suunnitelmiisi. Anna meille armosi Herra tänäänkin!