Avainsana-arkisto: vangit

Minä olin vankina…

Nuo sanat kuuluvat tuomiosunnuntain evankeliumiin. Ne luetaan samalla rutiinilla kuin muukin teksti, vaikka ne kohdat ansaitsisivat erityishuomion. Nimittäin siinä ilmaistaan ne kriteerit mitä siinä tuomiossa otetaan huomioon. En ole varma siitä, onko tämä juuri viimeisentuomion sanajärjestys ja muoto, mutta ajattelua näiden sanojen pitäisi aiheuttaa. Erityisesti uskovien joukossa.

Monena tuomiosunnuntaina olen lukenut nuo sanat vankilan saarnatuolista ja koittanut avata ajatuksia siitä. En suinkaan ajattele niin, että jokainen vankilassa istuva olisi Jeesus valepuvussa. Punaharmaassa puvussa, jonka selässä lukee RISE. Sain jostain pohjoisen vankilan diakonilta kuvan, joka esittää uusittua kappelia. Muutamat henkilöt olivat työnäytteenään valmistaneet uudet kalusteet vankilan kappeliin. Yhdessä kuvassa olivat vankiveljet polvistuneina armonalttarin edessä. Emme tietenkään ajattele niin, että puusta ja jostain muusta valmistetut kalusteet olisivat jotenkin pyhiä, mutta käytön puolesta ovat. Siinä syntinsä tuntevat ihmiset voivat osoittaa Herralleen kaipauksensa puhtauteen ja pyhyyteen.

Yksi ajatus valtaa joskus mielen. Kun uskomme, että Jeesus on läsnä lupauksensa mukaan niissä tilaisuuksissa, mutta istuuko Hän siellä penkillä vai onko Hän kanssamme siellä alttarin puolella? Kai ihanne olisi siinä, että me tiimiläiset näkisimme Hänet siellä yleisön joukossa ja yleisö näkisi, että Hän on tullut kanssamme kohtaamaan heitä?

Maallinen oikeus tuomitsee ja yleinen mielipide harjoittaa samaa. Tuomita osaamme jokainen väärät teot vääriksi ja vääriähän ne ovat. Jokainen teemme vääriä asioita, mutta vain osa meistä ylittää syyttämiskynnyksen. Paitsi meillä on itsellämme syyttäjä, joka ei harjoita kynnyskysymyksiä vaan syyttää kaikista tasa-arvoisesti. Olisiko niin, että olemme omavaltaisesti laittaneet kynnyksiä, jota ylittämällä vasta tunnemme syyllisyyttä. Kynnykset voivat olla suorastaan lainsäädännössä, joka antaa taitavalle suuret mahdollisuudet tehdä samaa, josta toinen on istumassa, mutta toinen ei. Eräässä tilaisuudessa puhuja ihmetteli tapaa, jolla etsitään sopivaa rajaa lähestyä maailmaa niin, ettei pelastus vaarannu.

Jos ihmisen omantunnon määrittelijä on maallinen laki, silloin voi esiintyä tuomion enkelinä jokaista lainrikkojaa kohtaan ja näin pahuus on ulkoistettu pois itsestä ja sisäistetty vankeinhoitolaitoksiin. Armosta elävä ei siihen kykene, koska omakin pelastus perustuu ristin voimaan. Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi!

Vankilavierailu

Kun  satun olemaan vankilalähetti, niin muutamassa vankilassa on vierailtu. Monenlaisia tapahtumia on ollut. Aluksi myös jännitti ne kaikki muodollisuudet. Ensiksi esität henkilöllisyytesi. Tutkitaan paperia onko sinusta etukäteen ilmoitettu. Sitten tarkastetaan mukanaoleva raamattu ja viimein metallinpaljasimesta läpi. Siitä on päästävä piippaamatta. Vyöt ja henkselit pois ja sitten housuja kannatellen kengät kädessä odotushuoneeseen, josta vartija aikanaan hakee ja viimein päästään asiaan kappelissa.

Vanhana sotilaana ymmärrän, että joskus virkamies leipääntyy ja paras päivä ei ole aina. Joustovara pitää useimmiten olla vierailijalla. Joskus tunnen niinkuin olisin menossa tekemään jotain laitonta ja toisinaan on ystävällisyys käsin kosketeltavaa.

Vain yhden kerran olen päässyt ulkomailla käymään vankilassa. En voi siis laajoin kaarin piirtää kuvaa minkälaista on julistaa Jeesusta maan äärissä. Menimme etukäteen sovittuna aikana erääseen synkän näköiseen vankilaan.. Lukittuja ovia ja portteja. Taskujen tyhjennystä lokerikkoon. Henkilöllisyyden tarkastusta. Tapaamme viimein jossain siellä sisimmässä osastossa vankilan pastorin. Diakoni oli meillä tulkkina. 

Ennen tilaisuutta meille haluttiin näyttää yksi monista selliosastoista. Ne osastot olivat kuutionmallisia kolmikerroksisia kivitaloja, jotka olivat ympäröidyt rautaisella aidalla ja piikkilankasomistein. Menimme papin johdolla erääseen sisälle ja näimme siellä miesporukan joka oli siellä käytävällä. Siinä oli yhdessä kerroksessa neljä huonetta ja siinä keskellä oli yhteiset saniteettitilat. Jokainen huone oli sellainen, että siellä olivat armeijasta tutut kerrossängyt ja keskellä huonetta oli pöytä. Siinä yhdessä huoneessa oli majoitettu yhdeksän henkilöä. Miljöö ja tunnelma sai aikaan sen, että halusin mahdollisimman nopeasti ulos.

Hengelliseen tilaisuuteen tuli joukko miehiä ja heillä kaikilla oli jonkinlainen tunniste kaulallaan. Niissä oli eri värejä, ehkä rikoksen laatu ja tuomion pituus siitä oli luettavissa. En tarkkaan tiedä tai sitten majoitusrakennuksen tunnisteet. Tilaisuus oli kansanivälinen. Tulkkausta tapahtui kahteen kertaan ja se asetti haasteen, että ajatukset pysyivät kurissa. Olihan se kokemus sekin ensimmäistä kertaa. Tilaisuuden päätteeksi kaikki tulivat kiittämään kädestä. En tarkkaan tiedä mistä he kiittivät. Ehkä osa kiitti siitä, että pääsi hetkeksi avarampiin tiloihin, jossa on helpompi hengittää. Itse en ainakaan tuntenut ansainneeni jotain kiittelyä. Päällimmäinen tunne oli sääli välittämättä mitään heidän teoistaan. Mieleen tuli, että Herra armahda jokaista ja osoita heille tie, jota kannattaisi käydä.Ehkä ennakkovalmistelu rukoillen oli tullut tehtyä huonosti, kun Suomessa sellaista tunnetta ei ole tullut kertaakaan. 

Joskus saamme niittää ja nähdä, miten syntiään katuva syntinen pääsee kuormastaan. Joskus me kilpailemme huomiosta formuloiden kanssa ja häviämme. Olisiko niin, että ihmisluonnossa on tällainen ominaisuus. Me luulemme tietävämme, että Jumala odottaa ja annamme Hänen  odottaa, kun on niin paljon tärkeää ensin tehtävä.