Avainsana-arkisto: Profetia

Kuiva suu

Aamulla heräsin normiaikaan ja keittelin kahvit. Nautiskelin oikein kampaviinerin kera. Siinä kumminkin jotenkin tuli semmonen päiväunen tarve vaikka oltiin vielä aamupäivän puolella. Noudatin siis vanhanaatamin kutsua ja menin vuoteelleni. Olin siinä varmaan hapettanut itseäni suu levällään, kun suu tuntui saharan hiekkaluolalta. Joskus oikein yöllä kokeilin sormenpäällä, onko se kieli niin kuiva ja karhea miltä se tuntuu ja kyllä se on. No, onneksi nesteytys auttaa siihenkin.

Sitten aloin muistaa äitiäni ja niitä kesälomia, joita vietimme kotimökillä lasten lapsuudessa. Venhemmat pojat olivat semmosia metri plus miinus. Vaaleat hiukset hulmusivat, kun en ollut vielä sabotoinut heidän kutrejaan siilimallisiksi. Mökki on lähellä semmosta puroa ja siinä on silta. Koitimme seurata tuvan ikkunasta, ettei pojat menisi sinne sillalle ja tulisi vahinkoa. Äitini rakasti lapsenlapsiaan, mutta hän oli vanhan kansan ihminen, joka sääteliäästi käyttää hellyyttään. Hän kuitenkin ohjeisti meitä, ettei poikia saa komennella loman aikana. Eräänä päivänä kävi sitten niin, että hänen kalliit tukipohjallisensa olivat hävinneet kengistä ja niitä etsittiin vimmatusti.
Sillan lankkujen väli oli juuri sopiva, josta pojat ne olivat tiputtaneet. Ne löytyivät sieltä, kun vesi oli vähissä. Tässä vaiheessa kyllä tapahtui äiti-muorilla asenteen viksaus. Sitten oli ihan tarpeellistakin hiukan ohjeistaa.

Joissakin ammateissa ikäänkuin tarvitaan kuiva suu. Kuivasta suusta tulevat sanat ovat kuivia ja usein myös kovia. Olin jo varusmiesaikana pienissä esimiestehtävissä ja pidin joskus kuivia saarnoja miehistömesin puolella. Kun siitä tuli myös ammattini, niin kuivasuinen toiminta jatkui. Joskus hairahdumme ajattelemaan, että esimiehen tulee olla niissä kuvioissa kuivasuinen, mutta se on väärä käsitys, jos se jää päälle. Nyt vuosikymmenien jälkeen olen harmitellut moniakin asioita ja jos joku tätä lukee, joka on joutunut kuivien sanojeni kohteeksi, sanon: Emmä tarkoottanu nuan pahaa!
Maallisen ja ajallisen kielenkäytön voi omaksua kukin tavallaan ja sitä voi ihan järjellä käsitellä.

Sitten on ihan oma lajinsa hengellinen työ ja sanankäyttö siinä. Raamattu antaa hyvin monipuolisen esimerkin miten Jumalan pyhät ovat sanaa käyttäneet. Saarnatakkin voi kuivin suin vaikka silmistä vuotaisi kyyneleet koko ajan. Ihmisen luontainen taipumus on käyttää lihallista aukttoriteettia silloin, kun näyttäisi siltä, että sana ei tartu. Silloin huudetaan ja käydään iholle. Aikanaan profeetat ovat puhuneet selkokieltä ja näyttää siltä, että Jumala on käskenyt joskus huutaa suoraan Hänen kansansa synnit julki. On ollut tilanne, jossa toiselta vuorelta huudettiin siunaukset ja toiselta kiroukset. Jumalan sana on hyvin käytännöllistä. Sana ilmaisee, että pitkässä juoksussa ihmiselle on parasta seurata sanaa. Vaikka sanasta poikkeaminen antaisikin pikavoittoja jossain asiassa.

Vanhanajan maanviljelys on Herran työn hyvä esimerkki. Viljan viljelyssä me näemme, että maa ensin muokataan ja sitten vasta kylvetään. Emme itse pysty valmistamaan siementä. Emme pysty antamaan siemeneen uuden elämän synnyttävää voimaa. Me vain kylvämme siementä, jonka saamme Siementen Herralta. Hän vastaa itämisestä ja kasvusta, jos pysymme nöyryydessä ja rakkaudessa. Ainakin minulla on kärsimätön luonne. Pitäisi tulla kasvua nopeasti ja leikattavaa. Jos ei tule, tekisi mieli kääntää koko maa uudestaan ympäri ja kylvää rankemmin. Pelto ei kasva yhtään paremmin, vaikka sille kuinka huutaisi. Siemeneen on laitettu määrätty ohjelma, jonka mukaan toiminta tapahtuu. Ja kaikki tapahtuu juuri ajallaan ja Hänen tavallaan. Kiitos siitä Herralle!

Joelin profetia!

Tänään ajattelin kirjoittaa kokonaan hengellisistä asioista. Olemme menneet helluntain yli ja lähestymme juhannusta. Juhannus muistuttaa meille Johannes Kastajasta, joka tuli valmistamaan Herralle tien. Olen miettinyt paljon nykyistä liikehdintää kristikunnassa. Täällä eletään runsaan armotarjonnan keskellä, mutta vaikuttaako armo sitä mitä Paavali sanoi sen vaikuttavan? Syntisen menon hylkäämistä?

Näin keväällä ja kesällä kirkkovuodessa huomioidaan helluntai monen viikon aikana, kun sunnuntait ovat x-sunnuntai helluntaista.Kun taas kerran kuulin ja katselin opetusta Hengen vuodattamisesta Joelin profetian pohjalta, sain oivalluksen, jta voisi sanoa myös Hengen ilmoitukseksi. Mitä tarkoittaa kaiken lihan? Nykkyisin se kai ilmaistaan: Kaikkiin ihmisiin. Onko mahdollista, että Pyhä Henki iskisi  ketä tahansa kuin leka otsaan. Sellaistakin ihmistä, joka ei  tiedä mistään kristinuskosta tai suorastaan halveksisi sitä? Pidän epäuskottavana!  Olisiko Lähetyskäsky jo aikansa elänyt ja Jumala keihästää akvaariostaan maukkaimpia kaloja oman tahtonsa mukaan? Se on tietysti Kaikkivaltiaan oikeus eikä meillä ole siihen mitään sanottavaa. Jeesuksen puheet kuitenkin aina jäävät askarruttamaan, miten niitä olisi nyt sitten sovellettava.

Lukitussa yläsalissa Jeesus persoonallisesti puhalsi elämän henkäyksen opetuslapsiinsa. Lienee kyse samasta Jumalan henkäyksestä, josta kerrotaan Luomiskertomuksessa. muuten ihminen ei ole elävä sielu. Kuitenkaan Jeesus ei antanut välitöntä hyökkäyskäskyä, vaan käski odottaa voiman tulemista, joka pakostikkin käynnistää prosessin. Olemmeko kaikki liikkeellelähteneet saaneet käskyn voiman muodossa, vai olemmeko vain kuvitelleet, että hengellinen työ on hienoa hommaa ja kasvuhan on Jumalan asia? 

Mitä merkitsee oikeasti kaikki liha? Tarkoittaisiko se yksilöihmisen koko lihallisuutta? Jos meissä on alueita, joita Pyhä Henki ei ole saanut koskettaa, niin silloin kilvoituksemme on puolinaista ja voimamme puolinaista. Ehkä meidän on yksilöihmisinä syytä kysellä rukouksessa Herraltamme, voisiko Hän tulla Kuninkaaksemme koko inhimillisen elämämme aluelle. Me sanomme herkästi, että olen luovuttanut elämäni Jeesukselle, mutta onkohan monikaan meistä ymmärtänyt mitä se oikeasti tarkoittaa. Sillä se tarkoittaisi, että minun kaikki elämäni on Herramme käytössä. Tenkö työsuoritusta työnanatajalleni, niinkuin Herrale! Vietänkö vapaa-aikani niinkuin Jeesus tahtoisi. Olenko ymmärtänyt sen, ettei maallinen hyvyyteni ole tarkoitettu itseni viihdyttämiseen, vaan siinäkin Jumala Pyhän Henkensä kautta haluaa palvella avun tarvitsijaa toisen ihmisen mahdollisuuksilla.

Uskon, että näiden ajatusten sisältämät lainalaisuudet saavat aikaan jotakin, jota ei ole meidän aikanamme vielä nähty. Annammeko kaiken lihamme eli lihallisuutemme tulla Pyhän Hengen käsittelemäksi? Se olisi autuas ratkaisu!