Avainsana-arkisto: joulu

Joulua

Nyt tuntuu siltä, että ympyrä alkaa sulkeutua. Varmaan olen kirjoittanut jo joulutkin selväksi. Nyt jää kysymys ilmaan: Olemmeko menettäneet jotain joulun ihmeestä, kun ei siivous ja kodin koristelu olekkaan enää pääasiaa. Toki vielä jouluun kuuluu hyvä ruoka ja yhdessäolo. Kuitenkin juhliminen on rajoittuneempaa. Aatto on merkittävin hetki, kun saamme nähdä lasten jännittävää odotusta ja pakettien availua.

Jotenkin on alkanut mieli askarrella faktan ja fiktion välillä. Me luemme: Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan Hänellä on hyvä tahto. Kaikki on muuttunut. Maassa ei ole rauhaa ja Jumalan hyvä tahto merkitsee vanhoissa sivistysmaissa yhä vähemmän. Monille ei yhtään mitään. Me useasti kuulemme rukoiltavan kuningasten Kuningasta ja herrojen Herraa, mutta käytännösä herrojen herra on monille joko Obama tai toisille Putin.

Ihmispopulaatio on rakentanut rauhan takaajaksi YK-järjestön. Pääsihteerin piti olla herrojen herra, mutta miten kävi? Se on kaunis kulissi. Kun halutaan lausunto maailmalaajuisesti, sen antaa Kerry tai Obama. Rakkaan eeuumme tasolla näemme presidentin vain valokuvissa ja kilistelemässä sellaista kelloa kokouksen alkamisen merkiksi. Kun asioita kommentoidaan vakavammin, sen tekee Merkel. Me elämme siis kulissimaailmassa. Merkittäviksi ihmisiä ei enää tee persoona vaan rahat ja aseet. Jokaisella merkittävällä johtajalla täytyy olla ydinase, että noteerataan.

Joku säveltäjä sävelsi kappaleen: Jumalan kunnia luonnossa! Onko sitä vielä olemassa. Näinhän on aina ollut. Puita on kaadettu ja rakennettu niistä taloja joiden tulisijassa on osa poltettu lämmöksi. Kaadettujen tilalle on aina kasvanut uusia. Sukupolvet tulevat ja menevät näinhän on aina ollut. Mikä osa kuninkaitten Kuninkaalla voisi olla? Mehän olemme demokraatteja.

Jeesus-lapsi on agendalla. Nimenomaan lapsi, joka ei sekota hyvää päiväjärjestystä On kiltisti hiljaa silloin, kun aikuiset puhuvat. Jumalan kunnia ja pyhyys ja vanhurskaus, mitä ne merkitsevät miljoonien joulukuusien maassa? Ihminen on keskipiste ja siitäkin todistaa se tämän sesongin hitti: Selfie-keppi! Itsekeskeisellä ihmisellä ei ole koskaan liikaa kuvia itsestään! Häntä me palvomme, joka on rakkain ja läheisin ihminen elämässämme. Tietenkin kuvilla on muutama kriteeri: Tukka hyvin kaksoisleuka piilossa, jos jollain sellainen on. Eihän nykyisessä täydellisyyden maassa ole vajavaisuutta. On kauneuspisteet, voiteet, naamiot, piikit ja viimeksi kirurgin välineet, jotka pitävät yllä ihmisen kuolemattomuutta ja osaansa oman onnensa seppänä.

Näistä kaikista asioista huolimatta on olemassa Jumala, joka on todistanut rakkautensa ihmisiä kohtaan ainutlaatuisella tavalla ja Hän kärsivällisyydessään on yliluonnollinen. Hän odottaa ja odottaa ja vielä kerran odottaa, että pelastus alkaisi kiinnostaa ja Hän asaisi lisää lapsia itselleen, koska hinta on maksettu. Runsas hinta ylitsevuotava! Hoosianna kokeuksissa siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä! Kun tätä huudamme, saamme nähdä Hänet, jonka olemme lävistäneet. Vanha virsi tai hengellinen laulu alkaa sanoilla: Synnit poissa autuutta oi, synninmaassa ken käsittää sen voi! Armorikas joulu on ulottuvillamme iloitkaamme siitä!

Kaamosmasennus

Heräsin lumiseen aamuun! Olimme sitä jo odottaneetkin, mutta ensimmäinen ajatukseni oli kuitenkin se, että auto on lumen peitossa. Se hankaloittaa liikkeelle lähtöä. Olenko siis masentunut vai kieroutunut persoonallisuus? Nimittäin nyt taitaisi olla paras lumiukkopäivä vuosiin? Onko asennemaastoni siis kuin kaatopaikka, jossa materiaalit ovat sikinsokin. Olen osallistunut hengelliseen tilaisuuteen, jossa sain ammentaa pelastuksen lähteistä, mutta taisi vanha-aatami jäädä ennalleen.

Joulun aika on minulle ristiriitaista aikaa. Siinähän ikäänkuin juhlitaan uuden elämän syntymää: Teille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra! Tämähän on kuitenkin lähtöpiste eikä päämäärä! Minulle ei ehkilökohtaisesti riitä kapaloitu Jeesus-lapsi. Perhekunnassamme on ollut myös uuden elämän syntymisen ihme. Saan nähdä miten vanhemmat hoitavat lastaan suurella rakkaudella ja hellyydellä. Pieni lapsi ei kuitenkaan vielä ole ratkaisu elämän ongelmiin, vaan on osa monimutkaista järjestelmää, joka vie perhettä eteenpäin elämän lainalaisuuksien mukaan. Minun Jeesukseni oli pieni lapsi kauan sitten. Hän on ehtinyt kasvaa aikuiseksi ja jo kuollakkin häpeällisesti. Kuitenkin Hän lupasi minulle jotain siinä ristin kohdalla. Nyt vain odottelen, mitä kaikkea helluntai voisikaan merkitä.

Kuolema on ollut lapsuudesta tai nuoruudesta asti joulun aikana lähellä. Kotimökin joulua vietettiin niin, että Isämme oli ulkorakennuksessa arkussa. Siis hänen maallinen majansa purettiin juuri siinä joulun odotuksessa. Jotain siitä palaa mieleeni, kun taasen on sanoma kertonut sukuuni läheisesti liittyvän henkilön poismenosta. Jokainen tällainen on kuin suunistusrasti. Olisi hyvä, jos jokaisella rastilla saisimme leiman: Omaa kurssia tarkistettu! Olen siis katsonut asiaa siltä kantilta, että osat olisivatkin toisin. Muistan, kun olin monien muiden mukana saattamassa serkkuani, kallista Herran palvelijaa, tunsin taivaskaipuuta eli kateutta siitä, että hän on jo tallella siellä. En ymmärtänyt mitenkään sitä, että siinä hengellisen kypsyyden vaiheessa piti jättää työ ja uurastus!

Elän siis elämäni kaamosaikaa. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että joku taputti olalle ja rukkaset putosivat kädestä. Joinakin päivinä en pukeudu muuten kuin kollekepukuun ja töppöset jalkaan. Sellaisissa vetimissä on mukava olla ja ne sopivat myös päiväuniin. Se on muuten ihan mukavaa, kun päivällä ruokailee ensin ja sitten vetää kunnon tirsat ja herää iltapäiväkahville. Se on elämää, melkein kuin lapinkävijän nokipannu ja pahkakuksa. Tosin vähän mielikuvitusta tarvitaan siinä. Mutta mehän elämme mielikuvitusmaailmassa, jossa vaivannäköä halutaan minimoida. Joskus katselen luontofilmejä ja ihailen niitä vetoja, joilla Luoja on kaiken laittanut kohilleen. Tiedän, että livenä kaikenlaisten paikkojen koluaminen ei olisi ainakaan minulle yhtä nautinnollista.

Kuitenkin haluan sanoa tänään: Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna!