Maassamme on kuulutettu rukous- ja paastopäivä. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun tällaiseen toimeen tartutaan. Me elämme sellaista aikakautta, että jokaiseen ainakin lähes jokaiseen kotiin voidaan reaaliajassa ilmoittaa asioita niille, jotka haluavat asian kuulla. Vain kansalliset hätäilmoitukset tunkeavat läpi kaikkien ohjelmien ohi. Hengellinen hätätila ei edellytä koko kansan häirintää. Nyt siis kannetaan kansamme tilaa Kaikkivaltiaalle koko päivän ajan. Joskus pakosta miettii sitä, että mikä on julkisten tekojen vaikutus. Onko mielenosoituksilla vaikutusta? Kun joku valtiovieras tulee maahamme, niin häntä tervehditään aidan takaa iskulausein ja plakaatein. Mikä vaikutus on sillä, että joku sata henkeä esiintyy parlamentin portailla. Vai olisiko koko ajan pitänyt pystyttää rukousalttareita kodeissa kansamme puolesta. Maallistuvassa maassa rukoustoiminnankin pitäisi kai olla maanalaista niin, ettei pahan vallat aktivoituisi liiaksi rukoilijoita diagnosoimaan  ”sairaiksi.”

Ajatukset säntäilevät sinne ja tänne, kun saimme kuulla Turkin kaivosonnettomuudesta. Ehkä olemme jotenkin turtuneet siihen, että ihmisen hengellä ei ole kovin suurta arvoa. Miten meidän pitäisi purkaa näitä asioita mielessämme? Onko suuren ihmisjoukon mentävä kuolemaa halveksien kuin ihmispommittaja päivittäin maan uumeniin kavamaan hiiltä, että saisivat pienenkin toimeentulon perheelleen. Kaivamaan hiiltä, josta meidän viisaat mietteliäinä keskustelevat onko moraalista polttaa sitä? Oliko moraalista kaivattaa se ylös ja sitten suhtautua siihen kuin pernaruttovirukseen vai bakteeriin. Onko sitten turkkilaisen äidin ja vaimon suru halpa-arvoisempaa kuin meidän surumme päästörajoituksista ja ilman lämpenemisestä? Kuitenkin globaali kehitys koskee myös niitä, jotka yhtiön käskystä kaivoivat hiilen ja aiheuttivat fossiilisen katastrofin. Vai miten se menee? Koska hiiltä on ja se on kuitenkin Suomen luontoon kuulumaton, niin täytyyhän se polttamalla hävittää?

Me pahaa aavistamattomat sivistyksen uhrit menemme urheiluliikkeeseen ja hypistelemme tossua, paitaa, housua ja hupparia. Hienoa ja hintavaakin, mutta ajattelemmeko koskaan mistä ne tulevat. Meillä täytyy olla leegio tossujakin, koska meille sanotaan niin. Joustavalle pohjalle, kovalle pohjalle, ,kuoksuun, hölkkään, kävelyyn. Erilaisiin sisäharrastuksiin täytyy olla jaloista riippuvat ja myös lattiapinnat määrittävät, ettei tule naarmuja tai mustia raitoja tai muuta häikkää. Olisi mielenkiintoista olla päivä kärpäsenä katsomassa niitä tavarataivaan synnytystuskia. Onko malesialainen, filippiiniläinen, indonesialainen, vietnamilainen ja thaimaalainen vielä melkein lapsi tai uupunut äiti oikea henkilö synnyttämään hengissäpysymisen hinnalla meille ne kaikki, mitä me tarvitsemme. Ovatko he meidän orjiamme, onko tässä ihmiskauppaa? En tarkalleen tiedä mitä se kaikkineen voi merkitä, mutta ainakin he tekevät mitä käsketään eikä omassatunnossa tunnu miltään. Me olemme osa kastilaitosta, joka on ollut ja ilmeisesti tulee aina olemaan.

Meillä on sanonta: Saavutettua etua ei saa ottaa pois. No, jos minun eläkkeeni vaikkapa alenisi puoleen, harmillista se olisi. Mitä on saavutettu etu? Tuo sana: Saavutettu, panee miettimään miten saavutettu? Onko se annettu hyväntahdon eleenä ihan hyväveli systeemillä, vai onko niiden taustalla ankaraa työtaistelua. Jos on saavutettu taistellen, niin menetyksen karvauden ymmärtää. Jotenkin. Tähän kohtaan tulee mukaan sana: Kasvu! Meidän huushollin kaapit ja komerot eivät siedä enää yhtään kasvua. Kasvuhan tarkoittaa jonkin lisääntymistä. Tarkoittaa, että tuotteen valmistajan pitäisi tuottaa tavarakappaleita joka päivä hiukan enemmän. Mitä se on? Me riistämme luonnonvaroja joka päivä hiuken edellistä päivää enemmän. Lisääntyvätkö luonnonvarat samaa tahtia? Eivät lisäänny. Huomio, eivät lisäänny, onko kukaan havainnut sitä? Meidän fyysinen olemuksemme ei siedä enää kasvua, olemme kasvaneet jo pahoinvoinnin rajalle. On raskasta selviytyä joistakin asioista mikä aiemmin oli helppoa. 

Auttaako sitten markkinajumala? Auttaa ja on pakko auttaa, me panemme sen toimimaan. Tiedämme olevan kuopan hyvinvoinnissamme, pannaan kuoppa kiertämään niin kaikilla on suhteellisesti hyvä olla. Ei kuitenkaankuoppa vieraile koskaan siellä, missä se pystytään tyydyttämään rahalla. Jonakin vuonna siinä ovat vuorossa vanhukset, jonakin lapset, jonakin työttömät ja viimein käydään yt-neuvotteluun. Virmoja ostetaan ja myydään, fusioidaan ja erotellaan ja aina meidän tavallisten ihmisten parhaaksi, koska elämänlangat katkeavat, jos näin ei tehtäisi. Markkinajumala, älä rakasta meitä enempää!!!