Avainsana-arkisto: raha

Höplä

Vastaa

Rukouspiirireissulla teemme viikon ostokset palatessa. Matkan varrella on halvaksi luokiteltu liike ja toinen vähän ”hienompi”. Saimme tulla informoiduksi, että joissakin asioissa halpuus on myytti, joka ei pidä paikkaansa. Lapsuudessa opin sanaparin: Vedettiin höplästä! Minulle selkeää totuutta, mutta ymmärtääkö tämän ajan ihminen vielä tarkoituksen? Toinen versio tai toinen ja kolmas sanoo: Vedettiin huulesta tai vedettiin nenästä. Paras on kuitenkin höplä. Voiko höplä venyä, kun siitä vedetään ja miten pitkäksi se voi venyä? Ehkä olen keksinyt pari uutta ikuisuuskysymystä, johon pitäisi saada määrärahaa ja muutama tutkija tutkimaan asiaa, josta tulee aikanaan nollatulos. Meillä tuli siis höplästä vedetyn olo, kun sitten köröttelimme kotiin Härkämäkeen.

Sekin vielä, että Turussa on Härkämäki ja ihan vielä Härkämäen tie, mutta näillä ei ole keskenään mitään yhteyttä. Jos laittaa navikkaan pelkän Härkämäen, niin voi joutua ihan minne tahansa.
Todella ikävä asia on nykyisin siinä, että rehellinen ihminen ei osaa varautua, vaan tulee vedetyksi höplästä. Vanheneva pariskunta päätti ostaa asunnon, kun se tuli mahdolliseksi. Saunomisesta nauttiva mies ihastui hienoon saunaan, jossa oli lauteet todella hienosti valmistetut hyvästä materiaalista. Muuton jälkeen yllätys oli melkoinen, kun lauteet olivat vanhentuneet noin sadan vuoden verran edellisestä katsannosta. Näkökykyysi ei ole siis luottamusta, voit saada ihan muuta kuin mistä olet tehnyt tarjouksen. Pitäisi olla kavereita mukana ja kaikki pitäisi kuvata yksityiskohtaisesti.

Eräs ruokalan emäntä kahvitti meidät, kun olimme Suomenlinnassa kurssilla. Hän kertoi Egyptin tuliaisistaan. Hän oli lomaillessaan siellä ihastunut kamelisatulaan, joka oli kuin nahkapäällysteinen jakkara. Hän valitsi muistaakseni ruskean ja ihan kädestä pitäen näytti myyjälle minkä hän haluaa ostaa. Perin kohtelias myyjä halusi paketoida sen valmiiksi paluulentoa varten. Rouva sai pakettinsa ja kohteliaasti kiittelivät toisiaan, olihan toive toteutunut. Paitsi, että paketista kuoriutui kotona musta ja ihan erilainen kapistus. Höplähommaa sekin.

Aikanaan joku kulttuurilehti julkaisi artikkelin Viru-hotellin rakentajasta, joka löysi elämänsä ihastuksen Tallinnasta ja rakkaus roihahti ihan vihille asti. No, työ päättyi aikanaan ja rakennusmies palasi yksin kotiin, kun siihen aikaan ei sieltä päässyt Suomeen vain laivalippua ostamalla. Pyhä byrokratius tarvitsi osansa. Sekin aika koitti, että laivarannassa tuore aviomies sai vastaanottaa nuorikkonsa meren takaa ja sai kuulla heti, että se on eron paikka ja aviomiehen omaisuus lasketaan ja otetaan siitä vaimon osuus ihan tyystin irti. Melkein tulee mieleen, että osa Satumaan sanoituksesta piti paikkansa. Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Varmaan miehellä oli höplästetyn olo.
Jotenkin istuu päähän ajatus: Prempi on kärsiä kuin tehdä vääryyttä. Oikein tehtyjä asioita ei tarvitse jälkeenpäin katua.

Miten maa makaa?

Vastaa

Sellainen termi oli käytössä ainakin aiemmin. Miten maa makaa? Näin voitiin kysyä ulkomailta palaavalta. Miten Eurooppa makaa, miten Venäjä makaa, miten Amerikka makaa ja viimein: Miten Suomi makaa. Käsitämme hyvin, että maa pysyy paikallaan ja vain sen tallaajat vaihtuvat, Maan makaamiseen vaikuttaa paljon se, minkälaisilla kengillä sitä tallataan. Viimeiset vuosikymmenet ovat olleet levottomia. Maata on mullistettu monilla erisuuruisilla uudistuksilla. Vanhasta elämästä olen oppinut ja vielä varmemmin vakuuttunut, että uudistus-sanana ei merkitse läheskään aina jotain toimivampaa ja parempaa. Ehkä asia johtuu siitä, ettei kaikkiin uudistuksiin ole toimivaa tietokonetestasusmallia vaan täytyy suorittaa ihmiskokeita.

Ihmiskokeissa on se erikoisuus näissä esimerkiksi eläkehommissa, että seuraukset eivät koskaan tule aiheuttajan kannettavaksi. Jos joku onnistuu taitavalla asiainhoidolla saamaan vaikkapa palkkaansa suuremman eläkkeen, niin ei ole työkaluja oikaista sitä, mutta siitä pidetään huoli, että kaikilta muilta se oikeaistaan ja juuri niiltä, jotka eivät edes voineet asiaan vaikuttaa. Mieleeni tuli Speden elokuvasta kohtaus, jossa hän ojensi elokuvan loppupuolella pahimmalle vastustajalleen tukon seteleitä. Partneri ihmetteli, että mistä hyvästä nämä nyt tulevat? Johon Spede: Paha saa aina palkkansa!

Olisiko nyt niin, että elämme virtuaalimaailmassa. Ei enää ymmärretä, että lyöminen sattuu. Leikkaus köydyttää eikä siihen ole mitenkään vaikuttanut jotkut optio ym ohjelmat, jossa ei enää puhuta miljoonista vaan kymmenistä ja sadoista. Minä olen koittanut miettiä, että mistä ne rahat sitten tulevat, jos ne eivät köyhdytä tavallisia ihmisiä? Tätä en sano kateudesta, koska sen pitäisi olla minulle syntiä, mutta mitä se synti sitten oikein on? Onko ajankohtaista puhua, että synti saa seurauksensa?

Me odotamme suurta herätystä? Onko se niinkuin hengellinen sote, jonka tarpeellisuus ymmärretään, mutta miten me voimme sen toteutumista edistää. No tietenkin lähdemme opintomatkalle katsomaan miten se toteutuu jossain muualla. Katsomme Kiinaan. Filmivälähdykset kertovat miten kiinalaiset elävät herätystä todeksi sellaisena, jonka Jumala on lahjoittanut kovia kokeneelle kansalle. He ylistävät Jumalaa iloiten ja samalla itkien. He itkevät syntejään ja iloitsevat syntien anteeksisaamisesta. Ja sitten ovat valmiita kantamaan seuraukset, jotka eivät ole palkankorotuksia tai vastaavia. Onko niin, että se on sopiva alikehittyneille alueille. He ovat tottuneet itkemään jo muutenkin?

Sitten käännämme katsetta vähän muualle. Ei mitään kiinnostusta, jos puurretaan raamatun sanan kanssa ja pähkäillään sen totuutta, kun siellä vakuutetaan, ettei siitä saa ottaa mitään pois eikä mitään lisätä. Sehän merkitsee useasti vaivannäköä! Pitää olla menoa ja meininkiä. Onko hyvinvointivaltion herätys hyvinvointiherätys? Onko meillä oikeus saada vain lisää iloa ja hyvinvointia ilman syntien itkemistä. Näin meille vakuutetaan, että kun kaikki on valmistettu, niin kaikki on valmistettu. Otetaan kalakukko uunista, niin siinähän ne ovat kompaktissa muodossa leivät ja kalat. Jos alkaa uupua, niin paistetaan lisää. Ehkä Jeesuksen käden siunausta ei enää edes tarvita. Kyllä hienot orkesterit ja artistit ja savukoneet saavat ihmiset liikkeelle ja tunnelman korkealle, mutta onko se tärkeintä asiaa, jota me Herralta pyydämme? Kun pyydämme herätystä?

Minun utopiassani joku korkea-arvoinen herra XX tulisi julkisuuteen ja sanoisi: Olen ahnehtinut rahoja, joita en ole työlläni ansainnut. Aion antaa rahat siihen lastensairaalaan. Aion perustaa muutamia lääkärinvirkoja sinne, missä ei ennestään ole. Ihmiset alkaisivat pyytää anteeksi tekemiään vahinkoja. Töhrijä ilmoittautuisi ja lupaisi maalata töhrynsä piiloon. Perhettään terrorisoineet narsistit ilmoittaisivat jonain päivänä: Tänään isä/äiti tekee parannusta synnistään ja enää en aio kiusata teitä. Moni meistä havaitsisi, ettei se etummainen sija ja paras lepotuoli kuulu automaattisesti minulle, vaan se voisi tehdä hyvää joskus jollekkin toiselle. Vanhemmat ja isovanhemmat sanoisivat: Meillä on aina sinulle suojapaikka, jos sellaista tarvitset eikä sinun tarvitse ansaita sitä millään teolla. Vain siksi, että rakastan sinua Pyhällä rakkaudella.

Piipahdamme parlamentissa. Siellä on välikysymyskäsittelyn keskusteluosio. Muutamia päiviä muutaman kuukauden välein käytetään pelkkään tuloksettomaan tappeluun. Ennalta tiedetään, että homma kaatuu, mutta meneehän siinä muutamia tunteja kallista aikaa asioiden käsittelyyn, josta ei ole mitään hyötyä. Jos ei pysty esittämään parempaa, niin itseä auttaa, kun pystyy sen toisen kelvottomuuden tuomaan ihmisten tietoon ja näin on ilkeys saavuttanut huippunsa. Joistakin tilanteista tulee mieleen hiekkalaatikkoleikit, kun siellä pellavatukkaiset pojat tukka pystyssä hiestä märkinä ja punaposkisina sanailevat ja luulisi, että seuraavaksii tapellaan fyysisesti, mutta onneksi kai vielä on vältytty.Maa siis makaa levottomasti.

Monet yritykset ovat palkanneet sellaisen tykistövääpelin johtajakseen. Hän käski ajaa tykki asemiin. Kun sitten kesti ,liian kauan, otettiin yksi mies pois ja taas koitettiin. Ei tarvinnut montaa ytneuvottelua pitää, kun homma hoitui määrätyssä ajassa.

Paastopäivän ajatuksia

Vastaa

Maassamme on kuulutettu rukous- ja paastopäivä. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tällaiseen toimeen tartutaan. Me elämme sellaista aikakautta, että jokaiseen ainakin lähes jokaiseen kotiin voidaan reaaliajassa ilmoittaa asioita niille, jotka haluavat asian kuulla. Vain kansalliset hätäilmoitukset tunkeavat läpi kaikkien ohjelmien ohi. Hengellinen hätätila ei edellytä koko kansan häirintää. Nyt siis kannetaan kansamme tilaa Kaikkivaltiaalle koko päivän ajan. Joskus pakosta miettii sitä, että mikä on julkisten tekojen vaikutus. Onko mielenosoituksilla vaikutusta? Kun joku valtiovieras tulee maahamme, niin häntä tervehditään aidan takaa iskulausein ja plakaatein. Mikä vaikutus on sillä, että joku sata henkeä esiintyy parlamentin portailla. Vai olisiko koko ajan pitänyt pystyttää rukousalttareita kodeissa kansamme puolesta. Maallistuvassa maassa rukoustoiminnankin pitäisi kai olla maanalaista niin, ettei pahan vallat aktivoituisi liiaksi rukoilijoita diagnosoimaan  ”sairaiksi.”

Ajatukset säntäilevät sinne ja tänne, kun saimme kuulla Turkin kaivosonnettomuudesta. Ehkä olemme jotenkin turtuneet siihen, että ihmisen hengellä ei ole kovin suurta arvoa. Miten meidän pitäisi purkaa näitä asioita mielessämme? Onko suuren ihmisjoukon mentävä kuolemaa halveksien kuin ihmispommittaja päivittäin maan uumeniin kavamaan hiiltä, että saisivat pienenkin toimeentulon perheelleen. Kaivamaan hiiltä, josta meidän viisaat mietteliäinä keskustelevat onko moraalista polttaa sitä? Oliko moraalista kaivattaa se ylös ja sitten suhtautua siihen kuin pernaruttovirukseen vai bakteeriin. Onko sitten turkkilaisen äidin ja vaimon suru halpa-arvoisempaa kuin meidän surumme päästörajoituksista ja ilman lämpenemisestä? Kuitenkin globaali kehitys koskee myös niitä, jotka yhtiön käskystä kaivoivat hiilen ja aiheuttivat fossiilisen katastrofin. Vai miten se menee? Koska hiiltä on ja se on kuitenkin Suomen luontoon kuulumaton, niin täytyyhän se polttamalla hävittää?

Me pahaa aavistamattomat sivistyksen uhrit menemme urheiluliikkeeseen ja hypistelemme tossua, paitaa, housua ja hupparia. Hienoa ja hintavaakin, mutta ajattelemmeko koskaan mistä ne tulevat. Meillä täytyy olla leegio tossujakin, koska meille sanotaan niin. Joustavalle pohjalle, kovalle pohjalle, ,kuoksuun, hölkkään, kävelyyn. Erilaisiin sisäharrastuksiin täytyy olla jaloista riippuvat ja myös lattiapinnat määrittävät, ettei tule naarmuja tai mustia raitoja tai muuta häikkää. Olisi mielenkiintoista olla päivä kärpäsenä katsomassa niitä tavarataivaan synnytystuskia. Onko malesialainen, filippiiniläinen, indonesialainen, vietnamilainen ja thaimaalainen vielä melkein lapsi tai uupunut äiti oikea henkilö synnyttämään hengissäpysymisen hinnalla meille ne kaikki, mitä me tarvitsemme. Ovatko he meidän orjiamme, onko tässä ihmiskauppaa? En tarkalleen tiedä mitä se kaikkineen voi merkitä, mutta ainakin he tekevät mitä käsketään eikä omassatunnossa tunnu miltään. Me olemme osa kastilaitosta, joka on ollut ja ilmeisesti tulee aina olemaan.

Meillä on sanonta: Saavutettua etua ei saa ottaa pois. No, jos minun eläkkeeni vaikkapa alenisi puoleen, harmillista se olisi. Mitä on saavutettu etu? Tuo sana: Saavutettu, panee miettimään miten saavutettu? Onko se annettu hyväntahdon eleenä ihan hyväveli systeemillä, vai onko niiden taustalla ankaraa työtaistelua. Jos on saavutettu taistellen, niin menetyksen karvauden ymmärtää. Jotenkin. Tähän kohtaan tulee mukaan sana: Kasvu! Meidän huushollin kaapit ja komerot eivät siedä enää yhtään kasvua. Kasvuhan tarkoittaa jonkin lisääntymistä. Tarkoittaa, että tuotteen valmistajan pitäisi tuottaa tavarakappaleita joka päivä hiukan enemmän. Mitä se on? Me riistämme luonnonvaroja joka päivä hiuken edellistä päivää enemmän. Lisääntyvätkö luonnonvarat samaa tahtia? Eivät lisäänny. Huomio, eivät lisäänny, onko kukaan havainnut sitä? Meidän fyysinen olemuksemme ei siedä enää kasvua, olemme kasvaneet jo pahoinvoinnin rajalle. On raskasta selviytyä joistakin asioista mikä aiemmin oli helppoa. 

Auttaako sitten markkinajumala? Auttaa ja on pakko auttaa, me panemme sen toimimaan. Tiedämme olevan kuopan hyvinvoinnissamme, pannaan kuoppa kiertämään niin kaikilla on suhteellisesti hyvä olla. Ei kuitenkaankuoppa vieraile koskaan siellä, missä se pystytään tyydyttämään rahalla. Jonakin vuonna siinä ovat vuorossa vanhukset, jonakin lapset, jonakin työttömät ja viimein käydään yt-neuvotteluun. Virmoja ostetaan ja myydään, fusioidaan ja erotellaan ja aina meidän tavallisten ihmisten parhaaksi, koska elämänlangat katkeavat, jos näin ei tehtäisi. Markkinajumala, älä rakasta meitä enempää!!!

 

Vsevoloskoin valkoinen talo ja Saddamin rekat

Vastaa

Valkoinen talo on käsite jame monet yhdistämme siihen: president junaitid steits spiiking! Valkoinen talo merkitsee valtaa ja vakautta. Valkoisesta talosta ilmoitettiin.. Valkoiseen taloon kutsuttiin… Valkoiseen taloon ei kutsuttu  Nämä ovat merkittäviä asioita riippumatta siitä, onko tietolähde virallinen tiedottaja tai joku nimetön lähde, vaikkapa paperikorien tyhjentäjä, joka on nähnyt jotakin, jota ei ole tarkoitettu julkaistavaksi. Laaja kokemukseni kertoo, että valkoisia taloja on muitakin, ehkä eivät niin kuuluisia, mutta tärkeitä. Kun uutta uljasta Venäjää suunniteltiin niin siinä suoritettiin myös rakennustuotannon shokkitesti. Siellä oli myös valkoinen talo, jota voitiin ampua panssarivaunuun tykillä suoraan työhuoneen kirjoituspöytä tähtäimessä. Ikkuna meni tietysti rikki ja savuvahinkoa tuli, mutta monumentti uhmasi hyökkäystä eikä ollut millänsäkään.

Siellä Pietarin takamailla tutstuin ulkopuolelta myös yhteen valkoiseen taloon. Siellä oli paikallinen puolueosaston byroo. Sieltähän sitä paikkakuntaa oikeasti hallittiin. Juuri hoksasin Iranin ja Neuvostoliiton yhtäläisyyden. Kummassakin tapauksessa on ollut ja on kaksoisjohto. Ensin kokeiltiin puolueen valvontaa valtion elimissä ja toisessa tapauksessa uskonnollista valvontaa. Länsimaissa on päästy jo siihen, että kaikkivaltias uskonto on aurattu markkinoiden tieltä pois kuin ensilumi, joka sulaa pois. Ei tarvita liekinheitintä.

Talkooaikana ja sen jälkeenkin yövyimme tavallisissa perheissä ja yksi asia oli yli muiden. Auto piti saada jonkin omakotitalon pihaan, jossa se suurella todennäköisyydellä sai olla rauhassa, muuten voi käydä huonosti. Kun sitten auto vietiin erään talon pihaan ja kävelimme sen valkoisen talon ohi, niin kysyin mikä se on. Se näytti ihan autiolta ja autio se olikin. Sain vastaukseksi, että se on puolueen talo, jossa kaikki puoluevirkailijat työskentelivät. Siellä oli siis suuri määrä tärkeää ja vaikutusvaltaista väkeä, jotka palvelivat puolueen eri kerroksissa. Sitten tapahtui jotain yllättäen. Kun kansa eli naroda heräsi eräänä aamuna, niin liikenne talossa ja sen nläheisyydessä oli loppunut tyystin. Joku uskalsi mennä koittamaan ulko-ovea, tämän nyt kuvittelen, ovi oli auki eikä talossa ollut ketään. Merkittävin havainto oli se, että kassaholvi oli auki ja typötyhjä. 

Mitä sitten Saddamin rekat kuuluvat tähän? Yksi ainoa asia yhdistää ja se on valjuta! Muutamia rekkoja lastattiin paperirahalla, kun tilanne kävi pääkaupungissa hankalaksi. Sananlaskussa sanotaan: Joka vaimon löysi hän onnen löysi. Kyllä kai siinä jotain onnea löysi myös hän tai he, jotka saivat tehtäväkseen purkaa ne rekat. Olihan suunnitelma muuttunut. Isännän palatsi oli muuttunut maakuopaksi eikä sielläkään saanut olla rauhassa. Julkisesti ei siis ole kerrottu, mihin rekat menivät, mutta kuka nyt elää unelmaansa niillä rahoilla? En tiedä haluaisinko edes tietää. Vsevoloskoin kassaholvi saattoi olla ainakin yhden oligarkin kasvualusta, ehkä suuremmissa paikoissa oli suuremmat holvit.

Yksi rahaan liittyvä juttu pitää vielä käsitellä ja se on: Sinksarit eli rahan vaihtajat. Jos nyt puhun neljäkymmentävuotta vanhoista asioista enkä mainitse nimiä, en katso syyllistyväni mihinkään. Riikaan mennessämme saimme jokaiselta päivältä ulkomaanpäivärahan. Kurssi oli sellainen, että sadalla markalla sai kolmetoista ruplaa virallisen kurssin mukaan. Raha oli siis arvossaan, kun yhdellä ruplalla  voi aterioida kohtuullisen hyvässä ravintolassa. Voidaan pitää siis hulluutena, että satasesta sai himmeillä markkinoilla jopa seitsemänkymmentäviisi ruplaa. Itse en muistaakseni käyttänyt tätä hyväkseni, koska tarpeeni eivät vaatineet suuria panostuksia. Herää kysymys, mitä niin kalliilla rahalla tehtiin? Hyvä kysymys, mutta vastausta tuskin saan.