Avainsana-arkisto: harhaoppi

Opetuslapset

Kun rohkenin kirjoittaa Jeesuksesta, niin on kai kohtuullista kirjoittaa jotain myös opetuslapsista. Heitä oli kaksitoista ja kansankielellä tusinä. Mieleen tulee hakematta liiemmälti likainen tusina, joka oli kai jonkin sotaelokuvan nimi. Kyllä Jeesuksen tusinakin jonkinasteista sotaa kävi, mutta oliko se likaista, sitä emme tarkkaan tiedä. Mitä meillä on käsissämme, kun alamme käsitellä opetuslapsia? Meillä on muutama aktivisti ja lopputodistuksesta päätellen yksi kavaltaja, joka voisi olla maanpetturi tänä aikana. Osa oli sitä harmaata massaa, josta ei ole mitään sanottavaa. Pääosin pettureita ja pelkureita. Kun ristin kohdalle tultiin, niin vain Johannes mainitaan silminnäkijänä. Missä oli Pietari, itkemässä sitä, ettei ollutkaan ulkonaisesta uhosta huolimatta rohkeutta seisoa selkä suorana.

Mitä meille opetuslapset edustavat tässä ajassa? Olisi hyvä, jos me voisimme saada valaistusta nykytilanteeseen ja saammehan me, jos sallimme pientä spekulointia. Melkein kaikki ainakin suomalaisista uskovista sanoo seuraavansa Jeesusta. Melkein kaikki me tiedämme, että hengellisessä kentässä on puolueita ovat fariseukset kin ehkä? Ovat saddukeukset ehkä. On papisto, joka pitää etuoikeutensa jumalanpalveluksiin. On systeemin ylkopuolella tavallaan ahneet bublikaanit? Julkisyntiset ja sairaat. Jos raamatusta luemme, niin Jeesus joko yksin tai joukkoineen liikkui kaikissa piireissä. Lounasti fariseuksien talossa, Sakkeusbublikaanin talossa ja Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa. Hänelle kelpasi kaikenlainen seura.

Onko vielä mahdollista, että joku ahneuteen taipuva saisi Jeesuksen pöytäseurakseen, ja joka sanoisi, että palautan valtion kassaan kaiken sen, mitä en ole itse tienannut. Vai onko nyt niin, että Jeesuksella ei ole edes kuokkavieraan sijaa majatalossa? Onko niin, että Pietari edustaa ajatusta, meidän seurakuntamme on aina altis palvelemaan vaikka vankeuteen asti, jos Jeeus antaa meille yksinoikeudet! Ja nehän meillä itse asiassa on, vaikkei kukaan sitä tunnustaisi. Vai olisiko jotkut seurakunnat Jaakobin ja Johanneksen omaa maata? He Polttaisivat kaupunkeja, jos Jeesus antais luvan raapaista tikku. Tämä uskollisuus ansaitsee tulla huomioiduksi korkealla statuksella.

Vai oliko mukana myös porukkaa, joille Jeesus ei ole muuten tärkeä, mutta saa elää suhteelisen mukavaa elämää? Olivatko myös jotkut opetuslapsista siinä vanhimmistossa mukana, jotka saivat aikaan Jumalan uskollisimman apostolin tuhon tien Rooman keisarin eteen? Kompromissin henki tuli Jerusalemin wanhimpiin ja he tekivät väärää kauppaa leivisköillään. Vai oliko Paavalin veri myös sitä siunauksen sadetta, joka kantoi hedelmää? Vai oliko todettu, että Paavali oli tullut liian suureksi ja haastoi korkeimman vallan käyttäjien aseman ja hänet oli hyvä vaientaa hereesiansa takia?

Mitä, jos

Joskus kummallinen mieleni askartelee siinä: Mitä, jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunutkaan? Jos me tiedämme tarkasti mitä siinä tapahtui, niin meidän pitäisitietää myös minkälainen maailma olisi ilman alkutöpeksintää. Onkohan se niin, että siinä se alkuräjähdys tapahtuikin?
Me tiedämme selkeästi, että meistä tuli kuolevaisia eli elimistömme rappeutuu. Työnteko tuli varsinkin miesten osaksi. Synnytyskivut tulivat naisten osaksi. Me tulimme monen tunnustuksen mukaan perin syntisiksi eli perisynti tuli maailmaan, kun paholainen oli kumminkin paratiisissa.

Nyt meidän pitäisi koittaa selvittää minkälainen olisi tilanne, jos nämä asiat otettaisi ihmiseltä pois. Ei työtä? No työtönhän elää ikäänkuin paratiisissa, vai elääkö? Ei synnytyskipuja, kun se ei sovi vartalolle, ei työuralle, eikä elämän hektisyyteen. Emme rappeudu emmekä vanhene, kun jumppaamme, paastoamme, lenkkeilemme, syömme terveellisesti, syömme vitamiineja, hivenaineita, ituja ja antioksidantteja. Otamme johonkin kohtaan jotain lisää, jostain otetaan jotain pois. Värjäämme, puunaamme ja plankkaamme. Emme pelkää Jumalaa, uskallamme jopa näytellä häntä. Voimme vapaasti riistää luontoa, koska sen kuuluu elättää meidät. Voimme nähdä paholaisen olevan irrallan ja juttelevan vastaantuleville. Olemmeko siis paratiisissa? Olemme, ihmisen luomassa. Meillä on Maailmanlaajuinen glopaali monialayritys, joka vie aikamme, rahamme , terveytemme ja mahdollisuuden Jumalan kanssa elämiseen. Eihän Jumala ollut kokoaikaa paratiisissa. Kun se oli tullut valmiiksi, niin sanotaan, että Jumala tuli illan viileyden aikaan ja alkoi huhuilla niitä ihmisiä ja eritoten miestä.

No, meidän pitäisi tehdä vielä yksi matka paratiisiin. Meidän mielikuvissamme voi muhia ajatus, että mitenkähän siinä tuhansia vuosia säilyneessä paratiisissa elämä on mennyt ja menee. Eeva torjuu tarjouksen ja huutaa Aatamin paikalle. Tule nyt varjelemaan meidän saavutettuja etujamme. Aatami sanoo, sinä pysyt siinä puussa ja me piirrämme rajan, jota lähemmäksi sitä puuta emme astu jalallamme. Ehkä me laitamme siihen jotakin. Piti siis keksiä mitä siihen laitetaan ja miten sitä nimitetään. Siis alkoi muodostua sanoja joita siihen asti ei tarvittu paratiisin arjessa. Lisääntymistä en pysty kuvittelemaan, koska siihenkään ei ollut sanaa. Piti vain asua, viljellä ja varjella. Näin siis elämä jatkui rauhallisesti ja myös käärmeen tapaaminen päivittäin, mutta sen käskettiin olla siellä puussa, että se muistuttaa: Niin tuo on se puu. Vahtikoon käärme sitä. Jos kuitenkin lisääntyminen tuli pitkästyttävän kahdenolon vaihtoehdoksi, niin piti opettaa ja sanoja tuli koko ajan lisää. Piti opettaa kielletyt ja sallitut asiat ja varmistaa, ettei käärmeen alueelle astuta.

Silloin osa pojista laitettiin tekemään aitaa puun ympärille. Materiaa en osaa sanoa, koska puita ei pystytty kaatamaan, kun ei ollut työkaluja. Aidalla on kaksi hyvää ominaisuutta, se sulkee sisään ja se sulkee ulos. Ihmisten paratiisissa se on normaalia, että aitoja pitää olla. Kivisiä, joita ei voida rikkoa, puisia ja sitten näitä sähköaitoja ompa vielä ihan koristteeksi tehtyjä aitoja. Pitää olla rotuaitoja, valtionaitoja, lääniaitoja vai mitä ely/te-keskusaitoja ne nykyisin ovat. Kirkkokuntien aitoja, kirkon sisällä on aitoja ja liikkeitten sisällä on pieniä karsinoita. Lähes päivittäin syntyy uusia aitoja. Tämä on ihmisen paratiisia? Jeesuksen piti poistaa aidat, mutta Hänestäkin tuli suuri aihe uusien aitojen tekemiseen.

Kasvukipuja osa 5

Näin Pitkäperjantain aamuna on hyvä pysähtyä perimmäisten kysymysten äärelle.  Pitkäperjantai symboloi jostain suunnasta katastrofia ja kaiken loppua. Toisesta näkökulmasta siihen liittyy äärimmäinen voitto, jollaista ei ole nähty ennen eikä ole mahdollinen jälkeenpäin. Jumala kuolee, synnitön syntisten edestä. Jotain me ihmisetkin voimme kokea tästäkin. Joskus meissä kuolee sellainen idea ja näky, johon olemme panostaneet ja luulleet sen kantavan. Jeesus oli kyllä kertonut selvästi, että Hän ei jää hautaan mätänemään ja siitä oli jo ennustettukin. Suurimman katastrofin keskellä ulospääsytiet voivat näyttää lukituilta panssariovilta.

Pieni liikehdintä paikallisosastossa sai siis aikaan vastakkainasettelun, koska usein käy niin, että osa huolestuu. Huolestuu, vaikka ei koskaan osallistu. Meidänkin maassamme on esimerkkejä siitä, miten muutoksen tuuli alkaa sairastuttaa porukkaa allergisiin reaktioihin. Esikoisuus eroaa vanhoillisuudesta siinä, että hoitokokousta ei juurikaan järjestetä. Tässä asiassa kyllä järjestettiin neuvottelu joka antoi vapaat kädet toimia. Se ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, koska asoiassa oli vedottu liikkeen kaikkein korkeimpiin veljiin, joille lammen tyyni pinta oli tärkeää. Ehkä kuitenkin on niin, ettei värähtelemättömässä lammessa ole kalojakaan.

Tulen siis tilanteeseen, jossa vaihtoehdot ovat noin 60 senttiä penkkiä kerran viikossa ainoan oikean äidin sylissä. Toinen vaihtoehto olisi astua ulos turvallisesta veneestä ehkä kovalle maalle, mutta monen mielestä suoraan veteen hukkumaan. Kukaan ei siinä vaiheessa uskonut, että vesi voisi kantaa. Oikeastaan en kaikkina hetkinä uskonut itsekkään kovin vahvasti. Kun tämä sitten aikanaan selvisi, niin suuri osa toimintaan osallistuneista palasi ruotuun. Minun tappelusmiehen geenini antoi edes pienen mahdollisuuden ainakin rukoillen kysyä Herran tahtoa. Jotenkin sain sisimpääni varmistuksen, että paluuta ei ollut, koska se olisi loppusijoittanut minun hengelliset lahjani peruskallioon kuin ydinjätteen maailmanloppuun asti, näin ajattelin. Enkä osaa nytkään tulla toiseen tulokseen.

Pieni joukko koki, että olimme saavuttaneet jotain korvaamatonta, joka pakotti jatkamaan löytöretkeä. Kaikkien motiiveista en anna laatutakuuta, koska joidenkin laskujen mukaan 200 henkeä oli menetetty paikallisesta seurakunnasta. Kuitenkin meidän kanssamme oli siitä vai kymmenen prosenttia, muista en osaa sanoa mitään. Raamattua luimme paljon siihen aikaan, rukoilimme eri kokoonpanoissa yhteisten asioiden puolesta ja varsin nopeasti otimme mukaan henkilöiden puolesta rukoilemisen niin, että jokainen tuli hoidetuksi, joka tunsi tarvetta. Joidenkin kontaktien kautta saimme aavistuksen armolahjoista. Ensimmäinen tavallaan järkyttävä kokemus oli kielilläpuhuminen. Kun ensimmäisen kerran sitä kuulin, niin outo tunne täytti sisimpäni. Puhujalla oli myös tulkitsemisen lahja ja se alkoi puhutella, kun saatu sanoma oli lempeää ja rakkaudella ohjaavaa ja rohkaisevaa.

Jotain samaa saimme siis kokea mitä ensimmäiset opetuslapsetkin. Kuulimme monet Jeesuksen kutsun: Seuraa Minua! Joka ei vihaa isäänsä ja äitiään… oli myös yksi rohkaisija. Samoin sana Aabrahamille: Lähde maastasi ja isäsi kodista… Emme tiedä enkä minäkään tiedä olivatko kaikki tulkinnat läheskään oikeita, mutta suunta tuli selväksi. Älä katso taaksesi sai joku sisar. Monia sanoja tuli profetioissa, jotka viitoittivat tietä. Hengellinen työ aukeni vihdoin ja sain alkaa käyttää ja virittää palavaksi lahjaa, jonka tiesin itselläni olevan. Itse olen tarvinnut riisumista ja sitä on tehty eri kohtaloissa, kun ristiriitaisena persoonana olen rakentanut itseäni välillä ihan vääristä aineista ja konkinasteinen ylpeys on tarvinnut ja saanut kolhuja monesti. Yksi mitä olen kipeästi joutunut harjoittelemaan on oikeanlainen alamaisuus veljien ja sisarien keskuudessa. Nyt jo aavistan mitä se on, mutta vielä en hallitse. Minulle on tullut kristittyjen yhteys tärkeäksi, mutta se on ehkä vaikein tie. On niin paljon sellaista mielialaa: Jos olet noiden kaveri, niin olet harhaoppinen, enkä halua olla kanssasi missään tekemisissä. Ehkä siinä saa kokea kaikkein eniten hylkäämistä. Juuri siinä, missä Jeesuksen rukous olisi mahdollista tulla todeksi.

Tänään pitkäperjantaina  jo helluntain kokeneena voin todeta, kunpa ihmiset uskaltaisivat kuunnella muitakin julistajia, niin siihen hengelliseen ravintoon tulisi taivaallinen maku, johon ei koskaan kyllästy. Kaikesta kiitän tänään Jumalla myös siitä, että antoi minulle syntiselle vaimon, joka on kestänyt rinnallani niin paljon ja kuitenkin on saumattomasti tukenut kaiken keskellä. Analyysini mukaan monet porukat ovat kriisissä ainakin osittain siksi, että yhteyden todellista rakentamista ei ole pidetty arvossa. Kun suurista herätyksistä uneksitaan, niin siinä lähes jokainen haluaisi paikan auran kärjessä ja kuitenkin eräs profetia sanoo, että jokaisen miehen pellolle sataa. Sallimmeko sen? Ehkä tähän on hyvä lopettaa. Helluntai on jokaiselle henkilökohtainen ja silloin puetaan päälle sellaista voimaa, joka kantaa kuilujen yli. Opiskelu ei paljon auta, mutta anominen ja rukouksessa Jumalan puleen kääntyminen on apu, joka toimii. Uskovan pitäisi päästä ristin juurelta eteenpäin Jumalan armosta Pyhässä Hengessä!